Suomi tarvitsee evankeliumin vallankumouksen!

David Sterling

Monet ihmiset kuuluvat siihen “uskonnollisten kristittyjen” joukkoon, joka ei ole koskaan kuullut todellista evankeliumia. He ovat hyväksyneet kristinuskon sellaisenaan, mutta eivät ole koskaan ymmärtäneet, mitä evankeliumi todellisuudessa on. He uskovat, että kristinusko on vielä yksi uskonto muiden joukossa - uusi sekoitus sääntöjä, asioita, joita voi tehdä tai ei voi tehdä. He luulevat ansaitsevansa tien Jumalan luo tekemällä parhaansa ja siten saavuttavansa ja säilyttävänsä pelastuksen. Se ei ole todellista evankeliumia. Se ei todellakaan ole Hyviä Uutisia.

Sekään, että ihminen vastaanottaa Jeesuksen Pelastajakseen ja sen jälkeen pyrkii elämään tiettyjen sääntöjen mukaan tai vaihtaa tiettyjä elämisen sääntöjä toisiin, ei ole hyviä uutisia! Miksi? Sen tähden, että näin tehdessämme ponnistelemme edelleen itse. Pyrimme täyttämään tietyt standardit ja tottelemaan tiettyjä sääntöjä. Paholainen tulee varmasti pitämään huolen siitä, etteivät ponnistelumme koskaan ole tarpeeksi hyviä. Hän on asiantuntija osoittamaan meille riittämättömyytemme, epätäydellisyytemme ja kyvyttömyytemme. Hän on veljien syyttäjä ja hyvä siinä (Ilm. 12:10).

Totuus, joka tekee evankeliumista ”melkein-liian-hyvää-ollakseen-totta -uutiset” on se, että Jumala hyväksyy meidät täysin Jeesuksen työn kautta, ilman omaa ansiotamme. Pelastus ja ylitsevuotava elämä, jonka Jeesus tuli antamaan meille, ei ole riippuvainen omista ponnistuksistamme. Jumalan ihmeelliset siunaukset eivät riipu siitä, kuinka hyvin onnistumme kristittyinä. Emme myöskään saa rukouksiimme vastausta hyvyytemme tai virheettömyytemme tähden. Ilmestys Jumalan ihanasta armosta vapauttaa meidät ajattelutavasta, joka perustuu omiin ponnistuksiimme – vapaudumme lakihenkisestä ja stressintäyteisestä elämästä. Jumala siunaa ja huolehtii meistä sen tähden, mitä Jeesus jo on edestämme tehnyt - ei omien ponnistustemme tähden! Pelastus perustuu Jumalan uskollisuuteen, ei meidän! (Ef. 2:8-9).

Roomalaiskirjeessä sanotaan, että evankeliumi on Jumalan voima. Evankeliumi synnyttää ihmisiin Jumalan elämää. Evankeliumi-sanasta on usein muodostunut uskonnollinen termi ja se on menettänyt merkitystään. Monet ihmiset yhdistävät ”evankeliumin” uskontoon ja erityisesti kristinuskoon. Mutta ”evankeliumi” tarkoittaa kirjaimellisesti ”hyviä uutisia.” Kreikankielinen sana ”euaggelionen” käännetään sanalla ”evankeliumi” 74 jakeessa Uudessa testamentissa, mutta se merkitsee todellisuudessa ”melkein-liian-hyvää-ollakseen-totta” -uutisia.

Aikamme ”kristillisessä kulttuurissa” evankeliumi yhdistetään usein sanoihin: ”Sinä olet syntinen. Jos et kadu, joudut helvettiin.” Kyllähän tuo on sinänsä totta. On olemassa taivas ja helvetti, Jumala ja paholainen. Me joudumme helvettiin, jos emme kadu ja ota vastaan pelastusta. Mutta vaikka tuo onkin totta, se ei ole hyviä uutisia. Se ei ole evankeliumia.
Armo on ainut tie syntien anteeksi saamiseksi. Iankaikkista elämää ei saavuteta hyvyyden tai hyvien tekojen kautta. Se saavutetaan vain Jumalan armosta - Hänen todellisen voimansa kautta, joka meidät vanhurskauttaa. Sisimpämme ei voi muuttua muuten, kuin tämän voimallisen armon kautta. Jumala ei pelasta ”hyviä” ihmisiä; Hän vanhurskauttaa jumalattoman (Room. 4:5).

Uskonnolliset ihmiset saavat tästä ongelmia. He sanovat: ”Odota hetki! Uskon, että meidän täytyy tehdä sitä ja tätä ollaksemme pyhiä Jumalan edessä.” Uskonto – vääränlainen uskonto, ihmisen käsitykset – opettavat, että oikea asema Jumalan edessä ja Hänen siunauksensa saavutetaan oman hyvyyden, omien saavutusten ja omien ponnistusten tuloksena. Se on anti-evankeliumia! Se on Jumalan armon evankeliumia ja hyviä uutisia vastaan siksi, että se asettaa pelastuksen ja Jumalan hyvyyden kokemisen meidän itsemme kannettavaksi, emmekä me voi sitä kantaa. Kukaan ei voi itseänsä pelastaa. Kukaan ei voi saavuttaa Jumalan siunauksia ja suosiota omien ponnistusten kautta. Kukaan ei voi tulla Jumalan läheisyyteen oman elämänsä perusteella. Tämä on suurelta osin väärää ”evankeliumia”, jota uskonto saarnaa tänään. Itse asiassa se on ”toista evankeliumia”, joka ei ole evankeliumia lainkaan (Gal. 1:7). Se on puhdistamatonta ja turmeltunutta evankeliumia. Siinä on kysymys vain siitä, mitä sinun täytyy tehdä. Se on siis HUONOJA UUTISIA ei HYVIÄ UUTISIA! (Gal. 1:6-7).

Evankeliumi ei ole vain uskoa pelastukseen, se kertoo myös, miten sen saavutamme. ”Jos käyttäydyt hyvin ja teet hyvää, tulet hyväksytyksi”, ei ole todellista evankeliumia. Huomaa mitä Paavali sanoi, kun hän puhui johtajille Efesossa: ”En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen” (Apt. 20:24).

Myös sana pelastus on usein ymmärretty väärin. Ei ole epätavallista kuulla kristittyjen uskovan, että pelastus on kerran tapahtuva asia, kokemus, jossa synnit saadaan anteeksi. On totta, että se on silmänräpäyksen kestävä hetki. Ihminen siirtyy kuolemasta elämään. Mutta ei se ole ainut asia, joka tuossa hetkessä tapahtuu. Se on epätäydellinen määritelmä. Pelastus ei ole rajoittunut ihmisen uudestisyntymisen kokemukseen.

Pelastus on kaikkea sitä, mitä Jeesus sovituksessa maksoi hengellään puolestamme. Kreikankielinen sana ”sozo”, käännetään Raamatussa sanalla ”pelastus”. Se tarkoittaa paljon enemmän kuin anteeksiantoa synneistä; se sisältää myös parantumisen, vapautumisen, rauhan ja menestyksen. Se on sana, joka sovittaa yhteen kaiken, mitä Jeesus teki puolestamme kuoleman, hautaamisen ja ylösnousemuksensa kautta.

Pelastus on kokonaisratkaisu, lahja, jonka hinta on maksettu kokonaan Jumalan armon kautta, ei omien tekojemme kautta. Kuitenkin saatana yrittää ohjata meitä pois valosta. Hän haluaa meidän uskovan, että meidän tulee itse ansaita Jumalan siunaukset. Hän haluaa meidän epäilevän Jumalan halukkuutta auttaa meitä. Kirkot ja seurakunnat vahvistavat tämän lakiin perustuvan käsityksen valitettavan usein.
Monet ihmiset uskovat, että Jumala siunaa heidän elämäänsä heidän omien aikaansaannostensa tähden. He uskovat, että Jumala siunaa heitä sen mukaisesti, miten hyvin he elävät kristityn elämää. Tämän väärän käsityksen Paavali halusi korjata kirjoittaessaan roomalaisille: ”Minä en häpeä evankeliumia!” Tällä hän tarkoitti: ”En häpeä puhua ihmisille Jumalan hyvyydestä, armosta ja huolenpidosta. Jumala rakastaa meitä huolimatta siitä, keitä olemme ja mitä olemme tehneet. Pelastus on annettu – parantuminen ja vapautuminen on jo maksettu – meidän osamme on vain vastaanottaa. Nämä ovat ”hyviä uutisia!”

Todellinen evankeliumi – ”melkein-liian-hyvää-ollakseen-totta -uutiset” - on se, että Jumala on Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta valmistanut meille kaiken tarvitsemamme. Se on sitä, että me olemme jo sovitetut, lunastetut ja pyhitetyt Jeesuksen uhrin kautta, kerran kaikkien edestä. Jumalan armon hyviä uutisia on se, että saamme syntimme anteeksi, parantumisen kehoomme, vapautuksen saatanan pauloista ja vielä enemmän. Tämä on evankeliumia!

Tarvitsetko parantumista? Evankeliumissa on voima parantumiseen. Tarvitsetko talouteesi ihmettä? Evankeliumissa on voima taloudelliseen hyvinvointiin. Tarvitsetko enemmän voimaa elääksesi voittoisaa elämää? Evankeliumi on Jumalan voima. Tarvitsetko vapautusta demonien vaikutusvallasta, masennuksesta, itsestäsi tai jostain muusta? Evankeliumissa on voima vapautumiseen.

Evankeliumissa ei ole kyse siitä, mitä Jumala ehkä voi tehdä tai mitä voidaan ajatella tapahtuvan. Evankeliumissa on kyse siitä, mitä on jo kerran kaikkien edestä ikuisiksi ajoiksi tapahtunut. Tämä evankeliumi ON Jumalan voima (Room. 1:16). Se on ”melkein liian hyvää ollakseen totta.”