Jumala on jo tehnyt sen - se on sinun!

David Sterling

Oletko koskaan nähnyt koiran ajavan takaa omaa häntäänsä?  Se juoksee ympäri ja ympäri yrittäen epätoivoisesti saada otteen hännästään. Lopulta ollessaan jo aivan pyörällä päästään ja uupunut se saa puraistua häntäänsä! Monet uskovat käyttävät koko elämänsä sen tavoittelemiseen, mikä heillä jo on.

Oletko koskaan ajatellut: “Teen kaiken, minkä tiedän, että minun tulee tehdä. Mikä minussa oikein on vikana? Mitä vaaditaan, että Jumala alkaisi toimia minun hyväkseni? Mitä minun pitäisi vielä tehdä, jotta Jumala siunaisi minua?” Jos sinulla on koskaan ollut tällaisia ajatuksia, et ole yksin! Useimmat kristityt kyselevät juuri samoja kysymyksiä saamatta niihin kuitenkaan tyydyttäviä vastauksia.

Vastaus, jota usein tarjotaan, on suurin piirtein tällainen: ”Jos vain rukoilisit enemmän ja palavammin, jos paastoaisit useammin, lukisit päivittäin enemmän Raamattua ja lahjoittaisit enemmän varoja Jumalan työhön, silloin Jumala täyttää sinun halajamisesi ja antaa sinulle sen, mitä olet rukoillut. Hän odottaa vain, että saisit hengellisen elämäsi kuntoon.” Toisin sanoen, ongelman ydin on sinun epäkelpo vaelluksesi Jumalan edessä, ja sen tähden Jumala ei ole toiminut sinun hyväksesi. Mikään ei kuitenkaan voisi olla kauempana totuudesta. Jumalan vastakaiku EI perustu johonkin, mitä meidän tulee tehdä  –  se perustuu siihen, mitä JEESUS on jo tehnyt.  Meidän omat suorituksemme eivät liikauta Jumalaa vähääkään – JEESUS on jo täyttänyt kaiken tarvittavan meidän edestämme (1 Kor. 1:30 - 31).

Yksi evankeliumin keskeisimpiä totuuksia on, että Jeesus on tehnyt kaiken tarvittavan meidän pelastukseksemme, eikä hänen täytettyyn työhönsä voi enää lisätä kerta kaikkiaan mitään. Totuus on, että Jumala on jo tehnyt oman osansa. Kun Jeesus huusi “Se on täytetty” (Joh. 19:30), hän tarkoitti juuri sitä. Sovitustyö oli lopultakin suoritettu. Hän lahjoitti meille kaiken, mitä ikinä saattaisimme tarvita. Me emme odota, että Jumala pelastaisi tai parantaisi meidät tai että hän siunaisi meitä; Jumala odottaa, että me ottaisimme nämä lahjat vastaan. Efesolaiskirje on kirjoitettu siitä näkökulmasta käsin, että kaikki on jo meidän Kristuksessa. Efesolaiskirjeen alussa sanotaan (Efes. 1:3): “Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa”.

VALTAVA HELPOTUS!
Mikä tahansa siunaus, mitä ikinä tarvitset tai halajat Herralta, on jo annettu sinulle – ei ole kyse siitä, että sinun tulisi ansaita se suorituksillasi. Jumala antoi meille kaiken jo ennen kuin meillä edes oli tarve saada se. Kyse on nyt vain sen vastaanottamisesta, minkä Jumala on jo tehnyt. Tämän totuuden tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa. Kun ymmärrämme, mitä Jumala on jo meille lahjoittanut, se tuo elämäämme valtavan vapauden ja rohkeuden. Se tuhoaa lakihenkisyyden ja suorituskeskeisyyden poistaen näin valtavan taakan harteiltamme. Kuinka voit epäillä, tahtooko Jumala antaa sinulle jotakin, jos hän on jo lahjoittanut sen sinulle? Sen sijaan, että mietimme, milloin Jumala alkaa toimia, me alamme kiittää häntä siitä, mitä hän jo on lahjoittanut meille Kristuksessa (2 Piet. 1:3).

Efesolaiskirjeessä 2:8 Paavali sanoo: “Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta”. Me emme ole pelastetut ainoastaan armosta tai ainoastaan uskon kautta: nämä kaksi ovat yhdessä saaneet aikaan meidän pelastuksemme. Itse asiassa usko ei ole todellista raamatullista uskoa, ellei sitä käytetä sen vastaanottamiseen, minkä Jumala on jo lahjoittanut meille armonsa kautta. Armo tarkoittaa kaikkea sitä, minkä Jumala on jo tehnyt meidän hyväksemme riippumatta mistään, mitä me itse olemme tehneet tai jättäneet tekemättä. Jos armo olisi sidottu meidän omaan erinomaisuuteemme, ei kyseessä olisi todellinen armo. Jumala on armonsa kautta lahjoittanut meille kaiken, mitä me ikinä tarvitsemme.

USKO AINA VASTAANOTTAA!
Meidän uskomme ei saa Jumalaa toimimaan. Me emme käytä uskoamme siihen, että saisimme Jumalan toimimaan. Mikäli Jumala ei ole jo armonsa kautta toiminut, ei meidän uskomme saa häntä tekemään yhtään mitään. Usko yksinkertaisesti hyväksyy sen, mitä Jumala on meille jo lahjoittanut armonsa kautta. Jos hän on jo täyttänyt meidän tarpeemme armonsa kautta, silloin usko on vain sen hyväksymistä, mitä Jumala on jo tehnyt – ei jotain, jonka kautta yritämme saada Jumalan vastaamaan meille. On hengellistä ylpeyttä ajatella, että minun uskoni voisi jotenkin saada Jumalaa tekemään jotain – usko ottaa vastaan sen, mitä meille on jo lahjoitettu Kristuksessa.

Oletko koskaan nähnyt koiran ajavan takaa omaa häntäänsä?  Se juoksee ympäri ja ympäri yrittäen epätoivoisesti saada otteen hännästään. Lopulta ollessaan jo aivan pyörällä päästään ja uupunut se saa puraistua häntäänsä! Monet uskovat käyttävät koko elämänsä sen tavoittelemiseen, mikä heillä jo on. He pyytävät jatkuvasti Herraa tekemään jotakin – siunaamaan heidän elämäänsä, parantamaan heidät, vapauttamaan heidät tai antamaan heille voitelun - kun tosiasiassa he tavoittelevat jotakin, mikä on jo annettu heille.  He uskovat, että Jumala VOI tehdä mitä tahansa, mutta että hän ei ole tehnyt kovinkaan paljon!   

PYHÄ HENKI VALAISEE!
Tarvitaan ilmestys Pyhältä Hengeltä, jotta nämä totuudet tulevat eläviksi sisimmässäsi. Monet ihmiset eivät saa otetta niistä, koska he antavat viiden aistinsa rajoittaa itseään. Jos joku kertoo heille, että he ovat jo siunatut, vapautetut, parannetut ja voidellut, he tarkastelevat asiaa aistihavaintojensa kautta, ja mikäli heidän aistinsa eivät vahvista asiaa, he kieltäytyvät uskomasta sitä. He uskovat aistiensa antamaa informaatiota enemmän kuin Jumalan Sanaa.

Jos televisiosi yhtäkkiä pimenisi, mitä sinä tekisit? Soittaisitko suoraan lähetysasemalle ja vaatisit heitä korjaamaan lähettimen? Et varmaankaan. Todennäköisesti tarkistaisit ensin vastaanottimesi. Hengellisessä elämässä me kristityt monesti kuitenkin lähestymme Herraa pyytäen häntä korjaamaan lähettimen sen sijaan, että me tarkistaisimme oman vastaanottimemme kunnon.  

Totuus on, että Herra on jo lahjoittanut meille kaiken, mitä me tarvitsemme, mutta se on olemassa hengen maailmassa. “Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa” (Joh. 4:24). Jumala liikkuu hengen maailmassa. Se, näemmekö me hänen täytetyn työnsä tulevan ilmi myös fyysisessä maailmassa, ei riipu siitä, ettei hän olisi antanut vaan ennemminkin siitä, kykenemmekö me ottamaan vastaan.

VAPAUS SUORITUSKESKEISYYDESTÄ!

Uskovina me emme taistele saadaksemme jotain Jumalalta; me uskomme, jotta voisimme ilmaista elämässämme kaiken sen, mikä on jo meidän Kristuksessa. Me emme yritä parantua; me taistelemme sen tähden, että me olemme jo parannetut, mutta paholainen yrittää varastaa sen meiltä. Me emme kerjää Jumalaa siunaamaan meitä taloudellisesti, me kilvoittelemme hyvän uskon kilvoituksen nähdäksemme menestyksen ilmestyvän näkyväisessä maailmassa, koska hän on jo käskenyt menestyksen seurata meitä.

Kaikki on jo täytetty ja annettu meille Kristuksessa. Se on sekä tehty että annettu meille! Kun ymmärrämme sen, että Jumala on jo siunannut meidät, parantanut meidät, antanut meille menestyksen ja voidellut meidät, poistaa se meidän elämästämme lakihenkisen suorituskeskeisyyden. Et enää kamppaile syyllisyyden ja arvottomuuden tunteiden kanssa, koska tiedät, että sinun suorituksillasi ja kyvyilläsi – tai niiden puutteella – ei ole mitään merkitystä.