Raamattu vai ihmisviisaus - kumpi on totta?

David Sterling

En lainkaan hämmästyisi, jos valpas lukija ihmettelee, mitä tekemistä tällä aiheella on jokapäiväisen kristillisen elämän ja lähetystyön kanssa. Olen hyvin tietoinen siitä, että tässä artikkelissa käsittelemäni aihe saattaa aiheuttaa väärin ymmärrystä. Ymmärrän, että lukuisat muut pastorit ja jumalanpalvelijat kamppailevat näiden samojen kysymysten kanssa. Uskon kuitenkin myös, ettei voi olla mitenkään vaarallista objektiivisesti tarkastella uskonnollisia käytäntöjä, kulttuurillisia perinteitä ja ihmisen filosofioita Raamatussa ilmoitetun Jumalan totuuden valossa. Me joko uskomme tai emme usko Jumalan kirjoitetun ilmoituksen - Raamatun - auktoriteettiin ja riittävyyteen. Jumalan ikuisen Sanan ilmoittama totuus tuo lopulta vapauden, vaikka se voi alkuun aiheuttaa kipua ja ärtymystä. Hyvin harvoin lääke maistuu heti alkuun hyvältä – mutta lopputuloksena voi olla helpotus ja paraneminen. Rohkaisen sinua itse miettimään näitä asioita ja tekemään omat johtopäätöksesi.


Jumalallinen ilmestys vai inhimillinen viisaus

Psykologian juuret ovat muinaisissa filosofeissa kuten Sokrateessa, Aristoteleessa ja Platonissa. Jo hyvin vähäinen perehtyminen näiden miesten opetukseen ja ajatuksiin paljastaa, ettei yksikään näistä miehistä palvellut todellista, elävää Jumalaa. Kukaan heistä ei johdattanut ihmisiä pelastukseen, kukaan heistä ei auttanut ihmisiä elävään suhteeseen elävän Jumalan, taivaan ja maan Luojan, kanssa. Parhaimmillaankin he uskoivat jumalaan, joka ei puutu ihmisten asioihin, ja pahimmillaan he palvoivat moninaisia pakanajumalia. Ei ole uskottavaa olettaa, että nämä miehet kirjoittivat Jumalan Pyhän Hengen innoittamina. Moderni psykologia tuli tunnetuksi Sigmund Freudin toimesta 1800-luvun loppupuolella. Ei tarvitse olla psykologian opiskelija huomatakseen, että Freud ei ollut jumalinen mies. Tällä miehellä oli vakavia henkilökohtaisia ongelmia, minkä jopa hänen uskollisimmat seuraajansakin myönsivät. Me emme voi pitää häntä luotettavana, jumalisena esimerkkinä, jota seurata ja kiittää.


Alkuperä ilmaisee kaiken!
Koko kysymys psykologian  todellisesta alkuperästä  voidaan tiivistää näihin Jeesuksen Kristuksen sanoihin: ”Jos juuri on huono, niin puun täytyy olla huono.” Jeesus sanoi tämän hyvin selvästi Matt. 7:17-18:ssa: ”Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.”

Psykologian juuri on epäilemättä surkean huono, ja sen vuoksi sen tuottama hedelmä ei voi olla hyvä. Laho puu ei voi tuottaa terveitä hedelmiä! On hämmästyttävää, kuinka paljon moderni psykologia on vaikuttanut kaikkeen tämän päivän ajatteluun, ja kuinka se on hyväksytty yhteiskunnassamme ja varsinkin seurakunnassa ilman avointa, kriittistä, rehellistä arviointia. Jeesus ei lähestynyt ihmisiä tällä tavalla kohdatessaan heidät. Hän ei sekoittanut pakanallisia, filosofisia ajatuksia jumalalliseen ilmestykseen. Mielenkiintoista kyllä, Jeesus ja apostolit näyttivät paremmin pystyvän johdattamaan ihmiset sekaannuksesta selkeyteen, tunne-elämän hämmennyksestä sopusointuun. He kykenivät täyttämään kohtaamiensa ihmisten syvimmät tarpeet Pyhän Hengen voiman ja Jumalan Sanan auktoriteetin avulla. He eivät sekoittaneet ihmisen humanistisia ideoita ja Jumalan iankaikkista Sanaa keskenään. He eivät kylväneet keskenään ristiriitaisia siemeniä haavoittuneiden ihmisten sydämiin. Kristittyjen uskovien ei tarvitse lähteä hakemaan maailmalta apua tunne-elämänsä tarpeisiin. Heidän ei tarvitse syödä lahon puun hedelmää. Aitojen uskovien edellytetään kertovan tarpeistaan Jeesukselle – Hän on särkyneiden sydänten Parantaja. Hän on luvannut täyttää joka ikisen tunne-elämän ja hengellisen tarpeen. Jeesus itse nimitti siunattua Pyhää Henkeä ”Neuvonantajaksi” – ja Hän on totisesti kaikkien ”sielujenhoitajien” paras neuvonantaja!

Ei voida sekoittaa
Kristinuskolla ja psykologialla on jotakin yhteistä: molemmat sanovat, että tekomme ovat sisäisten prosessien tulosta. Mutta kuvaillessaan, mitä nuo prosessit ovat ja miten muuttaa niitä, kristinusko ja psykologia lähestyvät asiaa vastakkaisilta suunnilta. Sana ”psykologia” ilmaisee jo itsessään jumalanvastaisen asenteen. Sana ”psykologia” tulee kreikan sanasta ”psycho”, joka johdetaan kreikan ”sielua” tarkoittavasta sanasta ”psyche”. Psykologia ei katso ihmisen sielua syvemmälle löytääkseen vastauksia. Se jättää täysin huomiotta hengellisen ulottuvuuden: meidän henkemme, Jumalan Hengen ja demonihenget. Psykologialla ei ole yleensä käsitystä siitä, mitä Raamattu sanoo ”sydämen salaiseksi ihmiseksi”, viitatessaan uuteen, uudestisyntyneeseen ihmisen henkeen, joka on Pyhän Hengen temppeli uskovassa. Mikään ”vastaus”, joka ei ota huomioon hengellistä ulottuvuutta, ei mene ongelman ytimeen.

Seuraavassa vain muutama esimerkki joistakin psykologian suuntauksista, jotka ovat ristiriidassa aidon, raamatullisen kristillisyyden kanssa  (niitä on todennäköisesti paljon enemmänkin).


1. Psykologia sanoo, että me olemme ympäristömme, taustamme ja olosuhteidemme tuotteita. Kyllä, tottakai ympäristö vaikuttaa jossakin määrin ajatuksiisi ja käyttäytymiseesi. On kuitenkin aivan väärin sanoa, että henkilö on sellainen kuin on, sen vuoksi mitä hänelle on tapahtunut. Jos se olisi totta, niin jokaisella, joka on käynyt läpi samat kielteiset kokemukset, olisi samat ongelmat elämässään. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa!  Meidän on aina mahdollista valita, haluammeko katkeroitua vai muuttua parempaan suuntaan. Meitä ei ole tuomittu jäämään aikaisempien kokemusten uhreiksi. Huolimatta siitä, mitä elämässämme on aiemmin tapahtunut, me voimme tehdä vastuullisia ja suuntaa korjaavia valintoja. Me voimme uudestisyntyä ja tulla aivan uusiksi ihmisiksi Kristuksen voimasta. Voimme kokea Jumalan voimaa, joka muuttaa ja parantaa ”toivottomimmatkin uhrit”. Psykologia ei sitä tarjoa. Se on voimaton muuttamaan syntistä sisältä käsin!

2. Humanistinen mielenlaatu uskoo, että ihmisluonto on pohjimmiltaan hyvä ja että ihmisillä on vastaukset sisäisiin ongelmiinsa. On pelkkää hölynpölyä uskoa, että ihminen ratkaisee kaikki yhteiskunnan hirvittävät ongelmat, kun hän kehittyy ja saavuttaa korkeamman hyvyyden ja suvaitsevaisuuden tason! Tämä on räikeässä ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa, joka painokkaasti sanoo: ”Kukaan ei ole hyvä, nuhteeton tai viaton – kaikki ovat poikenneet pois ja menneet omaa tietään” (Room. 3:10-12). Ehkä humanismin suurin eksytys on valheellinen uskomus ”ihmiskunnan hyvyyteen”. Jeesus itse sanoi, että ”kukaan ei ole hyvä paitsi Jumala”. Humanistinen ajattelu ei tietenkään pysty käsittämään vaatimusta, että ihminen on vastuussa teoistaan pyhälle Jumalalle. Jumalan Sanan eittämätön totuus kumoaa ihmisen käsitykset. Mutta Jumala tarjoaa armonsa nöyrille ja toivon toivottomille!


3. Itsetunto (omanarvontunto) on tärkeä arvo humanistisessa psykologiassa. Häpeän, syyllisyyden ja tietämättömyyden uskotaan johtuvan vanhanaikaisesta ”uskonnosta”, joka rajoittaa ihmisen vapautta ja saa aikaan arvottomuuden tunteita. Koko käsite synnistä ja ihmisen vastuusta Jumalan edessä torjutaan. Ihmisen suurin ongelma ei ole ”itsetunnon” puute, joka aiheuttaa syyllisyyttä, häpeää ja arvottomuudentunteita. Se on silkkaa totuuden kiertämistä! Ihmiskunnan suurin ongelma on ihmisten kapina Jumalaa vastaan ja ihmiskunnan ylpeä riippumattomuus ja itsekeskeisyys. Ihmiskuntaa vaivaa sairaus nimeltä ”synti”, joka voidaan ratkaista ainoastaan Jumalan säätämällä tavalla. Mikään määrä ”itsetuntoa” ei koskaan paranna ”synnin sairautta”. Vain Jumalan Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, uhrikuolema riitti poistamaan ihmisen ”syntiongelman”. Ihmisen mittaamatonta arvoa ei voida määrittää mitenkään muuten kuin Jumalan pelastussuunnitelman perusteella. Ilman Jeesuksen uhrikuolemaa on mahdotonta ymmärtää ihmisen todellista arvoa. Vain Luoja itse voi määritellä luotunsa todellisen arvon ja palauttaa tuon arvon hänelle.

Uskon vakaasti, että humanistinen psykologia heikentää aitoa kristillisyyttä ja että nämä erot tulee osoittaa. Humanistiset filosofiat ovat saastuttaneet todelliset, raamatulliset vakaumukset, ja psykologia on hiipinyt lähes kaikille elämämme alueille, eivätkä useimmat meistä edes tiedä sitä. Tuloksena on kaaos!

On aika palata klassiseen kristilliseen uskoon – aika palata Luojamme ja Hänen sielunhoitomenetelmiensä luo! Nyt on aika palauttaa Jumalan Sana lopulliseksi auktoriteetiksi sekalaisten, filosofisten eksytysten tilalle. Nyt enemmän kuin koskaan ihmisen historiassa on aika rohkeasti julistaa – että Jeesus Kristus on ainoa, joka voi täyttää ihmissydämen tyhjyyden ja parantaa särkyneet sydämet! •