Mitä Raamattu sanoo sydämestä?

Anki Sandvik | Kirjoitettu 06/2011

Raamatussa puhutaan sydämestä – ihmisen tai Jumalan sydämestä – eri yhteyksissä yli 700 kertaa. Hebreaksi sana merkitsee sisintä tai salattua. Meihin ihmisiin tekee usein vaikutuksen ihmisen ulkoiset ominaisuudet kuten ulkonäkö, karisma tai erilaiset kyvyt. Jumala taas katsoo ensi kädessä sydämeen (1. Sam. 16:6-7). Ennen kaikkea muuta, meidän on varjeltava sydämemme, sillä sieltä elämä lähtee (Snl. 4:20-23).  

Raamatun mukaan ihmisen todellisen luonteen ja motiivit juuri sydän tuo esiin. Luukaksen evankeliumissa 12:34 Jeesus sanoo: ”Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.” Valintamme siis osoittavat, mitä sisimmässämme on ja mikä on ensimmäisellä sijalla elämässämme.

Miten pelastus on vaikuttanut sydämiimme?
Pelastuksen kautta Kristus asuu uskon kautta sydämissämme (Ef. 3:17). Hän on antanut meille Hengen vakuudeksi sydämiimme (2. Kor. 1:22) ja Jumalan rauha varjelee sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa (Fil. 4:7). Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta (Room. 5:5), ja siksi voimme rakastaa toisiamme puhtaasta sydämestä (1. Piet. 1:22). Rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiimme on mahdollista Jumalan sydämiimme asettaman agaperakkauden kautta. Tämä on tosiasia, vaikka tunnetasolla emme aina niin kokisikaan!
 
Paavali mainitsee kirjeessään Filippiläisille 1:7 Filippin seurakunnan olevan hänen sydämessään. Samalla tavalla meidän sydämemme voi kurottautua lähimmäistemme puoleen – sekä sisarten ja veljien puoleen Herrassa että niiden puoleen, jotka eivät vielä ole vastaanottaneet pelastusta.

Millainen sydän meillä tulisi olla?
Koska sydän käsittää myös tahtomme ja toiveemme, voimme itse vaikuttaa sydämeemme, ts. luonteeseemme, motiiveihimme ja siihen elämään, joka meistä virtaa. Raamatusta voimme selkeästi nähdä, mitä Jumala tahtoo sydämessämme olevan.

Matt. 11:29 Jeesus sanoo: ”oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä”. Nöyryyden vastakohta on ylpeys, ominaisuus, josta Jumala ei lainkaan pidä, vaan itse asiassa jopa vihaa. Sana kehoittaa meitä pukeutumaan keskinäiseen nöyryyteen, ja nöyryyden kautta saamme armon Herralta  (1. Piet. 5:5-6).  

Yksi nöyryyden määritelmä on Kristuksen kaltainen ja Jumalasta riippuvainen elämä. Tällaisen riippuvuussuhteen voimme nähdä Jeesuksen elämässä esim. Joh. 5:19, missä Jeesus sanoo, ettei voi tehdä itsestänsä mitään, vaan ainoastaan sen, minkä näkee Isän tekevän. Toinen esimerkki Jeesuksen nöyrästä sydämestä on Filippiläiskirjeessä 2:8, missä puhutaan Jeesuksen nöyrtymisestä Jumalan tahtoon ja katsomaan ihmiskunnan parasta oman, itsekkään, helpon ja kivuttoman tien sijaan.

Sekä Hebr. 10:22 että Kol. 3:22 mainitsevat vilpittömän ja totisen sydämen. Jumala pitää siitä, että tulemme Hänen luokseen avoimella sydämellä niin myötä- kuin vastamäessäkin.  Hän on aina halukas auttamaan meitä, mikä ikinä sydäntämme painaakaan. Joh. 14:1 kehoittaa sydämiämme uskomaan (luottamaan) Jumalaan, sillä Hän on sekä kykenevä että halukas ottamaan kaikki murheemme ja antamaan ratkaisun kaikkiin ongelmiimme! •

Lue lisää kirjasta Sydän.