Lähetyshaaste

Oswald J Smith

Olen koko elämäni ajan ollut valtavan motivoitunut lähetysaiheesta. Tahdon tässä antaa sinulle yhden minua henkilökohtaisesti eniten motivoineesta lauseesta: "Seurakunnan tärkein tehtävä on maailman evankelioiminen". Uskon koko sydämestäni, että se on niin. Jeesuksen Kristuksen seurakunnan kaikkein tärkein tehtävä on maailman evankelioiminen.

MAAILMA
Tahdon painottaa tässä lauseessa kolmea sanaa, kutakin erikseen. Otan ensiksi toiseksi viimeisen sanan "maailma". Seurakunnan tärkein tehtävä on maailman evankelioiminen". Kun Jumala rakasti, Hän rakasti maailmaa. Kun Hän antoi Poikansa, Hän antoi Poikansa maailman edestä. Kun Jeesus Kristus kuoli, Hän kuoli maailman tähden. Jumalan näky on näky maailmasta. Hän toivoo, että meilläkin on sama näky.

Monien meidän näkökykymme on rajoittunut. Emme näe koskaan mitään oman ympäristömme, kaupunkimme tai yhteiskuntamme ulkopuolella. On niitä, jotka vain ajattelevat omaa seurakuntaansa, eikä heitä kiinnosta muiden tekemiset. Sitten on niitä, joilla on suurempi näky. He näkevät kokonaisen kaupungin tai läänin ja ovat valmiita antamaan varoistaan ja ajastaan sen evankelioimiseen. Mutta myös heidän näkökykynsä on rajallinen, koska he eivät näe koskaan yli kaupungin tai läänin rajojen. On olemassa niitäkin, joilla on vielä suurempi näky. He näkevät kokonaisen maanosan ja ovat valmiita tekemään kaikkensa oman maanosansa evankelioimiseksi. Kuitenkin hekin näkevät rajallisesti, koska he eivät näe pidemmälle kuin maanosansa rajalle. On myös ihmisiä, jotka näkevät koko maailman; he näkevät Euroopan, Aasian, Afrikan ja Pohjois- ja Etelä-Amerikan sekä merten kaikki saaret. Heillä on Jumalan näky, ja Jumala tahtoo, että meillä on juuri sellainen näky – näky maailmasta.

Miksi meistä niin monen näkökyky on rajallinen? Miksi ajattelemme vain itseämme? Onko Jumala kiinnostuneempi täällä asuvista mustaihoisista kuin tuolla asuvista keltaihoisista? Onko Hän enemmän kiinnostunut ruskeaihoisista kuin valkoihoisista? Eikö meillä ole näkyä maailmasta siksi, että olemme niin likinäköisiä? Matkustaessani Jamaikalta ja katsellessani alas lentokoneen ikkunasta, näin aluksi vain vähän. Noustessamme korkeammalle, näin jo isoja peltoja ja pihoja. Noustessamme vielä korkeammalle, näin vuoria ja laaksoja. Lopulta näin koko Jamaikan siinä ikään kuin helmenä Karibian helmassa. Jos olisimme nousseet vielä korkeammalle, olisin varmasti voinut nähdä yhdellä silmäyksellä kaikki Länsi-Intian saaret.

Jumala voi katsella valtaistuimeltaan maailmaa ja nähdä jokaisen maan, maanosan ja saaren samalla kertaa. Jospa mekin voisimme nähdä maailman, niin kuin Jeesus sen näkee. Jotkut meistä emme ole koskaan matkustaneet tai edes kuunnelleet kenenkään matkakertomuksia. Emme opiskele maantiedettä. Tiedämme hyvin vähän siitä, mitä maailman tuolla puolen on.

Miksi uskomme, että juuri me olemme valittu kansa ja tärkeämpiä kuin jokin toinen maailman kansa? Kaikkialla missä liikun, kuulen samankaltaisia ilmauksia. Ollessani Iso-Britanniassa ihmiset siellä sanoivat: "me olemme se tärkeä kansa". Ollessani Australiassa ja Etelä-Afrikassa asia oli samoin. Matkustaessani USA:ssa kuulen sitä samaa kaikkialla: "me olemme se tärkeä kansa". Erään kerran olin pienellä Tyynenmeren saarella, ja jopa siellä oli se sama asenne: "me olemme se tärkeä kansa". Heillä oli tapana sanoa minulle: "Miksi te amerikkalaiset elätte niin kaukana sivilisaatiosta? Miksi ette elä lähempänä kaiken keskusta? Ongelmana oli se, että heidänkin näkökykynsä oli rajoittunut. Heillä ei ollut näkyä maailmasta.

Onko tilanne tämä siksi, että ajattelemme olevamme lukumäärältämme suurin? Olen huolissani ja pelkään, että jotkut meistä eivät ymmärrä, että maailmassa on toisia maita, joiden väkiluku on paljon suurempi kuin meidän, ja että me emme ole maapallon ainoita ihmisiä.

Olin Hollannin Itä-Intiassa (nyk. Indonesia, suom. huom.) ja matkustin Jaavan yli. Huomasin, että saaren toisesta päästä toiseen matkustaminen kesti 12 tuntia ja pohjoisesta etelään 4 tuntia. Uskotko, jos sanon, että Jaava on yksi maailman tiheimmin asutuista seuduista? Tuolla pienellä saarella asuu 75 miljoonaa ihmistä.* Kanadaan mahtuisi kuusikymmentä Jaavaa, ja tilaa jäisi ylikin. Kuitenkin Jaavalla on asukkaita lähes 1/3 USA:n asukasluvusta. Jos Jumala on kiinnostunut luvuista, niin silloin Hän on kiinnostuneempi Jaavasta kuin minun maastani, Kanadasta, koska Kanadassa asuu 23 miljoonaa ihmistä, ja kuten mainitsin, Jaavalla 75 miljoonaa.

Jos Jumala on kiinnostunut luvuista, silloin Hän on kiinnostuneempi USA:sta kuin Jaavasta, koska USA:ssa asuu Jaavan 75 miljoonaan nähden 216 miljoonaa ihmistä. Mutta vielä kerran, jos Jumala on kiinnostunut luvuista, silloin Hän on kiinnostuneempi venäläisistä, koska siellä asuu 250 miljoonaa ihmistä. Mutta vielä kerran, jos Jumala on kiinnostunut luvuista, silloin Hän on kiinnostuneempi Intiasta, koska siellä asuu 600 miljoonaa ihmistä eli yli puolet enemmän kuin Venäjällä. Mutta lopuksi, jos Jumala on kiinnostunut luvuista, silloin Hän on kiinnostunut enemmän Kiinasta kuin Intiasta, koska tuossa maailman suurimmassa maassa asuu yli 800 miljoonaa ihmistä. Maailmaan syntyvistä lapsista joka neljäs on kiinalainen. Joku on sanonut: "Jumalan täytyy rakastaa kiinalaisia, koska Hän on luonut heitä niin paljon."

Mistä johtuu, että pidämme omaa kansaamme aina muita tärkeämpänä? Miksi Jumala olisi kiinnostuneempi meistä kuin muista? Siksi, että Hän tahtoo antaa meille näyn maailmasta, niin että tekisimme töitä koko maailman evankelioimiseksi – sen maailman, jonka edestä Jeesus kuoli, ja että näkisimme maailman niin, kuin Hän sen näkee.

TÄRKEIN

Katsokaamme nyt lauseemme toista sanaa, sanaa "tärkein". "Seurakunnan tärkein tehtävä on maailman evankelioiminen." Jos tärkein tehtävämme on maailman evankelioiminen, meidän tulisi laittaa kaikki muu sivuun silloin, kun järjestetään lähetyskonferenssi, ja olla mukana kaikissa vastaavissa tilaisuuksissa. Muuten panemme toisia asioita etusijalle emmekä pidä lähetystyötä niin tärkeänä. Teoillamme osoitamme usein, että lähetystyö on meille toisarvoinen asia.

Jos maailman evankelioiminen on ensimmäisellä sijalla, meidän tulisi keskittää myös antamisemme lähetystyöhön ja antaa niiden, joilla ei ole samaa näkyä, antaa tukensa muille asioille. Kotirintamalla työskentelyyn tulee aina olemaan tarpeeksi kiinnostuneita, koska on niitä, jotka aina asettavat sen työn etusijalle. Koska vain vähemmistö on kiinnostunut seurakunnan tärkeimmästä tehtävästä, kaikesta tärkeästä työstä kotona tullaan kyllä aina huolehtimaan.

Jos asetamme lähetystyön ensimmäiseksi, tulemme antamaan enemmän lähetystyöhön kuin mihinkään muuhun. Muuten jokin muu vie ensimmäisen paikan. Jos olet liikemies, pidät aina jotain liiketoimintasi osa-aluetta tärkeämpänä kuin toista. Mihin siis panostat eniten? Tietenkin siihen tärkeimpään osa-alueeseen. Miksi? Siksi, että tahdot kehittää sitä. Samoin on lähetystyössäkin. Jos maailman evankelioiminen on seurakunnan tärkein tehtävä, silloin meidän tulisi panna eniten rahaa juuri tähän tärkeimpään työalueeseen. Muuten lähetystyö ei ole etusijalla, emmekä usko sen olevan seurakunnan tärkein tehtävä.

Hyvin harvat pastorit ja seurakuntien johtajat uskovat, että maailman evankelioiminen on heidän tärkein tehtävänsä. Tämän johdosta tahdon sanoa, että jokaisen seurakunnan tulisi käyttää enemmän varoja lähetystyöhön kuin omaan toimintaan. Se on aivan loogista. Jos uskomme maailman evankelioimisen olevan ensimmäisellä sijalla, silloin meidän tulisi investoida enemmän rahaa seurakunnan ulkopuolelle kuin siihen itseensä.

SEURAKUNTA

Kolmas sana, jota tahdon painottaa on sana "seurakunta". "Seurakunnan tärkein tehtävä on evankelioida maailma." Ajatellessani seurakuntaa ajattelen koko seurakuntaa, en vain sen jotain osaa tai toimintamuotoa. Meillä ei esimerkiksi ole seurakunnassamme erityistä lähetysyhdistystä naisille. Joskus se on seurakunnan ainoaa lähetystyötä; naisten lähetysyhdistys. Voin kahdessa minuutissa lyhyesti kertoa, miksi sellainen toimintamuoto olisi seurakunnallemme mahdoton.

Ajattele, jos kokoaisin pienen naisjoukon, tusinan tai enemmän, ja sanoisin heille: "Nyt te olette naisten lähetysyhdistys ja tehtävänne on evankelioida maailma. Se on ainut mitä teidän täytyy tehdä; evankelioida maailma." Mitä sanoisin tällä muille seurakunnan työmuodoille? Sanoisin näin: "Tämä ei ole seurakunnan tärkein tehtävä. Se on vain osa monista seurakunnan työmuodoista. Antakaamme näiden naisten hoitaa se. He voivat evankelioida maailman ja me muut – me miehet – tehkäämme me jotain sellaista, mikä on miehisyytemme arvoista."

Lähetystyö on aivan liian tärkeää annettavaksi vain jollekin yksittäiselle seurakunnan osalle. Se kuuluu koko seurakunnalle, ja kun kaikki kantavat samaa näkyä ja kaikki tekevät jotain, silloin saavutamme päämäärämme ja taloudelliset tarpeemme täyttyvät. Mottomme on: "Jokainen uskova on lähetystyöntekijä". Lähetystyö on koko seurakunnan työ.




Oswald J. Smith oli lähetysmies, mutta myös pastori, laulujen sanoittaja ja kirjailija. Hän toimi pastorina Torontossa ajalla 1915 - 1959. Seurakunta antoi yli 50 % kerätyistä varoista ulkomailla tehtävään lähetystyöhön. Billy Graham kutsui Oswald Smithiä vuosisadan suurimmaksi lähetysmieheksi. Vuonna 1971 Smith julisti myös Ruotsissa usealla eri paikkakunnalla. Tämä artikkeli on ote 1960-luvulla julkaistusta Oswald J. Smithin kirjasta "The Challenge of Missions".