Pyhitetty armosta

Åge M. Åleskjaer

KUN IHMISET KUULEVAT olevansa vapaita laista, seuraa muutama erittäin tärkeä kysymys: Voidaksemme elää hedelmällistä ja hyvää kristillistä elämää, mitä sääntöjä tulisi noudattaa? Tarvitaanko sellaisia? Tähän Sana antaa joitain hyvin tärkeitä vastauksia!  

VAELLA HÄNESSÄ
Lue itseksesi: ”Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niin kuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen. Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää” (Kol. 2:6 - 10).

Elämän vaelluksen tärkein asia on, että keskipisteemme on Hänessä, Jeesuksessa Kristuksessa. Pelastuksen ja pyhityksen tie on sama. Jeesus on tie molempiin. Ensimmäisiä kristittyjä kutsuttiin kansaksi, joka ”sillä tiellä vaelsi”. Tuo tie on Jeesus Kristus. Hän on tie Isän luo, mutta Hän on myös tie, jota me kuljemme! Tarkemmin sanottuna: me vaellamme Hänessä, me olemme Hänessä ja Hän on meissä.

KRISTUS ON ELÄMÄMME
Kun Kristus on elämämme, voimme vaeltaa uuteen luomukseen perustuen, uudistua oikeaan tietoon ja muuttua Hänen kuvakseen, joka meidät on luonut (Kol 3:4 - 10). Tämä on kaikkien apostoli Paavalin kehoituksien ja nuhteluiden perusta. Kaikissa kirjeissään Paavali painottaa sitä tosiasiaa, että vaelluksemme avain on uusi luomus. Uudessa luomuksessa sydän on täynnä Jumalan rakkautta, ja voimme siksi vaeltaa Kristuksen laissa, rakkauden laissa. Paavali selvittää monen esimerkin kautta, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Esimerkiksi se, että meidän ei tulisi valehdella, tehdä aviorikosta tai olla vihaisia. Se, että niin monet kristityt ovat koko ajan vihaisia, on provosoiva ajatus.

Minulle tulee monia vihaisia kirjeitä ihmisiltä, jotka sanovat noudattavansa lakia. Ratkaisu kuumalle temperamentille on ymmärtää, että olemme riisuneet pois vanhan ihmisen ja pukeutuneet uuteen, kuten Ef. 4:20-24 julistaa. Juuri tässä yhteydessä Paavali kirjoittaa: ”Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä. Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa” (Ef. 4:25 - 27).
Ratkaisu on yksinkertaisesti uudessa luomuksessa. Uudella luomuksella on uusi luonto. Elämme elämää, joka olisi mahdotonta ilman Kristusta meissä.

Paavalin osoittama ongelma on siinä, että jotkut ihmiset eivät saa kiinni tästä perustavaa laatua olevasta ajatuksesta, että uusi elämä ja uusi luomus ovat avaimia oikeaan elämään. Sen sijaan otetaan Paavalin kehotukset ja tehdään niistä taas uusi sääntökokoelma. Tekemällä niin on jo jouduttu pois keskipisteestä, Jeesuksesta Kristuksesta, rististä, uudesta luomuksesta ja Hengen hedelmästä. Paavali kirjoittaa tästä näin: ”Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: ’Älä tartu, älä maista, älä koske!’” (Kol. 2:20 - 21).
Se tarve, joka joillakin kristityillä on saada uusia sääntökokoelmia, johdattaa itsestään pois Kristuksen elämästä. Hän tahtoo, että elämme Hänestä, vaellamme Hänessä, olemme riippuvaisia Jumalan Hengestä arkielämässämme samoin kuin erityisissä tilanteissa. Kun tarvetta tulee, Hän tulee osoittamaan meille, mitä meidän tulee tehdä tai sanoa. Avain on kehittää yhteyttä Pyhän Hengen kanssa. Jos elämme Hengestä, emme tule tekemään lihan tekoja.

RISTIN VOIMA
Pyhitykseen on olemassa joitakin hyvin voimallisia avaimia. Olen jo osoittanut sinulle yhden avaimen, mikä on Hänessä vaeltaminen.

Elinehto elämälle Kristuksessa on Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa. Sana rististä on Jumalan voima. On surullista, että jotkut julistajat ja teologit tahtovat vähentää ristin merkitystä. Mutta me julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Hän kantaa edelleenkin ristin jälkiä ruumiissaan! Jeesus poisti kaikki synnit, sairaudet ja kaiken syyllisyyden ristillä.  

Vanha ihmisemme ristiinnaulittiin Hänen kanssaan. Siksi Paavali opettaa, että todellinen pyhitys onnistuu ristin voiman kautta: ”Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa” (Kol. 3:3). ”Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta…” (Kol. 3:5).

“Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen... (Kol. 3:8 - 10). Näetkö sen? Hän liittää kehoituksensa uuteen luomukseen ja selittää yksinkertaisella tavalla, mitä se todellisuudessa merkitsee. Hän sanoo myös, että se tulee toimimaan ainoastaan niiden kohdalla, jotka ovat uudestisyntyneet (Gal. 6:15).

KRISTUS ON PYHITYKSEMME
Ettei kukaan kerskaisi itsestään inhimillisessä ylpeydessä, on Jumala on pitänyt huolta siitä, että Jeesus Kristus on ainut täydellinen tie! On surullista, että ylpeys ja ylimielisyys leviää niistä kristityistä, jotka eivät ole ymmärtäneet, että ”Kristus on pyhityksemme”. Kun jotkut kristityt puhuvat pyhyydestä, he tekevät sen kuten fariseukset ja lainopettajat Jeesuksen aikaan. Sen kaltaisessa ”pyhityksessä” ei ole minkäänlaista Kristuksen tuoksua, vaan samankaltainen tuoksu kuin niissä, jotka halusivat kivittää syntisen.  

1 Korinttolaiskirjeessä 1:30 - 31 on kallisarvoinen ilmestys: ”Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niin kuin kirjoitettu on: ’Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra.’” Kristus on pyhityksemme sen tähden, että olemme Hänessä! Ei pyhitys ole olotila tai kokemus. Eikä se ole myöskään kristityn vaelluksen kypsyyden taso - pyhyys on persoona! Se päivä, jona tämän ymmärrämme, on yksi elämämme tärkeimmistä päivistä. Joku kysyy sitten: ”Oletan, että tämän täytyy näkyä elämässämme ja käyttäytymisessämme, Åge? Vastaus on: Luonnollisesti. Mutta miten se tapahtuu? Sen kautta, että Kristus kasvaa meissä! Hän, joka on pyhityksemme, asuu meissä. Pyhityksestä tulee näkyvä Hänen kauttaan, joka meissä kasvaa, ja se on koko elämän kestävä prosessi.

Avain ja salaisuus on: ”Kristus teissä, kirkkauden toivo” (Kol. 1:27). Prosessi on tämä: ”Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä” (1. Tess. 5:23 - 24) Se on siis sitä, että koko henkemme, sielumme ja ruumiimme on täynnä Kristuksen elämää.

ARMO KASVATTAA MEITÄ
Pyhitys on armon työtä. Armo on ilmainen, ansaitsematon suosio ja iloinen yllätys.
Tässä on sanoma, joka antaa armon sanomalle oikean keskipisteen ja jota niin monet ovat haluttomia kuulemaan: ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa” (Tiit. 2:11 - 12).

Sama armo, joka meidät pelastaa, opettaa meitä elämään jumalisesti tässä maailmassa. Tämä tekee tyhjäksi kaikkien niiden vastaväitteet, jotka väittävät armon julistuksen johtavan maailmallisuuteen ja surkeaan elämään. Sana sanoo itseasiassa täysin päinvastoin, ja sillä tulisi olla enemmän auktoriteettia kuin meidän mielipiteillämme tai peloillamme.

Armo opettaa meitä! Mikä ihana opettaja. Armo onnistuu siinä, missä laki ”kasvattajana” vanhassa liitossa epäonnistui (Gal. 3:24 - 25). Laki vain kiusasi ja lisäsi synnin määrää, mutta armo johdattaa Hengen hedelmiin elämässämme. Sen, mikä oli laille mahdotonta, sen Jumala teki! (Lue Room. 8:1 - 4)

HENKI PYHITTÄÄ
Jäljellä on vielä yksi avain pyhään elämään: Pyhä Henki asuu meissä, ja siksi Hengen hedelmä tuottaa meissä tätä elämää.  ”Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen” (2. Tess. 2:13).

Ei laki pyhitä, vaan Henki!
Pietari ilmaisee asian samoilla sanoilla 1. Piet. 1:2: ”...jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut...”. Tämän tulisi olla päivänselvää meille kaikille: me emme pyhity lain, vaan Hengen kautta! Uudessa liitossa olemme Hengen palvelijoita - emme kirjaimen (2. Kor. 3:6-8).
Henki on siis nyt ottanut haltuunsa kaikki toiminnot! Henki todistaa synnin, ei laki. Henki uudestisynnyttää, Henki korottaa Jeesuksen, varustaa ja pyhittää meidät! Elämme Hengen liitossa, emme kirjaimen. Palvelemme Hengen uudessa elämässä, emme kirjaimen vanhassa. Tässä on suuri ero!

Pyhän Hengen työn kautta tapahtuva pyhitys saa aikaan sen, että Hengen hedelmät tulevat esiin. Jumalan rakkaus tulee Hengen kautta sydämiimme (Room. 5:5), ja seurauksena on rakkautta, iloa ja rauhaa - hedelmää, joka syntyy uudesta elämästä. Jeesus antaa elämää; tämä elämä tuottaa hedelmää. Kaikki tämä tapahtuu Jumalan Hengen kautta. Niin yksinkertaista se on. Se on tehokasta ja syvää ja kunnioittaa Jeesusta Kristusta kaikessa.  Vaella Hänessä!