Opetuslapseuttamisen kadonnut taito

David Sterling | Kirjoitettu 06/2011

Jeesus tuli pelastamaan maailman ja kuoli siitä syystä, mutta tiellään ristille Hän keskitti elämäntyönsä muutaman opetuslapsen tekemiseen. Kautta maallisen vaelluksensa Jeesus jatkuvasti haastoi häntä seuranneet epävakaat väkijoukot sitoutumaan tulemaan Hänen opetuslapsikseen. Niitä, jotka sitoutuivat seuraamaan Häntä uskollisesti, opetettiin vuorostaan opastamaan muita, kunnes lisääntymisprosessin kautta taivasten valtakunnan evankeliumi saavuttaisi maailman ääret. Maallisen vaelluksensa aikana Jeesus esitti radikaalin suunnitelman saavuttaa maailma sanomallaan. Hän käynnisti ohjelman, joka koskettaisi jokaista kansakuntaa pelastussanomalla.

Jeesus toisti usein ja rohkeasti ehdot, mitä tarkoittaa olla todellinen opetuslapsi. Hän ei jättänyt kenellekään epäselväksi, että henkilökohtainen päätös seurata tätä Mestaria olisi kallis ja vaativa. Jeesus esitti selkeästi perusehdot, jotka ovat tarpeen Hänen seuraamiselleen sekä Pelastajana että Herrana. Ilman yhtään kompromissia Hän opetti seuraajiaan, että jokaisen, joka kutsuu itseään aidoksi opetuslapseksi, on otettava ristinsä joka päivä, kiellettävä itsensä ja sitouduttava yksin Jumalan valtakunnan edistämiseen. Aito, radikaali kristinusko eroaa paljon nykyajan keskiluokkaisesta hyvinvointi-kristillisyydestä.

Opetuslapseus vai petolliset korvikkeet?
Jokainen uusi Jeesukseen uskova ansaitsee tilaisuuden henkilökohtaiseen hoivaan ja kehitykseen. Kaikki uudet uskovat voivat saavuttaa täydet mahdollisuutensa Jumalan edessä, jos heillä on siihen tilaisuus. Kuitenkin hyvin harvat uskovat sitoutuvat sijoittamaan aikaansa uusien uskovien tukemiseen. Sen sijaan monet petolliset korvikkeet ovat ottaneet aidon opetuslapseuden paikan. Ohessa joitakin vääristyneistä vaihtoehdoista, jotka ovat ottaneet opetuslapseuden paikan kristillisessä kentässä ja esiintyvät useimmin tämän päivän läntisessä kirkossa.

1) On tapahtunut vakava petos, kun kristitty omaksuu kuluttajan roolin opetuslapseksi antautumisen sijasta. Kuluttajana tämä uskova on kiinnostuneempi jännittävien kokemusten etsimisestä kuin opetuslapseksi tulemisesta. Hän ryhtyy asiakkaaksi, jonka tarpeet on tyydytettävä. Hän shoppailee etsien sopivia tilaisuuksia, seminaareja ja hengellisiä ”tarjouksia”,  jotka tyydyttävät hänen kuluttajan nälkänsä. Tämä asenne estää kristittyä kasvamasta hengelliseksi aikuiseksi. Aito opetuslapsi ymmärtää, että hänet on kutsuttu olemaan hedelmällinen tuottaja eikä passiivinen kuluttaja. Terve kasvu vaatii aikaa ja kyyneleitä – ei ole välitöntä kypsyyttä. Kuinka paljon tyydyttävämpää onkaan olla aito Jeesuksen opetuslapsi – toisia palveleva, tyydytetty ja kiitollinen!

2) On ilmennyt suuri hengellinen puute, jos seurakunnan jäsenestä tulee kriittinen tarkkailija nöyrän opetuslapsen sijasta. Tämä uskova on kuin sivustakatsoja, joka tarkkailee ohi kulkevaa joukkoa. Silloin hengellisen ylpeyden vaara on hyvin todellinen. Sivustakatsojana tämä uskova tutkii kaikkea ”ylhäältä” etäisyyden päästä sen sijaan, että ottaisi osaa sydämestään. Hän katselee kuinka toiset palvelevat ja toimivat. Hän valitsee ja määrittelee, mitkä pastorit ovat voideltuja ja mitkä seurakunnat eläviä tai kuolleita. Hän päättää, missä ja milloin Pyhä Henki on läsnä ja koskettaa Jumalan kansaa. Hänen kriittinen mielensä etäännyttää hänet paikallisseurakunnasta ja uskovien yhteisöstä. Hän ei koe iloa, joka syntyy toisten palvelemisesta toisten sitoutuneiden uskovien kanssa. Kuinka tämä eroaakaan Uuden Testamentin rakastavista ja välittävistä opetuslapsista, jotka ovat aidosti kiinnostuneita auttamaan toisia juurtumaan Jumalan Sanaan paikallisseurakunnan yhteydessä.

3) Tervettä kehitystä ei ole tapahtunut, jos uskova ryhtyy vapaamatkustajaksi sitoutuneen opetuslapsen sijasta. Tästä uskovasta tulee hengellinen turisti, joka etsii uutta ja jatkuvasti vaihtelevaa maisemaa. Hän matkustaa ympäriinsä tutkien eri seurakuntia ja konferensseja katsellen viehättäviä maisemia vailla aikomustakaan ottaa vastuuta. Hän on hengellinen katulapsi vailla suuntaa elämässään. Hän yrittää ratsastaa jokaisessa uudessa karismaattisessa ”karusellissa” maksamatta laskuja. Hän antaa muiden, jotka ovat velvollisuudentuntoisempia ja vakavamielisempiä, kantaa taakkoja ja tehdä kaiken työn. Tämä on niin kaukana Jeesuksen todellisesta seuraamisesta. Kuinka paljon tyydyttävämpää onkaan olla evankeliumityöntekijä, joka edistää Jumalan valtakuntaa ja kantaa hedelmää, joka kirkastaa Jeesuksen nimeä. Aito hengellinen kypsyys ilmenee, kun uskova alkaa palvella paikallisseurakunnassa ja osoittaa kiinnostusta muiden hyvinvointiin.
4) Jotain on vakavasti pielessä kristityn kasvuprosessissa, jos hän on enemmän teoreetikko kuin toimiva opetuslapsi. Tämän tyypin kristityllä on vahvoja mielipiteitä kaikesta auringon alla. Hän tutkii kaikkia ajankohtaisia kristillisiä kirjoja. Hän kuuntelee viimeisimpiä uusia opetuksia ja vierailee kaikissa herätyskeskuksissa. Hän on ehkä viettänyt tunteja internetissä ”tutkien” Pyhän Hengen viimeisimpiä liikkeitä ja analysoiden eri Jumalan palvelijoita. Hän on todellinen asiantuntija  –  teoriassa!  Hän on opiskellut erilaisia kirkkokuntia, herätysliikkeitä ja hengellisiä trendejä. Hän on täysin pätevä asiantuntija  –  mutta vain teoriassa!  Todellisuudessa hän on kyvytön sitoutumaan täysin olemaan tuottava opetuslapsi, koska hän tietää liikaa  –  teoriassa.  Tämä on hengellisesti säälittävä tila ja täysin irrallaan Jumalan tarkoitusperistä. Todellinen uskova ei koskaan tyydy tietämään asioita teoriassa  –  hän kaipaa päästä mukaan, ja on valmis ja halukas palvelemaan. Jeesus ei koskaan kutsunut seuraajiaan olemaan ”teoreetikkoja” vaan aktiivisia, kuuliaisia opetuslapsia.

Tehkää opetuslapsia!
Pyhä Henki korostaa näinä aikoina tarvetta välittää uusista uskovista, jotta täyttyisi Jeesuksen käsky tehdä opetuslapsia. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus käski suoraan seuraajiaan tekemään kaikista kansoista opetuslapsiaan. Tämä prosessi alkaa siitä hetkestä, kun henkilö vastaanottaa pelastuksen ja hänestä kasvaa opetuslapsi ja palvelija. Valitettavasti harvat kristityt näyttävät ymmärtävän, mitä tämä merkitsee, ainakin kun on kyse päivittäisestä elämästä. Opetuslasten tekeminen on lähes kadonnut taito nykypäivän seurakunnissa. •