Armo, anteeksiantamus ja avioliitto

David Sterling

Avioliitto on hyvin haastava kutsumus! Jumalan alkuperäistä säädöstä yhden miehen ja yhden naisen avioliitosta ei enää pidetä terveen yhteiskunnan normaalina perustana. Tämä pitää paikkansa erityisesti tämän päivän kulttuurissa, jossa raamatullisia arvoja ja standardeja pilkataan ja tehdään naurunalaisiksi. Niin sanottu ”uusi suvaitsevaisuusliike” on saanut aikaan moraali- ja arvotyhjiön  –  sen mukaanhan mikään ei ole ehdotonta tai pyhää. Niin sanottuja vanhanaikaisia arvoja herjataan ja pidetään merkityksettöminä.

Monet aikamme hämmentävät ja ristiriitaiset käsitykset siitä, mitä Raamattu opettaa avioliitosta ja avioerosta, eivät johdu Jumalan ilmoituksen selkeyden puutteesta tai sen mistään muustakaan vajavuudesta. Ympärillämme kohtaamamme hämmentävä sekaannus tulee siitä, että synti on sumentanut ihmisten mielen, niin etteivät he näe, miten yksinkertaisen mutkattomia Jumalan sanat ovat. Kun ihmiset lukevat Raamattua omien ennakkokäsitystensä tai itsekkäiden mieltymystensä värittämänä, tuloksena ei voi olla muuta kuin sekava kuva.

Haavoitettu haavoittaa toisia!
Avioeroluvut ovat hyvin suuret – niin maailman ihmisten kuin kristittyjen keskuudessa. Epäonnistuminen avioliitossa aiheuttaa paljon tuskaa ja ahdistusta. Haavoitetut ihmiset haavoittavat toisia – ja niin jatkuvien haavoittumisten ja vahingon kierre kasvaa ja leviää. Monet ihmiset ovat tänä päivänä haluttomia sitoutumaan mihinkään pysyvästi. Kahden ihmisen (yhden miehen ja yhden naisen) välinen uskollisuus ja elinikäinen sitoutuminen on tänä päivänä pikemminkin poikkeus kuin sääntö.

Jumala tarkoitti alusta asti, että yksiavioinen, elinikäinen avioliitto olisi ainoa malli miehen ja naisen välisestä liitosta. Niihin sanoihin ”liittyköön vaimoonsa” sisältyy ajatus lujasta, pysyvästä sitoutumisesta, yhteen liimautumisesta. Avioliitossa mies ja nainen liittyvät niin läheisesti yhteen, että he tulevat ”yhdeksi lihaksi”. Avioliitossa kaksi ihmistä sulautuu yhdeksi yksiköksi, kaksi mieltä, kaksi tahtoa, kahdet erilaiset tunteet ja kaksi henkeä sekoittuvat toisiinsa. He eivät enää ole kaksi. Jumalan näkökulmasta mies ja hänen vaimonsa ovat yksi – ja yksi on jaoton luku. On mahdotonta jakaa ”yhtä” – lopputulos on ”puoli”. Tämän vuoksi Jeesus julisti niin suorasukaisesti: ”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” (Matt. 19:6). Herra on tarkoittanut, että avioliitto on jakamaton, niin kauan kuin molemmat puolisot ovat elossa. Tämä on realistisesti mahdollista, kun Jumalan armo ja anteeksiantamus hallitsevat kummankin aviopuolison elämässä. Kestävä ja täyttymyksen antava ykseys avioliitossa voi olla todellisuutta siellä, missä sovelletaan käytäntöön nöyryyttä ja kiitollisuutta.

Jeesus itse selkeytti koko avioliittokäsitteen muistuttaessaan fariseuksia Jumalan alkuperäisestä avioliittosuunnitelmasta. Nämä tulivat koettelemaan Häntä avioliitto- ja avioeroasiassa – mutta heidän vaikuttimensa eivät olleet puhtaat. Jeesus palautti heille mieleen, että ”Teidän sydämenne kovuuden ja kieroutumisen tähden Mooses salli tiedän lähettää pois vaimonne ja erota heistä – mutta alusta ei niin ollut säädetty”  (Matt. 19:8, Amplified-raamatunkäännöksen mukaan). Sydän kovettuu siellä, missä armo ja anteeksiantamus eivät ole läsnä ja vaikuttamassa. Kovuus johtaa epäonnistumiseen ja aiheuttaa paljon kärsimystä.

Jumalan moninainen armo

Avioliitossa on erittäin mahdollista loukata tai tulla loukatuksi, mutta se on myös paras ympäristö armon osoittamiseen. 1. Piet. 4:10:ssä puhutaan ”Jumalan moninaisesta armosta”. Jumalan armossa on monia eri puolia. Armo on Jumalan meille antama lahja silloin, kun me sitä vähiten ansaitsemme. Avioliitto on mitä parhain paikka toteuttaa Jumalan armoa käytännössä. Itse asiassa juuri avioliitossa armoa voidaan sekä vastaanottaa että antaa – ja ilman tätä armon aktiivista vaikutusta avioliitto ei voi heijastaa Jumalan sydämenlaatua.

Armon ja anteeksiantamuksen parantava öljy

Ovatko katkeruus ja anteeksiantamattomuuden henki hiipineet sinun kotiisi? Oletko huomannut, että sydämesi on kovettumassa ja paatumassa? Jos tahdot avioliittosi säilyvän ja kukoistavan, se täytyy täyttää armon ja anteeksiannon öljyllä. Kun me olemme saaneet Häneltä anteeksi, meillä on voima osoittaa tuota anteeksiantamusta ja armoa toisille – alkaen puolisostamme. Kun me elämme päivittäin riippuvaisina Jumalan armosta ja myötätunnosta, meistä itsestämme tulee armollisempia ja myötätuntoisempia. Ef. 4:32 sanoo: ”Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.”

Avioliitossa useat maailmat törmäävät jatkuvasti toisiinsa. Kumpikin osapuoli tuo siihen omat unelmansa ja tulevaisuudentoiveensa. Kumpikin tuo mukanaan omat mieltymyksensä, suunnitelmansa ja elämäntapansa. Ja valitettavasti molemmat tuovat myös omat haavansa ja kokemuksensa. Kun nämä kaksi erilaista maailmaa törmäävät toisiinsa, meistä paljastuu jotakin paljon syvempää. Pinnalle nousevat oma särkyneisyytemme, heikkoutemme, itsekeskeisyytemme, kyynisyytemme ja epäonnistumisemme. Unelmat voivat muuttua painajaisiksi. Tarpeemme kokea Jumalan armo on ilmeisin nimenomaan aviosuhteessa.

Uuden liiton uskovina me uskomme, että avioliitto on opetuslapseuden mikrokosmos, pienoismaailma, pieni ikkuna suurempaan todellisuuteen. Me sitoudumme joka päivä uudelleen vaeltamaan, niin kuin Jeesus vaelsi maailmassa. Sitoudumme päivittäin vaeltamaan anteeksiantamuksessa. Enemmän kuin mikään muu ihmissuhde avioliitto on se paikka, jossa me opimme elämään ”ristiinnaulittua elämää”.

Nöyryys ja uusi armo!
Juuri avioliitossa me opimme elämään epäitsekästä elämää. Meitä haastetaan päivittäin elämään todeksi Paavalin sanat filippiläisille: ”Nöyryydessä pitäkää toista parempana kuin itseänne ja katsokaa kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta” (Fil. 2:3-4). Tätä haastetta ei voi helpolla paeta tai välttää, kun kohtaamme puolisomme yhteisen elämämme myötä- ja vastoinkäymisissä. Käsitämme kipeän tarpeemme saada uusi armo joka päivä!

Avioliitto on myös paras sovinnon koulu. Avioliitossa me opimme antamaan anteeksi ja ottamaan vastaan anteeksiannon. Kumpikin voi olla uskomattoman vaikeaa. Koska me olemme kansa, joka ottaa vastaan ansaitsematonta rakkautta ja anteeksiantamusta, me opimme osoittamaan käytännössä samaa rakkautta ja anteeksiantoa toisia kohtaan.

Avioliitto on otollinen paikka pyrkiä saamaan Jumalan armoa ja jakamaan sitä toisille. Meidän on joskus vaikea osoittaa anteeksiantoa, armoa, nöyryyttä ja anteliaisuutta, mutta kun otamme vapaasti vastaan Jumalan loputonta armoa, me voimme vapaasti antaa toisille, runsaasti, jopa tuhlaavaisesti. Nämä ovat sellaisen avioliiton aineksia, joka kirkastaa Jumalaa ja on siunaus lähellämme oleville.