Mikä on armon sanoman hedelmä?

Åge M. Åleskjaer

Evankeliumit osoittavat, miten Jeesus julisti armon sanomaa jopa ennen kuin armon hinta oli maksettu ristillä. Hän ei voinut olla paljastamatta sitä, mikä olisi saatavilla Uuden Liiton kautta. Ne, jotka olivat halukkaita kuuntelemaan Hänen sanomaansa, pelastuivat.

Jeesus tiesi, että Uusi Liitto perustuisi Hänen vereensä ja lunastukseensa ristillä, joten Hän antoi ihmisille esimakua tulevasta – olihan Hän kaikesta huolimatta Jumalan Karitsa, joka ottaisi pois maailman kaikki synnit.

Uudessa Liitossa pätee tämä: "Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä" (Hebr. 8:12).

"Heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista" (Hebr. 10:17). Tästä muistuu mieleeni eräs lastenlaulu lapsuuteni seurakunnasta: "Hän on heittänyt kaikki syntini selkänsä taa. Hän ei koskaan näe niitä enää; Hän ei koskaan näe niitä enää! Niin kaukana kuin itä lännestä on, niin kaukana ne minusta on. Hän ei koskaan näe niitä enää…"

Tämä on voimallinen evankeliumi, joka vapauttaa vangitut – ikuisiksi ajoiksi!

Katsokaamme Jeesuksen elämästä ja palvelutehtävästä muutamaa tapahtumaa, jotka ehkä voivat avata vähän silmiämme. Ensimmäinen on Luukkaan evankeliumista 7:36-50.

Hän oli elänyt syntisesti…
Jeesus saarnasi armosta muutaman aivan mahtavan saarnan. Hänen sanomansa on ajatuksia herättävä niille, jotka väittävät, että armon opetus antaa meille vapauden elää synnissä. Jeesus itse osoitti, miten väärä sellainen ajatus oli. Itse asiassa asia on täysin päinvastoin!

Tämä on kiehtova kertomus naisesta, joka vieraili erään fariseuksen kodissa. Nainen eli syntistä elämää. Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen kotiinsa, oli järkyttynyt siitä, että Jeesus salli naisen pestä hänen jalkansa kyynelillään, kuivata ne hiuksillaan ja voidella ne kallisarvoisella hajuvedellä.

Mietittyään ja järkeiltyään asiaa sisimmässään tuo fariseus, Simon nimeltään, teki sen johtopäätöksen, että jos Jeesus olisi profeetta, Hän kyllä tietäisi millainen nainen Häneen nyt koski. Jeesus tarttuu ongelman ytimeen, jolloin Simon todella ymmärtää, että Jeesus on profeetta; Jeesushan lukee Simonin ajatukset!

Tosiasiassa tämä nainen ymmärsi, mitä armo on, kun fariseus taas eli vieläkin omista uskonnollisista rituaaleista ja teoista muodostuvassa kylmässä ja kapeassa käytävässään. Jeesus käytti nyt tilannetta hyväkseen julistaakseen hänelle evankeliumia. Miksi Jeesus salli tämän syntisen naisen ihailevan häntä? Siksi, että nainen oli vastaanottanut armon ja ymmärtänyt anteeksiantamuksen täydellisyyden. Siksi hän palvoi Jeesusta kyynelillään ja kallisarvoisella hajuvedellä!

Jeesus selventää vielä sanomaansa Simonille kertomuksella kahdesta velallisesta. Toinen oli velkaa 500 denaria ja toinen 50. Hyvät uutiset ovat, että "…Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi."

Tämä on evankeliumin yksinkertainen sanoma! "Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi" (Luuk. 7:42). Tämä on kertomus jokaisesta ihmisestä. Koko maailma oli velassa Jumalan edessä, kukaan ei voinut pelastua omien tekojensa kautta. Suuret ja pienet syntiset ovat täysin riippuvaisia Armosta!

Kuuntelepa Paavalin sanoja: "Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niin kuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!" (Room. 4:4-8)

Jumala veti viivan velkamme päälle, koska Jeesus maksoi sen! Jeesus maksoi ristillä hinnan koko maailman synneistä.

Ristin voimallinen seuraus on, että "…nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä" (Hebr. 9:26). "Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään" (Hebr. 10:14). Tämä on niin voimallista, että sen ymmärtämiseen ja sulattamiseen menee jonkin aikaa.

Monta saarnaa – sama sanoma
Jeesus saarnasi tästä aiheesta monta saarnaa. Johanneksen evankeliumissa 8:7-11 Raamattu kertoo, miten Jeesus antoi anteeksi toiselle syntiselle naiselle, jonka fariseukset ja kirjanoppineet toivat hänen luokseen. He sanoivat: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä."

"Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?". Fariseukset tiesivät, että Jeesus osoittaisi laupeutta, joten he yrittivät saada hänet kysymällä kiikkiin. Voitko nähdä, että kirjanoppineiden esittämät syytökset Jeesukselle olivat hyvin samankaltaisia niiden syytösten kanssa, joita eräät raamatunopettajat esittävät puhuessaan armonopetusta vastaan? Jo tämän pitäisi havahduttaa meidät kaikki hereille!

Koska kertomus Johanneksen evankeliumista on niin tunnettu, menemme suoraan sanoman ytimeen. Jeesuksen sanoma on: "En minäkään sinua tuomitse!" Tässä on voima ja koko evankeliumin sydän!

Kadotustuomion virka
Tuomio ja syyllisyys on lain seurausta. Koska me emme ole täydellisiä, lain vaatimukset saavat meidät tuntemaan itsemme syyllisiksi. Siksi "kirjaimen virkaa" kutsutaan "kadotustuomion viraksi". Se virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, oli kuoleman virka (2 Kor. 3:6-9).

Tämä on selvää: kuoleman virka oli Kymmenen Käskyä!

Ainut osa laista, joka oli kirjoitettu kiviin, oli Kymmenen Käskyä. Tämä on hyvin tärkeä asia ymmärtää, koska jotkut väittävät että vapaus laista tarkoittaa vain vapautta seremoniaalisista laeista. Paavalin toinen kirje Korinttolaisille 3:6-9 ilmoittaa kuitenkin selvästi, että Kymmenen Käskyä ovat kuoleman ja kirjaimen virkaa. Näin ollen koko raamatunkohdan ajatus on se, että meillä ei ole kadotustuomion virkaa, koska palvelemme uutta liittoa!

Vanhurskauden virka
Uusi Liitto on "vanhurskauden virka"; Jeesuksen Kristuksen vanhurskaus. Evankeliumi ilmoittaa vanhurskauden tulevan uskon kautta. "Hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen." (Room. 3:26)

Jeesus antaa meille esimakua sanomalla: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee" (Joh. 8:11). Kun nainen vapautettiin kaikesta syyllisyydestä, hän vapautui samalla siitä elämästä, jota hän eli!

Tämä on totuus, joka vapauttaa meidät! Joka tekee syntiä, on synnin orja. Jos Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi (Joh. 8:32-36)! Siksi vapaus alkaa siitä ymmärryksestä, että näemme että kaikki tuomio on tullut päätökseensä Jeesuksen täydellisen uhrin kautta. "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat" (Room. 8:1)

Tuhlaajapoika
Luukas 15 on erinomainen luku tämän ajatuksen selvittämiseksi paremmin. Jeesus kertoi saarnassaan kolme vertausta siitä ilosta, mikä taivaassa on jokaisesta syntisestä, joka tekee parannuksen.

Vertaus tuhlaajapojasta tuo selvästi esiin tätä sanomaa. Isä ei ole tuomitseva poikaa kohtaan; ainut tuomio ja syyllisyys, jonka poika tuntee, on hänestä itsestään. Hän syyttää itseään siitä elämästä, jota hän on elänyt, kun Isä puolestaan haluaa osoittaa vain anteeksiantoa, iloa ja rakkautta (Luuk. 15:20-24).

Tämä on harmoniassa sen opetuksen kanssa, mikä löytyy 1 Johanneksen kirjeestä 3: 19-23, missä Sana opettaa, että sydämemme voi syyttää meitä tehdessämme vääriä asioita, ja tämä voi estää meitä lähestymästä luottamuksella Jumalaa rukouksessa. Siksi on tärkeää, että evankeliumin valo puhdistaa omantuntomme ja että olemme oikeilla raiteilla elämässämme. Todellinen ydin siinä, mitä tahdon tässä artikkelissa sanoa, on se, että "jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki."

Toisin sanoen: Jumala ei koskaan tuomitse meitä, koska hän ei enää muista syntejämme. Hän ei pidä niistä mitään lukua. Jeesuksen uhrattua itsensä me olemme kaikki kerralla puhdistettuja, eikä syntiuhreja edestämme enää tarvita. Hän otti synnin pois uhrinsa kautta. Voimallisin asia tässä on se, ettei tämä koske ainoastaan meitä kristittyjä, vaan koko maailmaa (2 Kor. 5:19)!

Johannes kirjoittaa tästä ja sanoo, ettei meidän tulisi tehdä syntiä. "Mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien" (1 Joh. 2:1-2)

Antaako tämä meille verukkeen tehdä syntiä? Ehdottomasti ei! Pysyttele nyt mukana, niin tulet pian näkemään, miksi ei. Tulossa on aivan mahtava loppuhuipennus; Jumalan Armon Evankeliumin tulos.

Mitä naiselle Luukkaan evankeliumissa 7:42-47 tapahtui? Tässä näemme, mikä Armon hedelmä on: suuri rakkaus, vapaus synnistä ja paljon iloa.

Koska hän oli saanut paljon Armoa, hän rakasti Jeesusta enemmän kuin kukaan toinen. Hänen kokemuksensa armosta teki hänestä Jeesuksen suurimman ihailijan. Hän ihaili Jeesusta aidosti kyynelillään ja kallisarvoisella hajuvedellä. Se tapa, jolla fariseus suurisanaisesti vastaanotti Jeesuksen, ja miten monet omavanhurskaat kristityt meidän päivinämme palvovat Jumalaa, ei lyö vertoja niille, jotka ovat saaneet maistaa Armoa Armon päälle.

Mikä oli tuloksena, kun nainen Johanneksen evankeliumissa luvussa 8 koki, ettei Jeesus häntä tuominnut? Hän, ja kaikki muutkin tiesivät, että hän oli epäonnistunut – ja vielä suuresti. Kuitenkin hän kohtasi Armon. Siksi tällä kertomuksella on onnellinen loppu: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee" (Joh 8:11).

Vapaus syntielämästä tulee sen jälkeen, kun olemme saaneet kokea täydellisen vapauden tuomiosta. Siksi ei ole totta, jos sanotaan, että sanoma Armosta antaa ihmisille vapauden tehdä syntiä. Totuus on päinvastainen: Armo vapauttaa syntisestä elämästä!

Mikä on sanoma Luukkaan evankeliumissa luvussa 15? Halusiko tuhlaajapoika takaisin elämänsä sikojen joukossa sen jälkeen, kun hänen Isänsä oli vastaanottanut hänet niin kuninkaallisesti?

Ei ja vielä kerran ei!
Hän osallistui riemulliseen juhlaan ja nautti oikeuksistaan talon poikana. Oli juhla, iloa, musiikkia ja tanssia, mutta vanhempi poika seisoi ulkopuolella. Hän oli lain orja ja väitti, ettei ollut kotona asuessaan "milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt". Surullista mutta totta; hän kieltäytyi osallistumasta juhlintaan!

Sanoma Armosta on tie vapauteen ja iloon ja syy siihen, että kertomuksella on todella onnellinen loppu!