Mitä Raamattu sanoo puhtaasta omastatunnosta?

Anki Sandvik

Paavali sanoo Apt. 23:1, että hänellä kaikessa on Jumalan edessä hyvä omatunto, ja Apt. 24:16, että hän aina pyrki siihen, että hänellä olisi hyvä omatunto. Tämä voi tuntua vastakohtaiselta; samanaikaisesti sekä on hyvä omatunto, että pyrkii siihen, että on hyvä omatunto. Hyvä omatunto on mielenkiintoinen ja ajankohtainen asia. Monet uskovat kärsivät syyllisyydestä, mutta kaipaavat saada hyvän omantunnon sekä Jumalan että ihmisten edessä.

Nähdäksemme eron siinä, mitä on omistaa jotakin ja pyrkiä johonkin, meidän on ymmärrettävä, että uskovalla on sekä asema Kristuksessa (Ef. 2:6) että vaellus Kristuksessa (Ef. 2:10, Ef. 5:8). Asemamme Kristuksessa saimme siinä sekunnin murto-osassa, kun sanoimme kyllä Jeesukselle. Tämä asema ei muutu. Kristuksessa olemme vanhurskautetut  ja puhdistetut veressä (Room. 3:22-24)! Monia ihmisiä vaivaa tehdyt teot ja tapahtuneet asiat. Mutta jos Jeesuksen veri on puhdistanut, ne ovat poissa ikuisiksi ajoiksi!! Hyvä esimerkki tästä on Paavali itse – Apt. 22:4 hän mainitsee, miten hän oli sekä vainonnut että tappanut kristittyjä. Seuraavassa luvussa hän puhuu täydellisen hyvästä omastatunnosta. Jeesuksen veri oli puhdistanut hänet täysin. Niille, jotka ovat Kristuksessa,  ei ole tuomiota (Room. 8:1). Aikaisempien tekojen seuraukset voivat tosin olla olemassa. Jos on esimerkiksi tehnyt rikoksen, on todennäköistä, että joutuu kärsimään siitä rangaistuksen. Omatunto voi samanaikaisesti kuitenkin olla täysin puhdas.

Jokaisella uskovalla on myös vaellus Kristuksessa. Tähän vaellukseen voimme vaikuttaa valinnoillamme ja teoillamme. Emme kuitenkaan ole koskaan yksin. Auttaja, Pyhä Henki, on aina läsnä ja halukas auttamaan meitä ajattelemaan oikein, puhumaan oikein ja toimimaan oikein. Juuri tästä vaelluksesta Paavali puhuu sanoessaan pyrkivänsä siihen, että hänellä olisi aina hyvä omatunto sekä Jumalan että ihmisten edessä.  Sana sanoo Ef. 2:10, että olemme luotuja vaeltamaan hyvissä teoissa ja  Ef. 5:10 tutkimaan, mikä on otollista  (rakasta ja hyvää) Herralle.

Vaellus hyvällä omallatunnolla käsittää mm. motiivit; sen miten kohtaamme muita ihmisiä; miten parhaan kykymme mukaan käytämme sitä, mitä olemme saaneet ja että sanomme ei sille, mikä ei Jumalaa mielistä. Jumala on hyvä ja Hän on sekä halukas että innokas osoittamaan meille väärät askeleemme ja auttamaan meitä taas löytämään tien. Jeesuksen ihana veri puhdistaa meidät, ja voimme jatkaa vaellustamme puhtaalla ja hyvällä omallatunnolla!

Jumalan tahto sinulle ja minulle on, että joka päivä saisimme nauttia hyvästä omastatunnosta Kristuksessa ja vaeltaessamme Kristuksen kanssa!

Anki Sandvikin kaikki artikkelit

Mitä Raamattu sanoo kunnioituksesta? | Anki Sandvik | Kirjoitettu 10/2011

Mitä Raamattu sanoo sydämestä? | Anki Sandvik | Kirjoitettu 6/2011

Mitä Raamattu sanoo puhtaasta omastatunnosta? | Anki Sandvik | Kirjoitettu 06/2010

Mitä Raamattu sanoo Jumalan valtakunnan tukemisesta? | Anki Sandvik | Kirjoitettu 03/2010

Anna evankeliumin pysyä hyvinä uutisina

Lue tämä artikkeli pdf-muodossa

Tom Lipkin 10/2011

Elämme monien erilaisten hengellisten virtausten ajassa. Kaikkien kirjojen, kristillisten tv-ohjelmien ja opetusten erilaisten suuntausten joukosta ei aina ole helppoa erottaa Herran ääntä. Kuulemastamme opetuksesta voi suuri osa olla siunaukseksi, mutta joskus monet erilaiset sanomat vain hämmentävät. Pyhä Henki on kuitenkin auttajasi. Hän tekee selkeän evankeliumin kristallinkirkkaaksi.

Usko on yksinkertaista
Ajattele aikaa, kun tulit elävään uskoon Jeesukseen. Vastaanotit uskon lahjan ja Jumalan vanhurskauden ilman minkäänlaista vastasuoritusta. Et maksanut pelastuksestasi mitään. Joku muu oli jo maksanut puolestasi. Siten kuin uskon vastaanotit, sinun tulisi siinä myös vaeltaa, ja elää Kristuksessa (Kol. 2:6). Kypsyys, kaikki siunaukset, ihmeet ja pyhitys ovat sen saman yksinkertaisen uskon hedelmiä, jonka kautta pelastuit. Evankeliumi on edelleenkin hyvät uutiset riippumatta siitä, missä vaiheessa uskonvaellustasi olet. Sinua ei kutsuttu toteuttamaan itsesi tai toisten laatimia velvollisuuksien ja odotusten luetteloita. Päinvastoin, elämä on Jumalan lahja sinulle. Sisimmässäsi on elämä – sykkivä ja ylitsevuotavainen. Yksinkertaisen uskon kautta motivoidut sydämestäsi. Löydät evankeliumin omalle elämällesi. Viimeinkin, se ainut evankeliumi, jonka voit antaa eteenpäin, on tullut todelliseksi - ei teoriaksi - omassa elämässäsi.

Identiteettiongelma
Lääkäri voi epäonnistua leikkauksessa, mutta hän on silti edelleen lääkäri. Opettaja voi epäonnistua tiedonvälityksessä, mutta hän on edelleen opettaja. Maanviljelijä voi epäonnistua pelloillaan, mutta hän on edelleen maanviljelijä. Jumalan armosta vanhurskautettu ihminen voi epäonnistua monin eri tavoin, mutta hänen luonteensa ja identiteettinsä on edelleen Jumalan vanhurskas ja rakastettu! Ongelma on – ja on aina ollut – että emme enää ymmärrä, mikä todellinen identitettimme Kristuksessa on.  Ajatelkaamme mitä todella tapahtui silloin, kun ihminen teki syntiä ensimmäisen kerran.

Tunnet kertomuksen 1. Mooseksen kirjassa luvussa kolme. Käärme ehdotti, että ihminen tekisi jotain tullakseen enemmän Jumalan kaltaiseksi. Ihminen oli jo kuitenkin luotu Jumalan kuvaksi. Hänellä oli jo Jumalan kirkkaus ja luonne. Jumalan luomus oli täydellinen. Epäilys alkoi silti hiipiä sisään. Ehkä ihmisen kaikesta huolimatta tuli tehdä jotain tullakseen enemmän Jumalan kaltaiseksi. Ihmisen ensimmäinen ongelma oli identiteettiongelma. Hän alkoi miettiä, kuka hän todella oli. Viikunapuun lehdet, joihin ihminen yritti verhoutua, tulivat esikuviksi omille yrityksillemme pyrkiä puhtauteen Jumalan edessä. Jumala antoi kuitenkin kuvan paremmasta vanhurskaudesta. Hän puki Aadamin ja Eevan nahkaan, ts. viaton veri vuodatettiin heidän epäonnistumisensa tähden. Se oli kuva Jeesuksen verestä, joka kerran sovittaisi koko ihmiskunnan Jumalan kanssa.

Voimme epäillä identiteettiämme Kristuksessa samalla tavalla kuin ensimmäiset ihmiset. Aina ei tunnu siltä, että olisimme puhtaita ja vanhurskaita. Ei ehkä myöskään tunnu siltä, että omistaisimme ”kaikki taivalliset siunaukset”  Kristuksessa, tai että tuntuisi riittävältä voida vain luottaa siihen, mitä jo on tehty (ristillä).

Uskon sinun tietävän, että Jeesus tehtiin synnyksi meidän tähtemme (2. Kor. 5). Oliko Jeesus tehnyt syntiä? Ei. Sillä tosiasialla, että hänet tehtiin synniksi, ei ollut mitään tekemistä hänen tekojensa kanssa. Muista, että sinun vanhurskautesi liittyy yhtä vähän sinun tekoihisi! Puhtautesi ja asemasi Jumalan edessä on täydellisesti vain Jumalan työ, vain armosta ja vain lahja.

Ihmeet ovat yksinkertaisia
Ihmisinä olemme rajallisia. Sinulla on kuitenkin henkilökohtainen suhde Häneen, joka on rajaton. Juuri siksi sinulla on mahdollisuus kokea yliluonnollinen ulottuvuus elämässäsi.

Monet miettivät: ”Mitä minun pitäisi tehdä, että näkisin Jumalan toimivan elämässäni?” Kysymys tuntuu oikeutetulta erityisesti silloin, kun olet rukoillut, mutta tuntuu kuin mitään ei tapahtuisi. Paavali antaa vastauksen kolmannessa luvussa kirjeessään galatalaisille. Ei ole kyse siitä, ”mitä pitäisi tehdä”, vaan mitä jo on tehty!

Miten sinusta tuli Jumalan lapsi? Sinä kuulit ja vastaanotit! Miten voit nähdä Jumalan toimivan elämässäsi? Samalla tavalla. ”Kuulet ja vastaanotat”. Älä tee uskosta monimutkaista. Jos olet uskova, sinulla on usko sydämessäsi.

Älä siksi kuuntele opetusta, joka sumentaa evankeliumin tai huolestuttaa enemmän kuin vahvistaa uskoa. Kun näet evankeliumin sen kaikessa yksinkertaisuudessa ja voimassa, et voi muuta kuin uskoa, että se koskee myös sinua.

Muista – Jumalan ihmeet eivät tapahdu ”sinun” pyhyytesi kautta, vaan sen uskon kautta, jonka Jeesus elämässäsi vaikuttaa (Apt. 3).

Pyhitys on yksinkertaista
Samoin myös pyhitys on yksinkertaista. Ei ole kysymys siitä, että näet koko ajan vain omat puutteesi ja heikkoutesi. Niin tehdessäsi masennut helposti. Ei ole kyse myöskään siitä, että yrität osoittaa itsellesi, toisille ja Jumalalle ”että todella otat uskosi vakavasti”.  Jumalan silmissä olet jo nyt pyhitetty Kristuksessa. Näe itsesi Jumalalle erotettuna. Kristuksessa sinulla on Hänen luonteensa. Anna sen tulla esiin.  Näe, mitä sinulla jo on. Monet hyvät hedelmät tulevat esiin, kun identiteettisi on Kristuksessa. Alemmuudentunteet, hylkääminen ja epävarmuus katoavat. Uskallat alkaa elää. Tärkeintä ei ole, mitä muut sinusta ajattelevat, vaan alat sydämestäsi etsiä tapoja palvella ja siunata muita. Palveleminen ja antaminen tulee hedelmäksi elämässäsi.

Vielä kerran; sinun elämäsi on Jumalan lahja sinulle. Evankeliumi on Jumalan lahja sinulle. Ehkä sinun on aika jälleen löytää evankeliumin valtavan vapauttava voima. Me EKM:n tiimissä emme       
ajattele sinua vain potentiaalisena tukijana. Tahdomme nähdä evankeliumin murtavan läpi ja kukoistavan sinun elämässäsi yhtä lailla kuin ihmisten elämässä muissa maissa. Siten löydät oikean motivaation evankeliumin levittämiseen. Perinteet ja uskonto yrittävät saada sinut tuntemaan, että et koskaan ole kyllin hyvä, et koskaan anna tarpeeksi, tai että Jumala ei koskaan ole sinuun tyytyväinen. Silloin on hyvä muistaa, että evankeliumi ei ole vain kaukaisia ”lähetyskenttiä” varten. Se on sinua varten!

Lähetystyö on yksinkertaisesti sitä, että autamme jotakuta vastaanottamaan kaiken sen rikkauden ja täyteyden, joka Kristuksessa on! •

Armo, anteeksiantamus ja avioliitto

David Sterling

Avioliitto on hyvin haastava kutsumus! Jumalan alkuperäistä säädöstä yhden miehen ja yhden naisen avioliitosta ei enää pidetä terveen yhteiskunnan normaalina perustana. Tämä pitää paikkansa erityisesti tämän päivän kulttuurissa, jossa raamatullisia arvoja ja standardeja pilkataan ja tehdään naurunalaisiksi. Niin sanottu ”uusi suvaitsevaisuusliike” on saanut aikaan moraali- ja arvotyhjiön  –  sen mukaanhan mikään ei ole ehdotonta tai pyhää. Niin sanottuja vanhanaikaisia arvoja herjataan ja pidetään merkityksettöminä.

Monet aikamme hämmentävät ja ristiriitaiset käsitykset siitä, mitä Raamattu opettaa avioliitosta ja avioerosta, eivät johdu Jumalan ilmoituksen selkeyden puutteesta tai sen mistään muustakaan vajavuudesta. Ympärillämme kohtaamamme hämmentävä sekaannus tulee siitä, että synti on sumentanut ihmisten mielen, niin etteivät he näe, miten yksinkertaisen mutkattomia Jumalan sanat ovat. Kun ihmiset lukevat Raamattua omien ennakkokäsitystensä tai itsekkäiden mieltymystensä värittämänä, tuloksena ei voi olla muuta kuin sekava kuva.

Haavoitettu haavoittaa toisia!
Avioeroluvut ovat hyvin suuret – niin maailman ihmisten kuin kristittyjen keskuudessa. Epäonnistuminen avioliitossa aiheuttaa paljon tuskaa ja ahdistusta. Haavoitetut ihmiset haavoittavat toisia – ja niin jatkuvien haavoittumisten ja vahingon kierre kasvaa ja leviää. Monet ihmiset ovat tänä päivänä haluttomia sitoutumaan mihinkään pysyvästi. Kahden ihmisen (yhden miehen ja yhden naisen) välinen uskollisuus ja elinikäinen sitoutuminen on tänä päivänä pikemminkin poikkeus kuin sääntö.

Jumala tarkoitti alusta asti, että yksiavioinen, elinikäinen avioliitto olisi ainoa malli miehen ja naisen välisestä liitosta. Niihin sanoihin ”liittyköön vaimoonsa” sisältyy ajatus lujasta, pysyvästä sitoutumisesta, yhteen liimautumisesta. Avioliitossa mies ja nainen liittyvät niin läheisesti yhteen, että he tulevat ”yhdeksi lihaksi”. Avioliitossa kaksi ihmistä sulautuu yhdeksi yksiköksi, kaksi mieltä, kaksi tahtoa, kahdet erilaiset tunteet ja kaksi henkeä sekoittuvat toisiinsa. He eivät enää ole kaksi. Jumalan näkökulmasta mies ja hänen vaimonsa ovat yksi – ja yksi on jaoton luku. On mahdotonta jakaa ”yhtä” – lopputulos on ”puoli”. Tämän vuoksi Jeesus julisti niin suorasukaisesti: ”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” (Matt. 19:6). Herra on tarkoittanut, että avioliitto on jakamaton, niin kauan kuin molemmat puolisot ovat elossa. Tämä on realistisesti mahdollista, kun Jumalan armo ja anteeksiantamus hallitsevat kummankin aviopuolison elämässä. Kestävä ja täyttymyksen antava ykseys avioliitossa voi olla todellisuutta siellä, missä sovelletaan käytäntöön nöyryyttä ja kiitollisuutta.

Jeesus itse selkeytti koko avioliittokäsitteen muistuttaessaan fariseuksia Jumalan alkuperäisestä avioliittosuunnitelmasta. Nämä tulivat koettelemaan Häntä avioliitto- ja avioeroasiassa – mutta heidän vaikuttimensa eivät olleet puhtaat. Jeesus palautti heille mieleen, että ”Teidän sydämenne kovuuden ja kieroutumisen tähden Mooses salli tiedän lähettää pois vaimonne ja erota heistä – mutta alusta ei niin ollut säädetty”  (Matt. 19:8, Amplified-raamatunkäännöksen mukaan). Sydän kovettuu siellä, missä armo ja anteeksiantamus eivät ole läsnä ja vaikuttamassa. Kovuus johtaa epäonnistumiseen ja aiheuttaa paljon kärsimystä.

Jumalan moninainen armo
Avioliitossa on erittäin mahdollista loukata tai tulla loukatuksi, mutta se on myös paras ympäristö armon osoittamiseen. 1. Piet. 4:10:ssä puhutaan ”Jumalan moninaisesta armosta”. Jumalan armossa on monia eri puolia. Armo on Jumalan meille antama lahja silloin, kun me sitä vähiten ansaitsemme. Avioliitto on mitä parhain paikka toteuttaa Jumalan armoa käytännössä. Itse asiassa juuri avioliitossa armoa voidaan sekä vastaanottaa että antaa – ja ilman tätä armon aktiivista vaikutusta avioliitto ei voi heijastaa Jumalan sydämenlaatua.

Armon ja anteeksiantamuksen parantava öljy
Ovatko katkeruus ja anteeksiantamattomuuden henki hiipineet sinun kotiisi? Oletko huomannut, että sydämesi on kovettumassa ja paatumassa? Jos tahdot avioliittosi säilyvän ja kukoistavan, se täytyy täyttää armon ja anteeksiannon öljyllä. Kun me olemme saaneet Häneltä anteeksi, meillä on voima osoittaa tuota anteeksiantamusta ja armoa toisille – alkaen puolisostamme. Kun me elämme päivittäin riippuvaisina Jumalan armosta ja myötätunnosta, meistä itsestämme tulee armollisempia ja myötätuntoisempia. Ef. 4:32 sanoo: ”Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.”

Avioliitossa useat maailmat törmäävät jatkuvasti toisiinsa. Kumpikin osapuoli tuo siihen omat unelmansa ja tulevaisuudentoiveensa. Kumpikin tuo mukanaan omat mieltymyksensä, suunnitelmansa ja elämäntapansa. Ja valitettavasti molemmat tuovat myös omat haavansa ja kokemuksensa. Kun nämä kaksi erilaista maailmaa törmäävät toisiinsa, meistä paljastuu jotakin paljon syvempää. Pinnalle nousevat oma särkyneisyytemme, heikkoutemme, itsekeskeisyytemme, kyynisyytemme ja epäonnistumisemme. Unelmat voivat muuttua painajaisiksi. Tarpeemme kokea Jumalan armo on ilmeisin nimenomaan aviosuhteessa.

Uuden liiton uskovina me uskomme, että avioliitto on opetuslapseuden mikrokosmos, pienoismaailma, pieni ikkuna suurempaan todellisuuteen. Me sitoudumme joka päivä uudelleen vaeltamaan, niin kuin Jeesus vaelsi maailmassa. Sitoudumme päivittäin vaeltamaan anteeksiantamuksessa. Enemmän kuin mikään muu ihmissuhde avioliitto on se paikka, jossa me opimme elämään ”ristiinnaulittua elämää”.

Nöyryys ja uusi armo!
Juuri avioliitossa me opimme elämään epäitsekästä elämää. Meitä haastetaan päivittäin elämään todeksi Paavalin sanat filippiläisille: ”Nöyryydessä pitäkää toista parempana kuin itseänne ja katsokaa kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta” (Fil. 2:3-4). Tätä haastetta ei voi helpolla paeta tai välttää, kun kohtaamme puolisomme yhteisen elämämme myötä- ja vastoinkäymisissä. Käsitämme kipeän tarpeemme saada uusi armo joka päivä!

Avioliitto on myös paras sovinnon koulu. Avioliitossa me opimme antamaan anteeksi ja ottamaan vastaan anteeksiannon. Kumpikin voi olla uskomattoman vaikeaa. Koska me olemme kansa, joka ottaa vastaan ansaitsematonta rakkautta ja anteeksiantamusta, me opimme osoittamaan käytännössä samaa rakkautta ja anteeksiantoa toisia kohtaan.

Avioliitto on otollinen paikka pyrkiä saamaan Jumalan armoa ja jakamaan sitä toisille. Meidän on joskus vaikea osoittaa anteeksiantoa, armoa, nöyryyttä ja anteliaisuutta, mutta kun otamme vapaasti vastaan Jumalan loputonta armoa, me voimme vapaasti antaa toisille, runsaasti, jopa tuhlaavaisesti. Nämä ovat sellaisen avioliiton aineksia, joka kirkastaa Jumalaa ja on siunaus lähellämme oleville.

David Sterlingin kaikki artikkelit

Opetuslapseuttamisen kadonnut taito | David Sterling | Kirjoitettu 6/2011

Johtajuuden varjopuoli | David Sterling | Kirjoitettu 09/2010

Raamattu vai ihmisviisaus | David Sterling | Kirjoitettu 06/2010

Vastuuvelvollisuus - kuka ihmeessä sellaista tarvitsee? | David Sterling | Kirjoitettu 03/2010

Sota on ohi | David Sterling | Kirjoitettu 12/2009

Armo, anteeksiantamus ja avioliitto | David Sterling | Kirjoitettu 09/2009

Tartu Jumalan tarjoukseen - Ota lahja vastaan! | David Sterling | Kirjoitettu 04/2009

Suomi tarvitsee evankeliumin vallankumouksen! | David Sterling | Kirjoitettu 02/2009

Jumala on jo tehnyt sen - se on sinun! | David Sterling | Kirjoitettu 12/2008

Onko Jumala skitsofreeninen? | David Sterling | Kirjoitettu 09/2008

Jeesuksen veri on ratkaissut syntiongelman | David Sterling | Kirjoitettu 05/2008

Säilytä yhteys evankeliumin tähden | David Sterling | Kirjoitettu 03/2008

Lähetystyö, evankeliointi ja suhteemme rahaan | David Sterling | Kirjoitettu 09/2007

Vapaaksi lakihenkisyydestä | David Sterling | Kirjoitettu 05/2007

Millaisia ihmisiä Jumala käyttää? | David Sterling | Kirjoitettu 03/2007

Herran työtoveruudessa

Juha Kotisaari

Nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli…silloin hän sanoi opetuslapsillensa: `Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa." Matt 9:36-38.

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus sanoi apostoleilleen: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille…" Mar.16:15. Helluntaipäivän jälkeen apostoli Pietari saarnasi: "eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman" Apt.4:12.

Suurin tarve
Vain Jeesus voi pelastaa ihmisen. Vain hänen nimensä tuo meille iankaikkisen elämän. Pelastus kuuluu kaikille, ja kaikki tarvitsevat sitä. Siksi jokaisen on saatava kuulla evankeliumi. Evankeliumin julistus synnyttää ihmisissä uskon Jeesukseen. Siksi suurin tarve maailmassa on evankeliumista – sen kuulemisesta ja sen julistamisesta.

Tehtävämme
Apostoli Paavali sanoi: "Niin kuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme…". 1Tess.2:4. EKM – Evankeliumi kaikkiin maihin -yhdistyksen työ on olla edesauttamassa tämän tehtävän suorittamista. Mahdollistaa evankeliumin julistus siellä missä sitä vähiten on julistettu. Profeetta Jesaja kirjoitti: "Ne, joille ei ole julistettu hänestä, saavat hänet nähdä, ja jotka eivät ole kuulleet, ne ymmärtävät." Room.15:21. Työn painopiste on ollut alueilla, joissa ei perinteisesti ole ollut mahdollista järjestää evankeliointikampanjoita. Maissa ja kansanryhmissä, joiden keskellä on vähän, tai ei lainkaan, kristillisiä seurakuntia.

Vuoden 2007 kampanjat ovat suurimmalta osaltaan Indonesiassa, maailman suurimmassa muslimivaltiossa. On etuoikeus saada olla tekemässä työtä, joka tavoittaa kansanryhmiä ja maita, jotka ovat olleet suljettuja evankeliumin julistukselle. On myös etuoikeus mennä sinne, mihin muut eivät ole menneet.

"Kenet minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?"
Kysymys, jonka profeetta Jesaja kuuli ollessaan Herran kasvojen edessä, on ajankohtainen jatkuvasti. Jumalalla on sanoma ihmisille, mutta hän etsii ihmisiä, joiden kautta hän voisi sanomansa välittää.

Lähes kymmenen vuotta sitten Raamattujen vieminen Kiinaan kävi mahdolliseksi suuremmassa määrin kuin koskaan aikaisemmin. Kasvava herätys Kiinassa synnytti valtavan tarpeen. Pula oli ennen kaikkea Jumalan Sanasta – evankeliumista. Suuria määriä Raamattuja alettiin viedä eri reittejä myöten Kiinaan. Halusin itsekin osallistua tähän Jumalan avaamaan työhön. Rukoilin Herraa, miettien samalla summaa, jolla voisin itse osallistua Raamattujen lähettämiseen. Silloin Pyhä Henki alkoi puhua minulle eräästä Jumalan valtakunnan periaatteesta. Hän sanoi, että se kun varoillani mahdollistan Kiinassa tehtävän evankeliumin levityksen, on sama asia kuin se, että itse olisin siellä saarnaamassa evankeliumia. Rahani edustavat minua, ja rahojeni kautta olen siellä julistamassa. Tämä tuli hyvin todelliseksi ja innoittavaksi minulle.

Myös Raamattu opettaa tästä. Kolmannessa Johanneksen kirjeessä apostoli kehottaa uskovia auttamaan evankeliumin julistajia heidän tarpeissaan. Kahdeksannessa jakeessa hän sanoo syyn: "auttaaksemme yhdessä totuutta eteenpäin." Kreikankielinen käännös sanoo jotain vielä enemmän: "jotta tulisimme totuuden työtovereiksi." Tämä ilmaisee sen, mistä todellisuudessa on kysymys. Emme ole ainoastaan tukemassa tai kannattamassa työtä vaan olemme itse Jumalan – totuuden työtovereita. Paavali sanoo kirjeessään: "Sillä me olemme Jumalan työtovereita." 1Kor.3:9. Jumala etsii ihmisiä julistamaan hänen sanomaansa ja hän yhä etsii ihmisiä, jotka tekevät sen mahdolliseksi. Jumala etsii ihmisiä omaan työtoveruuteensa.

"Lähetä minut"
Profeetan vastaus oli henkilökohtainen ja selvä. Hän oli juuri saanut nähdä Herran kirkkauden ja kokea sovituksen voiman omalla kohdallaan. Kun me näemme Jeesuksen suuruuden ja saamme kokea hänen armonsa voiman, myös meidän sydämiimme tulee halu antautua hänen työtoveruuteensa. Me saamme sanoa Herralle: "Lähetä minut". Vaikka itse olisimmekin työmme tai muiden vastuidemme kautta estettyjä menemästä, niin voimme kuitenkin mennä. Uhriemme ja rukoustemme kautta voimme mennä ja saarnata. Sinä voit mennä, sinä voit saarnata ja sinä voit olla Hänen todistajansa. Sinun alttiutesi tekee evankeliumin saarnaamisen mahdolliseksi myös siellä, missä ei vielä ole julistettu. Sinä voit tavoittaa heimoja ja kansanryhmiä, jotka eivät koskaan ole kuulleet Kristuksesta. Näin uhraamisestasi tulee henkilökohtaista työtoveruutta Jeesuksen kanssa. Se saa yhä suuremman arvon ja sisällön. Tulet osalliseksi jostain paljon suuremmasta, tulet osalliseksi Jumalan iankaikkisen suunnitelman toteuttamisesta – Jumalan työtoveruudessa.

Jeesuksen veri on ratkaissut syntiongelman

David Sterling

Mitä tulee mieleesi, kun kuulet ihmeellisen sanan  "VANHURSKAUTETTU" ?

Vanhurskaus on sana, jota monet kristityt eivät ymmärrä. Kuitenkin kysymyksessä on yksi Raamatun tärkeimmistä totuuksista. Kun uskova käsittää, mitä vanhurskaus Kristuksessa merkitsee, hänen elämänsä alkaa radikaalisesti muuttua.

Vanhurskaus ei tarkoita käytös- tai toimintatapaa. Se ei viittaa meidän omiin saavutuksiin tai suorituksiimme. Olla vanhurskautettu tarkoittaa, että meillä on oikeus lähestyä Jumalaa, aivan kuin syntiä ei olisi koskaan ollut olemassa. Jeesuksen kuolema sijaiskärsijänä antoi meille uuden aseman Jumalan edessä. Nyt me voimme nauttia jatkuvasta yhteydestä rakastavan Isän kanssa ilman häpeän ja syyllisyyden tunnetta.

Vanhurskaus ei tule meidän tekojemme tai kykyjemme kautta, vaan meidät on tehty Jumalan vanhurskaudeksi, koska Jeesus uhrasi itsensä meidän sijastamme. Nyt me voimme kasvaa VANHURSKAUS-TIETOISUUDESSA  ja tulla enemmän tietoiseksi siitä, keitä me olemme Kristuksessa Jeesuksessa ja kuka Hän on meissä.

TÄYDELLISESTI RAKASTETTU

Vanhurskaus ei ole tunne; se on laillinen asemamme Kristuksessa. Se ei ole kuvittelua tai luulottelua, vaan ehdottoman varma tosiasia hengen maailmassa ja Isän Jumalan, korkeimman tuomarin kasvojen edessä. Se, että olet Kristuksessa, tarkoittaa että sinulla on sama vanhurskaus kuin Kristuksella.  Ainoastaan Kristuksen vanhurskaus kelpaa Jumalalle. Meidän oma vanhurskautemme ei tyydytä Häntä. Vain Kristuksen antamalla vanhurskaudella uskallamme rohkeasti lähestyä Pyhää Jumalaa.

Vanhurskaudellamme Kristuksessa on myös se merkitys, että Isä näkee meidät sellaisina, kuin emme olisi koskaan tehneet syntiä. Isä näkee SINUT puhtaana ja syyttömänä. Hän on täydellisesti unohtanut rikoksemme!  Tämä on yksi hämmästyttävimmistä asioista, mitä Raamattu meille ilmoittaa. Tämä tosiasia käy kaiken ymmärryksemme yli.

VAPAUS SYNTITIETOISUUDESTA !

Vanhan liiton aikana uhrieläinten veri peitti synnin, mutta ei kyennyt poistamaan sitä. Uuden liiton paremmuus ilmenee siinä, että Jeesuksen veri poisti synnin. Syntitietoisuus tai syntikeskeisyys ei ole uskovan normaali olotila. Se ihana vanhurskaus, jonka Isä on lahjoittanut ei perustu siihen mitä me olemme vaan siihen, mitä Kristus on. Kun me mietiskelemme Jumalan Sanaa, tämä totuus alkaa uudistaa mieltämme, ja me alamme muodostaa uutta minä-kuvaa, jolla on luja perustus Jumalan Sanassa. Mitä vahvemmaksi vanhurskaus-tietoisuutemme tulee, sitä rohkeammaksi me tulemme uskon taistelussamme.

RATKAISU SYNTIONGELMAAN !
 
On selvä, että virheellinen käsitys uudesta asemastamme eli vanhurskaudesta, on voimakas uskomme vihollinen. Heikko ja väärä kuva laillisesta asemastamme Isän edessä synnyttää syyllisyyskeskeisiä, pelokkaita kristittyjä. Johanneksen 17. luvussa Jeesus sanoo, että Jumala rakastaa meitä, niinkuin Hän rakastaa Jeesusta. (Joh. 17:23) On loukkaus Jumalaa kohtaan
sanoa, että sinä olet arvoton, kun sinut on tehty vanhurskaaksi ja arvolliseksi Kristuksen kautta. Todellista nöyryyttä on sanoa sitä, mitä Jumala sanoo sinusta.

Vanhurskaus ei ole sama kuin synnittömyys. Maan päällä on vaeltanut vain yksi synnitön ihminen  -  Jeesus Kristus. Käsite vanhurskaus viittaa asemaamme eikä vaellukseemme. Uskova, vajavainenkin puutteistaan huolimatta on silti  täysin vanhurskas  Kristuksessa.
Nyt me olemme uusia luomuksia Kristuksessa. Emme enää ole syntisiä; olemme Jumalan vanhurskaus Kristuksessa. (2Kor. 5:21) Jumalan Sana sanoo, että meidät on runsaasti vanhurskautettu Hänen armostaan ristin kautta. Jeesuksen kuolema sijaiskärsijänä antoi meille oikean aseman Jumalan edessä. Tämä peruuttamaton aseman muutos on kokonaan Jeesuksen veren ansiosta. Jeesuksen veri on ratkaissut syntiongelman. Mikään muu asia ei voinut ratkaista sitä. Nyt voimme nauttia jatkuvasta yhteydestä Jumalan kanssa ilman mitään syyllisyyden tunnetta.

TERVE JA AITO JUMALASUHDE

Vanhurskaustietoisuus mullistaa rukouselämämme! Kasvava vanhurskauden ymmärtäminen vaikuttaa erittäin myönteisesti suhteeseemme Isään Jumalaan. Suhteemme Häneen muuttuu aidommaksi ja läpinäkyväksi. Esitämme asiamme Hänelle yhtä luonnollisesti ja luottamuksellisesti kuin lapsi isälleen. Jumalan rakkaus on karkoittanut pelon sydämestämme. Kun vanhurskauden haarniskamme on paikallaan, sisäinen ihmisemme on suojassa paholaisen tuomiolta ja syytöksiltä.

Tiedämme, että olemme Kuninkaan lapsia ja perillisiä. Huonolla itsetunnolla ei ole enää sijaa meissä. Jumalan antama lahjavanhurskaus on parantanut itsetuntomme. Olemme tulleet osalliseksi Jumalan luonnosta. Emme enää puhu omasta kelvottomuudestamme, koska Jumala itse on tehnyt meistä otollisia ja hyväksyttyjä Poikansa uhrin kautta.

Kestävä ja perusteellinen sisäinen parantuminen alkaa siitä, että käsitämme asemamme uusina luomuksina Kristuksessa.  Vanhurskauden sisäistäminen avaa tien ihmisen sisäiselle eheytymiselle. Koska olemme tulleet sydämestämme kuuliaisiksi Herralle tahdomme miellyttää Häntä. Rakkaussuhteemme Jeesukseen saa aikaan pyhittäytymistä. Tiedämme olevamme täydellisesti hyväksyttyjä ja rakastettuja. Täydellinen rakkaus karkottaa pelon!

Tätä Pyhä Henki tekee tänäkin päivänä. Hän antaa tuoreen näyn vanhurskaudesta -  ja vanhurskaat ovat rohkeat kuin leijonat !

Johtajuuden varjopuoli

David Sterling

Parin viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana yhä useampi kristitty johtaja on epäonnistunut seurakunnassa ja erilaisissa kristillisissä järjestöissä eri puolilla maailmaa. Tämä on vakava uhka kristinuskon uskottavuudelle entistä maallistuneemmassa ja skeptisemmässä länsimaisessa kulttuurissa, jossa me elämme ja toimimme.

Kuulemme tavan takaa jostakin uudesta epäonnistumisesta jollakin kristillisen johtajuuden alueella. Valitettavasti näyttää siltä, että hyvin usein juuri ne johtajat, joilla on hyvin näkyvä ja vaikutusvaltainen asema, ovat tällaisten epäonnistumisten uhreja.

On useita syitä siihen, miksi ihmiset lahjakkuudestaan huolimatta suistuvat oikealta tieltä eivätkä huomaa heikkouksiaan, ennen kuin ne aiheuttavat tuhoa. Yksi tavallisimpia syitä on se, että heiltä puuttuu selvä, rehellinen käsitys itsestään. Johtaja voi liian helposti jättää käsittelemättä mahdolliset heikkoutensa ja epäonnistumisensa vähäpätöisinä asioina ja syyttää toisia ”ylireagoinnista”.

Totuus on, että jokaisella johtajalla on ”pimeä puolensa” –  kuten kuun pimeä puoli  –   peiteltyjä, tuntemattomia tai tunnistamattomia alueita. Kuun pimeä puoli on hyvin todellinen ja sen kieltäminen on epäviisasta. On ensiarvoisen tärkeää, että me tiedostamme nämä pimeät alueet elämässämme ja tuomme ne valoon.

Älä syytä saatanaa!
Kristittyjä johtajia on liian usein opetettu syyttämään ”vihollista”, kun he epäonnistuvat johtajina. Kun johtaja tekee aviorikoksen, kavaltaa rahaa järjestöltä tai joutuu kiinni jostakin muusta laittomasta teosta, uskollisten kannattajien tavallisin selitys on: ”Kylläpä paholainen puurtaa ylitöissä.” Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus!

Ei ole rehellistä aina syyttää johtajan epäonnistumisia Saatanan aikaansaannoksiksi  –  meidän pitäisi pikemminkin tarkastella johtajien toimintaan usein vaikuttavia sisäisiä estoja ja toimintahäiriöitä.

Totuus on, että meillä jokaisella on ”varjopuolemme”, joka muodostuu tyydyttämättömistä tarpeista ja parantumattomista haavoista, jotka määrittelevät elämäämme ja vaikuttavat meihin syvältä sisimmästämme käsin. Kun nämä ”pimeän puolen” luonteenpiirteet saavat rauhassa vaania pimeässä ja kun ne yhdistetään hengelliseen johtajuuteen, tuhon ja kaaoksen resepti on valmis. Ylpeys, itsekkyys, itsepetos ja väärät vaikuttimet ovat selviä merkkejä siitä, että ”pimeä puoli” on poissa hallinnasta.

Kuten John Maxwell on sanonut: ”Eivät kaikki johtajaa eteenpäin vievät vaikuttimet ole myönteisiä. Jumaliseksi johtajaksi tuleminen edellyttää sekä Jumalan antamien lahjojen kehittämistä että kielteisten tekijöiden voittamista.”

Ankara johtaja
Jos johtajan ”pimeä puoli” on liiallinen ankaruus, joka saa vaikuttaa esteettömästi, se voi johtaa kontrolloivaan ankaruuteen, joka tukahduttaa luovuuden. Hyvin ankara johtaja voi synnyttää lakihenkisen elämänpiirin, joka tukahduttaa ihmiset. Lähes jokainen johtaja taistelee lakihenkisyyttä vastaan, ainakin jossain määrin, ja jokaisen taistelu voi olla erilainen. Useimmat tähän koukkuun joutuneista eivät edes tajua sitä.  Ankara johtamistapa voi johtaa työnarkomaniaan tai tuskalliseen loppuun palamiseen, josta toipuminen saattaa viedä vuosia.

Ankara johtaja saattaa ulospäin antaa vaikutelman, että kaikki on erinomaisessa järjestyksessä, mutta sisältä hän onkin tunnepohjainen ”aikapommi”. Yleensä se hetki tulee, jolloin pommi räjähtää – aiheuttaen hyvin laajaa tuhoa ja vahinkoa monille muille!  On erittäin tärkeää, että johtajat antautuvat vapaaehtoisesti olemaan tilivelvollisia – ilman sitä johtaja on ”aikapommi”, joka vain odottaa räjähtämistä!  Läpinäkyvyyden ja tilivelvollisuuden puute avaa oven moraaliselle lankeemukselle.

Ihmisistä riippuvainen johtaja
Ihmisistä riippuvainen johtaja on tavallisesti rauhantekijä, joka mieluummin peittää ongelmat kuin kohtaa ne. Tällainen johtaja voi olla hyvin hyväntahtoinen ja sietää pitkälle poikkeavaa käyttäytymistä. Ihmisistä riippuvainen johtaja unohtaa usein pitää huolta itsestään ja perheestään. Tällainen johtaja ”on naimisissa” työnsä ja näkynsä kanssa – siinä määrin, että hän jopa näyttää hengelliseltä ja erittäin sitoutuneelta.

Kristillisessä palvelutyössä on helppo nähdä, kuinka tämä voi tapahtua, varsinkin senkaltaisessa  ympäristössä, jossa pastorit ja johtajat työskentelevät. Seurakunta on työympäristö, jossa ihmiset odottavat saavansa apua. Johtajan tarvitsee ymmärtää, milloin muiden auttaminen vahingoittaa häntä itseään ja hänen perhettään. Loppuun palaminen, avioero, avioliiton ulkopuoliset suhteet ja fyysiset sairaudet voivat johtua siitä, että johtaja ei onnistu korjaamaan ihmisistä riippuvaa käyttäytymistään.

Narsistinen johtaja
Narkissos oli myyttinen kreikkalainen nuorukainen, ulkonäöltään epätavallisen komea. Hän oli niin itsensä lumoissa, että katsoessaan kuvajaistaan lammessa hän ei voinut lähteä pois. Koska hän oli niin oman kuvansa lumoissa, hän ei pystynyt rakastamaan ketään toista tai vastaamaan kenenkään rakkauteen. Salomo oli tällainen johtaja. Hän kasvatti omaa kunniaansa ja suuruuttaan.

Kuitenkin jos ”varjopuoli” ilmenee narsismina, kuten Salomon tapauksessa, se voi saada johtajan käyttämään hyväkseen niitä, joita hänet on kutsuttu johtamaan. Käsittelemätön narsismi saa johtajan näkemään ihmiset ”houkuttelevana ruokana”, jonka ainoana tarkoituksena on tyydyttää johtajan kyltymätöntä ruokahalua päästä suurempiin ja parempiin saavutuksiin. Pahimmassa tapauksessa hallitsematon narsismi johtaa vieläpä epäeettiseen ja lainvastaiseen käyttäytymiseen, kun johtaja tavoittelee saavutuksia välittämättä hinnasta, jonka siitä joutuu maksamaan.

Narsistinen johtaja käyttää toisia ”pelinappulana” toteuttaakseen omaa näkyään ja palvelutehtäväänsä. Tällainen luonteenheikkous johtajassa tekee hänet kykenemättömäksi tuntemaan empatiaa johdettaviaan kohtaan. Narsistinen johtaja tavoittelee menestystä, koska hän kaipaa ihailua ja suosiota. Tällainen johtaja uskoo, että koko maailma pyörii hänen ja hänen näkynsä ympärillä. Tämä kaikki voidaan jopa saada näyttämään hengelliseltä ja jumaliselta –  ja ”Jumalan mies” –syndrooma kannustaa ja ruokkii tätä johtajien narsistista taipumusta.

Käsittele ”varjopuoli”
Mikään määrä menestystä johtajana tai palvelutehtävässä ei voi parantaa tyydyttämättömistä tarpeista johtuvia haavoja tai maksaa ”tunne-elämän” vajeitamme. Mikään määrä julkisuutta tai suosiota ei voi tyydyttää syviä sisäisiä tarpeita. Siksi johtajien tulee tunnistaa tyydyttämättömät tarpeensa ja ”tunne-elämän” vajeensa ja käsitellä ne perusteellisesti, ennen kuin ne aiheuttavat tuhoa heidän elämässään ja palvelutyössään ja myös lukemattomien muiden ihmisten elämässä heidän ympärillään.

”Varjopuoli” kehittyy hitaasti vuosikymmenten kokemusten vaikutuksesta ja paljastuu usein paineen hetkinä. Johtajat, jotka eivät näe ”pimeää puoltaan” tai kieltäytyvät tunnustamasta sitä, kokevat mitä todennäköisimmin suuriakin epäonnistumisia palvelutyössään ja henkilökohtaisessa elämässään. Toisaalta johtajista, jotka kohtaavat ja käsittelevät ”varjopuolensa”, tulee ajan myötä jumalisia esimerkkejä, ja he tuovat turvaa ja näyttävät suuntaa johdettavilleen.

Lainaamme apostoli Paavalin sanoja hänen elämänsä loppupuolelta – sanoja, jotka hän kirjoitti paljon nuoremmalle Timoteus-nimiselle johtajalle: ”Sinä olet uskollisesti seurannut minun opetustani, elämäntapaani, pyrkimystäni, uskoani, kärsivällisyyttäni, rakkauttani ja kestävyyttäni…” (2. Tim. 3:10, KR 1992). Paavalilla ei ollut PR-miestä, nettisivustoja eikä uutiskirjettä. Hän ei koskaan palkannut imagonrakentajaa – eikä meille ole jäänyt hänestä koreaa valokuvaa ihailtavaksi! Hän uskoi, että hänen henkilökohtainen esimerkkinsä ja elämäntapansa olivat tärkein syy toisten seurata häntä. Pitäköön tämä paikkansa kristityistä johtajista myös tänä päivänä meidän sukupolvemme aikana!

Joosef - ajaton ja ajankohtainen kertomus

Tom Lipkin

Elämä ei aina mene meidän suunnitelmiemme mukaan. Vastoinkäymiset kohtaavat meitä joskus meistä riippumattomista syistä. Joskus taas asiat menevät paremmin, kuin odotimmekaan ja ajattelemme, ettei meillä ollut siihen osaa eikä arpaa. Miksi? Missä Jumala on vastoinkäymisten hetkellä? Haluaako Hän osoittaa rakkauttaan erityisellä tavalla elämän tuntuessa vaikealta?

Kertomus Joosefin elämästä on yksi Raamatun vahvimpia kertomuksia. Se koskettaa sydämiämme. Muistan vieläkin, kun 8-vuotiaana kuuntelin opettajani kertomusta Joosefista. Muistan, että  minun oli vaikeaa pidätellä kyyneleitäni. Kertomus Joosefista on sekä ajaton että mitä suurimmassa määrin ajankohtainen.
Joosefin ollessa nuori Jumala näytti hänelle unia. Joosefin omat veljet eivät ymmärtäneet häntä. He tulivat kateellisiksi ja myivät hänet orjaksi Egyptiin. Vaikka Joosef tiesi Jumalan puhuneen hänelle, hänen elämänsä vaikeutui. Joosef tuli Potifarin taloon ja palveli sekä Jumalaa että ihmisiä puhtaalla sydämella. Jumalan käsi oli hänen yllään. Potifar ylensi hänet talonsa ”toimitusjohtajaksi”. Jumalan lahja ja kutsumus Joosefin elämässä oli ilmeinen. Joosef petettiin toisen kerran, tällä kertaa Potifarin vaimon taholta. Joosef heitettiin vankilaan. Vaikutti siltä, ettei hänen uniensa toteutumiselle ollut minkäänlaista perustaa. Ehkä joskus vaikuttaa siltä, kuin Jumalan sinun elämällesi antama unelma tai näky olisi hyvin kaukainen.

Palvele Jumalaa ja ihmisiä
Vankilassa Joosef toimi, niin kuin hänen aina oli tapana. Hän palveli myös siellä sekä Jumalaa että ihmisiä. Jumalan käsi oli hänen yllään. Tämä on meille rohkaisuksi. Vaikka muut yrittäisivät toimia sinua vastaan, kukaan ei voi ottaa Jumalan kättä ja rakkautta pois elämäsi yltä. Se, mihin Jumala on sinut kutsunut, on edelleenkin olemassa. Joosef asetettiin muiden vankien johtajaksi. Jumalan armo oli hänen elämänsä yllä.
Joosef välitti muista vangeista. Kun Faaraon juomanlaskija ja leipuri olivat eräänä yönä nähneet unta, he näyttivät surullisilta. Joosef kysyi heidän alakulonsa syytä. Hän selitti heidän unensa ja muistutti juomanlaskijaa siitä, että oli vankilassa syyttömänä.

Raamattu sanoo, että juomanlaskija unohti Joosefin. Mutta oliko Jumala unohtanut tämän? Joskus voi tuntua siltä, kuin Jumala olisi sinut ”unohtanut”. Joosefin kertomus kertoo kuitenkin asian täyden vastakohdan.

Jumalan näky toteutuu
Aikanaan myös Faarao näki unta. Kukaan ei pystynyt hänen uniaan selittämään. Lopulta juomanlaskija muisti Joosefin. Ajattele! Joosef heräsi eräänä ”tavallisena” päivänä vankilassa. Mikään ei viitannut siihen, että tämä päivä olisi erilainen. Hänen unelmansa ja näkynsä vaikuttivat, jos mahdollista, vieläkin kaukaisemmilta.  Yhtäkkiä tapahtui jotakin, joka tuli muuttamaan sekä Joosefin että monen muun ihmisen elämän. Faarao kutsutti Joosefin vankilasta. Joosef sai uudet vaatteet ja kunnon pesun. Nyt hän seisoi  yllättäen Faaraon edessä. Jumalan armo oli Joosefin yllä, joka selitti Faaraon unet. Ennen auringonlaskua Joosef oli nimitetty Egyptin ”pääministeriksi”. Mikä päivä!

Vasta silloin Joosef alkoi ymmärtää, miten asiat liittyivät toisiinsa. Luultavasti Jumalan suunnitelma oli, että hänet myytiin orjaksi. Jumalan suunnitelma oli, että hän palveli Potifarin talossa. Oli jopa tarkoitus, että hän joutui vankilaan! Oli myös tarkoitus, että hän tapaisi siellä leipurin ja juomanlaskijan. Vai oliko vain sattumaa, että nämä joutuivat samaan ”huoneeseen” Joosefin kanssa? Ei varmastikaan!

Jumala piteli koko ajan Joosefin elämää käsissään, vaikka Joosef ei aina ymmärtänytkään tapahtumien kulkua. Emme mekään ehkä aina ymmärrä asioita, jotka elämässämme tapahtuvat. Juuri sellaisina hetkinä Joosefin esimerkki on meille rohkaisuksi.

Joskus meitäkin syytetään väärin perustein. Joskus joku voi valehdella sinusta tai minusta, kuten Joosefistakin valehdeltiin. Koskaan Joosef ei kuitenkaan vastannut samalla mitalla. Hän ei koskaan kostanut Potifarin vaimolle tai omille veljilleen. Hän ei edes ollut vihainen juomanlaskijalle, joka oli unohtanut hänet. Miksi olisi ollut? Jumalan armohan oli hänen yllään.

Jeesuksen luonne sinussa
Joosef on kaikkein selkein kuva Jeesuksesta vanhassa liitossa. Hän loisti Jeesuksen puhtautta ja Jeesuksen asenteita kaikessa. Jumalan luonne asui hänessä. Samoin on meidän elämässämme. Jeesus asuu sinussa ja minussa. Meidän ei tarvitse kostaa tai ”antaa takaisin”. Koska Jumala on antanut meille anteeksi, mekin voimme antaa toisille anteeksi. Jeesuksessa, ja vain Jeesuksessa, sydämemme voi pysyä puhtaana ja anteeksiantavana.

Kun Joosefin veljet sitten tulivat Egyptiin ruokaa ostamaan, ei Joosefilla ollut minkäänlaista tarvetta ”olla oikeassa”.  Joosef etsi yhteyttä. Ainut asia, jonka hän halusi tietää, olivatko veljekset vieläkin valmiita pettämään toisiaan, vai oliko heidän sydämensä muuttunut? Kun myöhemmin osoittautui, että he olivat valmiita antamaan elämänsä sekä toistensa että isänsä puolesta, ei Joosefin rakkaudenosoituksilla ja huolenpidolla heitä kohtaan ollut rajaa.  Joosef itki ilosta ja onnesta. Hän halasi heitä niin lujasti kuin pystyi. Lopultakin rakkaus oli voittanut kaiken menneen ja heillä oli todellinen yhteys. Elämässä ei aina ole kysymys siitä, että aina olisi oikeassa, vaan että Jeesuksen luonne saa tulla meissä esiin.

Kun veljesten isä, Jaakob, oli kuollut, Joosefin veljet huolestuivat. Entä jos Joosef silti haluaa kostaa? He tunsivat edelleenkin syyllisyyttä menneestä. Me kristityt voimme joskus tuntea samalla tavalla. Olemme ajatuksissamme sitä mieltä, että Jumala on hyvä ja että Hän on antanut kaikki virheemme anteeksi. Silti syyllisyydentunne voi kalvaa meitä. Sydämissämme epäilemme: ”Entä jos Jumala kuitenkin on minulle vihainen? Ehkä en ole täysin saanut anteeksi?” Kun veljet epäilivät Joosefin hyvyyttä, Joosef alkoi itkeä. Veljet eivät sittenkään vielä olleet nähneet Joosefin todellista luonnetta. Sinun ei koskaan tarvitse epäillä Jumalan rakkautta juuri sinua kohtaan. Sinun ei enää tarvitse ajatella, että Jumala olisi sinulle ”vihainen”. Ei, ristissä on kyse siitä, että Jeesus otti rangaistuksemme, jotta voisimme elää Hänen armossaan ja siunauksissaan!

Kyse ei ole vain sinusta
Joosef sanoo, että se, mitä hänelle tapahtui, tulisi ”pelastukseksi monille”. Hänen elämässään oli siis kyse muustakin kuin hänestä itsestään. Sinun elämässäsi ei ole kyse vain sinusta. Ei, Jumala tahtoo käyttää sinua siunaukseksi monille.

EKM:ssä olemme viime aikoina käyneet läpi asioita, jotka muistuttavat Joosefin kokemuksia. Meillä on kuitenkin yksi ainut suuri kaipaus; että niin moni kuin mahdollista, saisi kokea Jumalan rakkauden ja pelastuksen.  Kaipaamme saada itse elää Jumalan rakkaudessa ja armossa sekä antaa niitä eteenpäin niin monelle kuin mahdollista. Tästä lähetystyössä on kysymys! •

Juha Kotisaaren kaikki artikkelit

Miksi raamattukouluja? | Juha Kotisaari | Kirjoitettu 03/2010

Herran työtoveruudessa | Juha Kotisaari | Kirjoitettu 03/2007

Jumala on jo tehnyt sen - se on sinun!

David Sterling

Oletko koskaan nähnyt koiran ajavan takaa omaa häntäänsä?  Se juoksee ympäri ja ympäri yrittäen epätoivoisesti saada otteen hännästään. Lopulta ollessaan jo aivan pyörällä päästään ja uupunut se saa puraistua häntäänsä! Monet uskovat käyttävät koko elämänsä sen tavoittelemiseen, mikä heillä jo on.

Oletko koskaan ajatellut: “Teen kaiken, minkä tiedän, että minun tulee tehdä. Mikä minussa oikein on vikana? Mitä vaaditaan, että Jumala alkaisi toimia minun hyväkseni? Mitä minun pitäisi vielä tehdä, jotta Jumala siunaisi minua?” Jos sinulla on koskaan ollut tällaisia ajatuksia, et ole yksin! Useimmat kristityt kyselevät juuri samoja kysymyksiä saamatta niihin kuitenkaan tyydyttäviä vastauksia.

Vastaus, jota usein tarjotaan, on suurin piirtein tällainen: ”Jos vain rukoilisit enemmän ja palavammin, jos paastoaisit useammin, lukisit päivittäin enemmän Raamattua ja lahjoittaisit enemmän varoja Jumalan työhön, silloin Jumala täyttää sinun halajamisesi ja antaa sinulle sen, mitä olet rukoillut. Hän odottaa vain, että saisit hengellisen elämäsi kuntoon.” Toisin sanoen, ongelman ydin on sinun epäkelpo vaelluksesi Jumalan edessä, ja sen tähden Jumala ei ole toiminut sinun hyväksesi. Mikään ei kuitenkaan voisi olla kauempana totuudesta. Jumalan vastakaiku EI perustu johonkin, mitä meidän tulee tehdä  –  se perustuu siihen, mitä JEESUS on jo tehnyt.  Meidän omat suorituksemme eivät liikauta Jumalaa vähääkään – JEESUS on jo täyttänyt kaiken tarvittavan meidän edestämme (1 Kor. 1:30 - 31).

Yksi evankeliumin keskeisimpiä totuuksia on, että Jeesus on tehnyt kaiken tarvittavan meidän pelastukseksemme, eikä hänen täytettyyn työhönsä voi enää lisätä kerta kaikkiaan mitään. Totuus on, että Jumala on jo tehnyt oman osansa. Kun Jeesus huusi “Se on täytetty” (Joh. 19:30), hän tarkoitti juuri sitä. Sovitustyö oli lopultakin suoritettu. Hän lahjoitti meille kaiken, mitä ikinä saattaisimme tarvita. Me emme odota, että Jumala pelastaisi tai parantaisi meidät tai että hän siunaisi meitä; Jumala odottaa, että me ottaisimme nämä lahjat vastaan. Efesolaiskirje on kirjoitettu siitä näkökulmasta käsin, että kaikki on jo meidän Kristuksessa. Efesolaiskirjeen alussa sanotaan (Efes. 1:3): “Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa”.

VALTAVA HELPOTUS!
Mikä tahansa siunaus, mitä ikinä tarvitset tai halajat Herralta, on jo annettu sinulle – ei ole kyse siitä, että sinun tulisi ansaita se suorituksillasi. Jumala antoi meille kaiken jo ennen kuin meillä edes oli tarve saada se. Kyse on nyt vain sen vastaanottamisesta, minkä Jumala on jo tehnyt. Tämän totuuden tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa. Kun ymmärrämme, mitä Jumala on jo meille lahjoittanut, se tuo elämäämme valtavan vapauden ja rohkeuden. Se tuhoaa lakihenkisyyden ja suorituskeskeisyyden poistaen näin valtavan taakan harteiltamme. Kuinka voit epäillä, tahtooko Jumala antaa sinulle jotakin, jos hän on jo lahjoittanut sen sinulle? Sen sijaan, että mietimme, milloin Jumala alkaa toimia, me alamme kiittää häntä siitä, mitä hän jo on lahjoittanut meille Kristuksessa (2 Piet. 1:3).

Efesolaiskirjeessä 2:8 Paavali sanoo: “Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta”. Me emme ole pelastetut ainoastaan armosta tai ainoastaan uskon kautta: nämä kaksi ovat yhdessä saaneet aikaan meidän pelastuksemme. Itse asiassa usko ei ole todellista raamatullista uskoa, ellei sitä käytetä sen vastaanottamiseen, minkä Jumala on jo lahjoittanut meille armonsa kautta. Armo tarkoittaa kaikkea sitä, minkä Jumala on jo tehnyt meidän hyväksemme riippumatta mistään, mitä me itse olemme tehneet tai jättäneet tekemättä. Jos armo olisi sidottu meidän omaan erinomaisuuteemme, ei kyseessä olisi todellinen armo. Jumala on armonsa kautta lahjoittanut meille kaiken, mitä me ikinä tarvitsemme.

USKO AINA VASTAANOTTAA!
Meidän uskomme ei saa Jumalaa toimimaan. Me emme käytä uskoamme siihen, että saisimme Jumalan toimimaan. Mikäli Jumala ei ole jo armonsa kautta toiminut, ei meidän uskomme saa häntä tekemään yhtään mitään. Usko yksinkertaisesti hyväksyy sen, mitä Jumala on meille jo lahjoittanut armonsa kautta. Jos hän on jo täyttänyt meidän tarpeemme armonsa kautta, silloin usko on vain sen hyväksymistä, mitä Jumala on jo tehnyt – ei jotain, jonka kautta yritämme saada Jumalan vastaamaan meille. On hengellistä ylpeyttä ajatella, että minun uskoni voisi jotenkin saada Jumalaa tekemään jotain – usko ottaa vastaan sen, mitä meille on jo lahjoitettu Kristuksessa.

Oletko koskaan nähnyt koiran ajavan takaa omaa häntäänsä?  Se juoksee ympäri ja ympäri yrittäen epätoivoisesti saada otteen hännästään. Lopulta ollessaan jo aivan pyörällä päästään ja uupunut se saa puraistua häntäänsä! Monet uskovat käyttävät koko elämänsä sen tavoittelemiseen, mikä heillä jo on. He pyytävät jatkuvasti Herraa tekemään jotakin – siunaamaan heidän elämäänsä, parantamaan heidät, vapauttamaan heidät tai antamaan heille voitelun - kun tosiasiassa he tavoittelevat jotakin, mikä on jo annettu heille.  He uskovat, että Jumala VOI tehdä mitä tahansa, mutta että hän ei ole tehnyt kovinkaan paljon!   

PYHÄ HENKI VALAISEE!
Tarvitaan ilmestys Pyhältä Hengeltä, jotta nämä totuudet tulevat eläviksi sisimmässäsi. Monet ihmiset eivät saa otetta niistä, koska he antavat viiden aistinsa rajoittaa itseään. Jos joku kertoo heille, että he ovat jo siunatut, vapautetut, parannetut ja voidellut, he tarkastelevat asiaa aistihavaintojensa kautta, ja mikäli heidän aistinsa eivät vahvista asiaa, he kieltäytyvät uskomasta sitä. He uskovat aistiensa antamaa informaatiota enemmän kuin Jumalan Sanaa.

Jos televisiosi yhtäkkiä pimenisi, mitä sinä tekisit? Soittaisitko suoraan lähetysasemalle ja vaatisit heitä korjaamaan lähettimen? Et varmaankaan. Todennäköisesti tarkistaisit ensin vastaanottimesi. Hengellisessä elämässä me kristityt monesti kuitenkin lähestymme Herraa pyytäen häntä korjaamaan lähettimen sen sijaan, että me tarkistaisimme oman vastaanottimemme kunnon.  

Totuus on, että Herra on jo lahjoittanut meille kaiken, mitä me tarvitsemme, mutta se on olemassa hengen maailmassa. “Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa” (Joh. 4:24). Jumala liikkuu hengen maailmassa. Se, näemmekö me hänen täytetyn työnsä tulevan ilmi myös fyysisessä maailmassa, ei riipu siitä, ettei hän olisi antanut vaan ennemminkin siitä, kykenemmekö me ottamaan vastaan.

VAPAUS SUORITUSKESKEISYYDESTÄ!
Uskovina me emme taistele saadaksemme jotain Jumalalta; me uskomme, jotta voisimme ilmaista elämässämme kaiken sen, mikä on jo meidän Kristuksessa. Me emme yritä parantua; me taistelemme sen tähden, että me olemme jo parannetut, mutta paholainen yrittää varastaa sen meiltä. Me emme kerjää Jumalaa siunaamaan meitä taloudellisesti, me kilvoittelemme hyvän uskon kilvoituksen nähdäksemme menestyksen ilmestyvän näkyväisessä maailmassa, koska hän on jo käskenyt menestyksen seurata meitä.

Kaikki on jo täytetty ja annettu meille Kristuksessa. Se on sekä tehty että annettu meille! Kun ymmärrämme sen, että Jumala on jo siunannut meidät, parantanut meidät, antanut meille menestyksen ja voidellut meidät, poistaa se meidän elämästämme lakihenkisen suorituskeskeisyyden. Et enää kamppaile syyllisyyden ja arvottomuuden tunteiden kanssa, koska tiedät, että sinun suorituksillasi ja kyvyilläsi – tai niiden puutteella – ei ole mitään merkitystä.

Kuka on lähetystyöntekijä?

Anki Sandvik

Käsite lähetystyöntekijä liitetään usein sellaiseen ihmiseen, jolla on kokoaikainen kutsu asua toisessa maassa ja siellä julistaa evankeliumia. Onko tuo määritelmä oikea?

Tuskin! Jumalan tahto on, että jokainen seurakunta ja jokainen uskova on tavalla tai toisella mukana lähetystyössä. Jokainen yksittäinen uskova voi tehdä oman osuutensa lähetyskutsussa.

Jokainen meistä on valtavan kallisarvoinen Herralle. Olemme Jeesuksen kalliilla verellä ostettuja ja siunattuja taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa Jeesuksessa (Ef. 1:3). On itsestään selvää, että Jumala tahtoo meidän kokevan koko tämän siunauksen. Hän tahtoo myös, että olisimme siunaukseksi monille ihmisille sekä lähiympäristössämme, että maan ääriin saakka. Raikas hengellinen elämä tulee, kun saamme sekä vastaanottaa että antaa eteenpäin. Hengellistä elämää voisi verrata tyyneen, paikallaan pysyvään veteen ja roiskuvaan virtaan. Hyviä esimerkkejä ovat Israelin kaksi järveä: Genesaretinjärvi ja Kuollutmeri. Ensiksi mainitussa on paljon elämää, koska vettä virtaa siihen ja siitä ulos. Toiseksi mainitussa ei ole minkäänlaista elämää.

Rakastaako Jumala sitten enemmän, jos tekee jotain Jumalan Valtakunnassa? Ehdottomasti ei!! Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme (Room. 5:5), ja me rakastamme, koska Hän on ensin rakastanut meitä (1 Joh. 4:19). Jumalan rakkaus meissä ilmenee mm. siten, että meillä on hätä ihmisten pelastumisesta ja kaipausta antaa eteenpäin kaikkea sitä taivaallista hyvää, mitä olemme Kristuksessa saaneet.

Sanan mukaan olemme Jumalan työtovereita. Jumala on antanut meille valtavan luottamuksen ja etuoikeuden tehdä työtä valtakunnassaan. Kun seuraamme Jeesusta, Hän tekee meistä ihmisten kalastajia (Matt. 4:19), ja Jumalan Hengen johdatuksessa voimme tehdä lähetystyössä oman osuutemme. Askeleemme ovat ”suloiset”, kun kuljemme ilosanoman tuojina (Jes. 52:7).  Mihin ikinä uskova menee, sinne menee myös Jumalan läsnäolo ja kirkkaus, koska Jumalan Henki on jokaisessa uskovassa.

Miten yksittäinen uskova voi tehdä oman  osuutensa lähetyskutsussa?

Ensiksikin meistä jokainen voi rukoilla. Pyhä Henki on auttajamme, sillä Hän tietää täsmälleen, miten meidän tulisi rukoilla (Room. 8:26). Hengellisessä maailmassa ei ole etäisyyksiä. Jumala voi esimerkiksi kehottaa uskovaa rukoilemaan toisella puolella maapalloa olevan lähetystyöntekijän puolesta, jonka henki on vaarassa. Kuuliaisuudellamme Pyhän Hengen äänelle voi olla valtava merkitys.

Toiseksi voimme tukea lähetystyötä taloudellisesti. Yksikin euro voi vaikuttaa siihen, että taas joku saa viettää ikuisuutensa taivaassa, joku työntekijä saa varustusta hengelliseen tehtäväänsä, tai hädässä olevien ihmisten tarpeet täyttyvät.

Kolmas asia, minkä jokainen uskova voi tehdä, on itse lähteä lähetyskentälle. Voimme lähteä joko lyhyemmälle tiimimatkalle tai pidemmäksi aikaa lähetystyöhön. Voimme kaikki tehdä sen, mihin tunnemme johdatusta hengessämme. Lähetyskentällä voi usein huomata, että Jumalan antamat lahjat ja kyvyt alkavat toimia. Monet niistä, jotka ovat uskaltautuneet turvalliselta alueeltaan ulos, ovat saaneet nähdä uskonsa toimivan, rohkeuden lisääntyvän ja saaneet kokea, että on autuaampi antaa kuin ottaa!

Meillä on uskovina osamme lähetyskutsussa: joko kotona esirukoilijoina ja tukijoina tai lähettinä jonnekin päin maapalloa. Anna Pyhän Hengen johdattaa sinua tekemään se, mitä sinä voit omassa tilanteessasi. Jumalan tahto on, että juuri sinä olisit suureksi siunaukseksi monille ihmisille kaikkialla maailmassa!

Kutsuttu sovituksen virkaan

Tom Lipkin

Miten sinusta tuli kristitty? Miten tulit uskoon? Tahdon tehdä tämän kysymyksen sinulle, joka olet kokenut Jumalan pelastavan armon elämässäsi. Tulitko uskoon, koska joku osoitti sormella puutteitasi ja epäonnistumisiasi? Siksikö, että joku kritisoi elämäntapaasi? Siksikö, että koit kristittyjen tuomitsevan sinua?

Ei, luultavasti tulit uskoon, koska joku kertoi sinulle, että syntisi oli jo sovitettu ja että Jumala todella rakastaa sinua. Joku oli astunut sisään tuohon niin kutsuttuun "sovituksen virkaan".

"Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa"(2. Kor. 5:20-21).

Sovitus Jumalan kanssa ei tarkoita aivan samaa kuin sovinto ihmisten välillä. Ihmisten välisissä suhteissa on usein molempien sekä annettava että vastaanotettava anteeksiantoa. Ihmisen ja Jumalan välisessä suhteessa ihminen on anteeksiantoa tarvitseva osapuoli. Jumalalla ei puolestaan ole minkäänlaisia negatiivisia tunteita ihmistä kohtaan, vaikka tämä olisikin kääntänyt Jumalalle selkänsä. Tuttu tuhlaajapoika-vertaus Luukkaan evankeliumista 15 valaisee meille tätä. Poika käänsi isälleen selkänsä ja tahtoi lähteä maailmalle ilman yhteyttä isäänsä. Vertauksesta tiedämme, ettei pojan elämä mennyt kovin hyvin. Isän rakkaus ja uskollisuus poikaansa kohtaan ei kuitenkaan muuttunut. Jumalan rakkaus on sama tänäänkin. Hänen agape-rakkautensa saavuttaa, ei ainoastaan Jumalan seurakunnan, vaan kaikki ihmiset.

Jeesus olisi voinut ylösnousemuksensa jälkeen "pitää lujilla" niitä, jotka hänet ristiinnaulitsivat, ja sanoa: "Uskotteko nyt sitten?" Hän ei kuitenkaan tee niin. Jeesus tahtoi, että motiivi siihen, että tahdomme yhteyttä hänen kanssaan, olisi rakkaus. Samoin on asia nytkin. Emme voi pakottaa ketään rakastamaan Jumalaa. Mutta voimme kertoa, että Jumala rakastaa heitä! Tämä on sovituksen virkaa. Se, että kerromme jollekin, että Jumala jo Golgatalla sovitti heidän syntinsä ja epäonnistumisensa.

Tämä on myös EKM:n sanoma. Tahdomme niin monen kuin mahdollista ymmärtävän Jumalan sovitustyön. Tahdomme myös rohkaista sinua, jolla on vielä pelastumattomia ystäviä, sukulaisia, naapureita ja muita tuttavia. Älä tuomitse heitä. Rukoile Jumalalta tilanteita, joissa voit osoittaa heille Jumalan rakkautta. Muista: Jumalan asenne kadotettuja ihmisiä kohtaan on valtavan positiivinen. Sinä uskovana edustat tätä asennetta. Siksi Jeesus vietti aikaa "syntisten ja publikaanien" seurassa. Jeesuksesta huokuva rakkaus veti heitä puoleensa. He eivät kokeneet itseään tuomituiksi. Sama rakkaus on sinussa.

Ehkä kuulut niihin, jotka kokevat evankelioinnin vaatimuksena. Ehkä olet sitä mieltä, ettet ole "tarpeeksi hyvä" kristitty. Asiat voivat helposti mennä pieleen elämässämme, vaikka uskonelämämme alussa tahdomme hyvää. Jumalan sovitustyö koskee sinuakin. Anna Jumalan rohkaista sinua ja anna hänen rakkautensa ympäröidä sinut.

Olet varmasti huomannut, ettei inhimillinen rakkaus ole aina kovin pysyvää. Rakkautemme Jumalaa kohtaan voi sekin aaltoilla. Joskus hänelle antautuminen on helpompaa, joskus taas vaikuttaa siltä, kuin vain ajattelisimme itseämme. Mutta Jumalan rakkaus ei aaltoile. Se on vakaa ja järkkymätön. Siksi keskitymme Jumalaan ja hänen rakkauteensa. Hänen rakkautensa on sama koko ajan jopa suurinta syntistä kohtaan. Siksi hän on kutsunut meidät, minut ja sinut, sovituksen virkaan!

Lähetyshaaste

Oswald J Smith

Olen koko elämäni ajan ollut valtavan motivoitunut lähetysaiheesta. Tahdon tässä antaa sinulle yhden minua henkilökohtaisesti eniten motivoineesta lauseesta: "Seurakunnan tärkein tehtävä on maailman evankelioiminen". Uskon koko sydämestäni, että se on niin. Jeesuksen Kristuksen seurakunnan kaikkein tärkein tehtävä on maailman evankelioiminen.

MAAILMA
Tahdon painottaa tässä lauseessa kolmea sanaa, kutakin erikseen. Otan ensiksi toiseksi viimeisen sanan "maailma". Seurakunnan tärkein tehtävä on maailman evankelioiminen". Kun Jumala rakasti, Hän rakasti maailmaa. Kun Hän antoi Poikansa, Hän antoi Poikansa maailman edestä. Kun Jeesus Kristus kuoli, Hän kuoli maailman tähden. Jumalan näky on näky maailmasta. Hän toivoo, että meilläkin on sama näky.

Monien meidän näkökykymme on rajoittunut. Emme näe koskaan mitään oman ympäristömme, kaupunkimme tai yhteiskuntamme ulkopuolella. On niitä, jotka vain ajattelevat omaa seurakuntaansa, eikä heitä kiinnosta muiden tekemiset. Sitten on niitä, joilla on suurempi näky. He näkevät kokonaisen kaupungin tai läänin ja ovat valmiita antamaan varoistaan ja ajastaan sen evankelioimiseen. Mutta myös heidän näkökykynsä on rajallinen, koska he eivät näe koskaan yli kaupungin tai läänin rajojen. On olemassa niitäkin, joilla on vielä suurempi näky. He näkevät kokonaisen maanosan ja ovat valmiita tekemään kaikkensa oman maanosansa evankelioimiseksi. Kuitenkin hekin näkevät rajallisesti, koska he eivät näe pidemmälle kuin maanosansa rajalle. On myös ihmisiä, jotka näkevät koko maailman; he näkevät Euroopan, Aasian, Afrikan ja Pohjois- ja Etelä-Amerikan sekä merten kaikki saaret. Heillä on Jumalan näky, ja Jumala tahtoo, että meillä on juuri sellainen näky – näky maailmasta.

Miksi meistä niin monen näkökyky on rajallinen? Miksi ajattelemme vain itseämme? Onko Jumala kiinnostuneempi täällä asuvista mustaihoisista kuin tuolla asuvista keltaihoisista? Onko Hän enemmän kiinnostunut ruskeaihoisista kuin valkoihoisista? Eikö meillä ole näkyä maailmasta siksi, että olemme niin likinäköisiä? Matkustaessani Jamaikalta ja katsellessani alas lentokoneen ikkunasta, näin aluksi vain vähän. Noustessamme korkeammalle, näin jo isoja peltoja ja pihoja. Noustessamme vielä korkeammalle, näin vuoria ja laaksoja. Lopulta näin koko Jamaikan siinä ikään kuin helmenä Karibian helmassa. Jos olisimme nousseet vielä korkeammalle, olisin varmasti voinut nähdä yhdellä silmäyksellä kaikki Länsi-Intian saaret.

Jumala voi katsella valtaistuimeltaan maailmaa ja nähdä jokaisen maan, maanosan ja saaren samalla kertaa. Jospa mekin voisimme nähdä maailman, niin kuin Jeesus sen näkee. Jotkut meistä emme ole koskaan matkustaneet tai edes kuunnelleet kenenkään matkakertomuksia. Emme opiskele maantiedettä. Tiedämme hyvin vähän siitä, mitä maailman tuolla puolen on.

Miksi uskomme, että juuri me olemme valittu kansa ja tärkeämpiä kuin jokin toinen maailman kansa? Kaikkialla missä liikun, kuulen samankaltaisia ilmauksia. Ollessani Iso-Britanniassa ihmiset siellä sanoivat: "me olemme se tärkeä kansa". Ollessani Australiassa ja Etelä-Afrikassa asia oli samoin. Matkustaessani USA:ssa kuulen sitä samaa kaikkialla: "me olemme se tärkeä kansa". Erään kerran olin pienellä Tyynenmeren saarella, ja jopa siellä oli se sama asenne: "me olemme se tärkeä kansa". Heillä oli tapana sanoa minulle: "Miksi te amerikkalaiset elätte niin kaukana sivilisaatiosta? Miksi ette elä lähempänä kaiken keskusta? Ongelmana oli se, että heidänkin näkökykynsä oli rajoittunut. Heillä ei ollut näkyä maailmasta.

Onko tilanne tämä siksi, että ajattelemme olevamme lukumäärältämme suurin? Olen huolissani ja pelkään, että jotkut meistä eivät ymmärrä, että maailmassa on toisia maita, joiden väkiluku on paljon suurempi kuin meidän, ja että me emme ole maapallon ainoita ihmisiä.

Olin Hollannin Itä-Intiassa (nyk. Indonesia, suom. huom.) ja matkustin Jaavan yli. Huomasin, että saaren toisesta päästä toiseen matkustaminen kesti 12 tuntia ja pohjoisesta etelään 4 tuntia. Uskotko, jos sanon, että Jaava on yksi maailman tiheimmin asutuista seuduista? Tuolla pienellä saarella asuu 75 miljoonaa ihmistä.* Kanadaan mahtuisi kuusikymmentä Jaavaa, ja tilaa jäisi ylikin. Kuitenkin Jaavalla on asukkaita lähes 1/3 USA:n asukasluvusta. Jos Jumala on kiinnostunut luvuista, niin silloin Hän on kiinnostuneempi Jaavasta kuin minun maastani, Kanadasta, koska Kanadassa asuu 23 miljoonaa ihmistä, ja kuten mainitsin, Jaavalla 75 miljoonaa.

Jos Jumala on kiinnostunut luvuista, silloin Hän on kiinnostuneempi USA:sta kuin Jaavasta, koska USA:ssa asuu Jaavan 75 miljoonaan nähden 216 miljoonaa ihmistä. Mutta vielä kerran, jos Jumala on kiinnostunut luvuista, silloin Hän on kiinnostuneempi venäläisistä, koska siellä asuu 250 miljoonaa ihmistä. Mutta vielä kerran, jos Jumala on kiinnostunut luvuista, silloin Hän on kiinnostuneempi Intiasta, koska siellä asuu 600 miljoonaa ihmistä eli yli puolet enemmän kuin Venäjällä. Mutta lopuksi, jos Jumala on kiinnostunut luvuista, silloin Hän on kiinnostunut enemmän Kiinasta kuin Intiasta, koska tuossa maailman suurimmassa maassa asuu yli 800 miljoonaa ihmistä. Maailmaan syntyvistä lapsista joka neljäs on kiinalainen. Joku on sanonut: "Jumalan täytyy rakastaa kiinalaisia, koska Hän on luonut heitä niin paljon."

Mistä johtuu, että pidämme omaa kansaamme aina muita tärkeämpänä? Miksi Jumala olisi kiinnostuneempi meistä kuin muista? Siksi, että Hän tahtoo antaa meille näyn maailmasta, niin että tekisimme töitä koko maailman evankelioimiseksi – sen maailman, jonka edestä Jeesus kuoli, ja että näkisimme maailman niin, kuin Hän sen näkee.

TÄRKEIN

Katsokaamme nyt lauseemme toista sanaa, sanaa "tärkein". "Seurakunnan tärkein tehtävä on maailman evankelioiminen." Jos tärkein tehtävämme on maailman evankelioiminen, meidän tulisi laittaa kaikki muu sivuun silloin, kun järjestetään lähetyskonferenssi, ja olla mukana kaikissa vastaavissa tilaisuuksissa. Muuten panemme toisia asioita etusijalle emmekä pidä lähetystyötä niin tärkeänä. Teoillamme osoitamme usein, että lähetystyö on meille toisarvoinen asia.

Jos maailman evankelioiminen on ensimmäisellä sijalla, meidän tulisi keskittää myös antamisemme lähetystyöhön ja antaa niiden, joilla ei ole samaa näkyä, antaa tukensa muille asioille. Kotirintamalla työskentelyyn tulee aina olemaan tarpeeksi kiinnostuneita, koska on niitä, jotka aina asettavat sen työn etusijalle. Koska vain vähemmistö on kiinnostunut seurakunnan tärkeimmästä tehtävästä, kaikesta tärkeästä työstä kotona tullaan kyllä aina huolehtimaan.

Jos asetamme lähetystyön ensimmäiseksi, tulemme antamaan enemmän lähetystyöhön kuin mihinkään muuhun. Muuten jokin muu vie ensimmäisen paikan. Jos olet liikemies, pidät aina jotain liiketoimintasi osa-aluetta tärkeämpänä kuin toista. Mihin siis panostat eniten? Tietenkin siihen tärkeimpään osa-alueeseen. Miksi? Siksi, että tahdot kehittää sitä. Samoin on lähetystyössäkin. Jos maailman evankelioiminen on seurakunnan tärkein tehtävä, silloin meidän tulisi panna eniten rahaa juuri tähän tärkeimpään työalueeseen. Muuten lähetystyö ei ole etusijalla, emmekä usko sen olevan seurakunnan tärkein tehtävä.

Hyvin harvat pastorit ja seurakuntien johtajat uskovat, että maailman evankelioiminen on heidän tärkein tehtävänsä. Tämän johdosta tahdon sanoa, että jokaisen seurakunnan tulisi käyttää enemmän varoja lähetystyöhön kuin omaan toimintaan. Se on aivan loogista. Jos uskomme maailman evankelioimisen olevan ensimmäisellä sijalla, silloin meidän tulisi investoida enemmän rahaa seurakunnan ulkopuolelle kuin siihen itseensä.

SEURAKUNTA

Kolmas sana, jota tahdon painottaa on sana "seurakunta". "Seurakunnan tärkein tehtävä on evankelioida maailma." Ajatellessani seurakuntaa ajattelen koko seurakuntaa, en vain sen jotain osaa tai toimintamuotoa. Meillä ei esimerkiksi ole seurakunnassamme erityistä lähetysyhdistystä naisille. Joskus se on seurakunnan ainoaa lähetystyötä; naisten lähetysyhdistys. Voin kahdessa minuutissa lyhyesti kertoa, miksi sellainen toimintamuoto olisi seurakunnallemme mahdoton.

Ajattele, jos kokoaisin pienen naisjoukon, tusinan tai enemmän, ja sanoisin heille: "Nyt te olette naisten lähetysyhdistys ja tehtävänne on evankelioida maailma. Se on ainut mitä teidän täytyy tehdä; evankelioida maailma." Mitä sanoisin tällä muille seurakunnan työmuodoille? Sanoisin näin: "Tämä ei ole seurakunnan tärkein tehtävä. Se on vain osa monista seurakunnan työmuodoista. Antakaamme näiden naisten hoitaa se. He voivat evankelioida maailman ja me muut – me miehet – tehkäämme me jotain sellaista, mikä on miehisyytemme arvoista."

Lähetystyö on aivan liian tärkeää annettavaksi vain jollekin yksittäiselle seurakunnan osalle. Se kuuluu koko seurakunnalle, ja kun kaikki kantavat samaa näkyä ja kaikki tekevät jotain, silloin saavutamme päämäärämme ja taloudelliset tarpeemme täyttyvät. Mottomme on: "Jokainen uskova on lähetystyöntekijä". Lähetystyö on koko seurakunnan työ.

Lähetystyö, evankeliointi ja suhteemme rahaan

David Sterling

Apostolien tekojen kymmenennessä luvussa kerrotaan ihmeellisestä tilanteesta. Siellä on mies, joka oli todella omistautunut antamiselle. Hänen nimensä oli Kornelius, ja Raamattu sanoo, että hän antoi köyhille niin paljon ja niin usein, että hänen lahjansa tulivat "muistoon" Jumalan edessä. Huomaa kuitenkin, että Kornelius ei antanut saadakseen Jumalan huomion. Hän oli vain antelias ihminen. Hän oli huomannut, että tärkeintä elämässä on antaa, ja tuo havainto oli tehnyt hänestä sellaisen antajan, että Jumala ei voinut olla huomaamatta häntä. Kornelius oli Jumalaa pelkääväinen mies, joka ei kuitenkaan ollut koskaan kuullut evankeliumia Jeesuksesta. Mutta Jumala teki jotain erityistä hänen hyväkseen. Hän antoi Korneliuksen nähdä enkelin, joka neuvoi häntä kotiinsa hakemaan Simon Pietarin. "Hän kertoo sinulle, mitä sinun tulee tehdä," enkeli sanoi.

Tiedätkö, mitä tapahtui seuraavaksi? Pietari tuli Korneliuksen kotiin, aivan niin kuin enkeli oli sanonut, ja alkoi saarnata evankeliumia. Mutta ennen kuin hän pääsi saarnansa loppuun, Pyhä Henki laskeutui - ei vain Korneliuksen päälle, vaan kaikkien hänen ystäviensä ja sukulaistensa päälle, jotka myös olivat siellä. Raamattu sanoo, että ne juutalaiset, jotka tulivat Pietarin kanssa, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoillekin. Korneliuksen kautta Jumala alkoi vaikuttaa pakanoiden keskuudessa. Se oli niin mullistava liikehdintä, että se järkytti jopa ensimmäisiä väkeviä apostoleja… eikä tuo liikehdintä ole vieläkään loppunut!

Ole iloinen antaja
Uskon, että Jumalalla on jotain aivan erityistä Pyhässä Hengessä niille, jotka antavat omastaan. Hän huomioi heidät aivan niin kuin Korneliuksen päivinä. Hän avaa edelleen ovia niille, joille antaminen on elämäntapa, niille, jotka antavat myös vaikeina aikoina, niille, jotka eivät anna pakosta tai siksi, että ihmiset kiinnittäisivät heihin huomiota vaan yksinkertaisesti siksi, että he rakastavat Jumalaa. Uskon todella, että Jumala edelleen huomioi sellaisen antamisen.

Älä ymmärrä minua väärin. En tarkoita, että voisit ostaa itsellesi pääsyn tähän Jumalan liikehdintään. Sinä et voi ostamalla saada Jumalan voimaa. Mutta antamalla sinä voit lisätä kykyäsi vastaanottaa Häneltä enemmän! Antamalla voit valmistautua olemaan mukana siinä, mitä Hän tekee.

Jumala on valmis!
Uskon, että me olemme juuri nyt jonkin suurenmoisen kynnyksellä. Jumala on valmis viemään meidät uuteen ulottuvuuteen - jännittävimpään ulottuvuuteen, mistä kukaan meistä on koskaan ollut tietoinen. Älä anna ahneuden estää sinua pääsemästä siihen. Älä anna jonkin surkean sadan euron setelin pidätellä sinua.

Kultaisen vasikan palvonta ei kuulu ainoastaan menneisyyteen, vaan on hyvin tunnettu epäjumala tänä päivänä. Raha ei ole kaikkivoipa. Tarvitsemme uuden näyn! Itsessään raha on neutraali väline. Se saa arvonsa vasta siltä henkilöltä, jonka hallussa se on. Raha-asioissa voimme soveltaa uskoamme käytännöllisellä tavalla. Seuraavassa kuusi rahankäyttöön liittyvää Raamatun periaatetta.

Jumala on lähteesi
Kaikki, mitä sinulla on, on lahja Jumalalta. Vaikka näennäisesti olisitkin tehnyt työtä omaisuutesi hankkimiseksi, Jumala on kuitenkin se, joka antoi sinulle kyvyn tehdä työtä. Jumala omistaa meidät. Me olemme Hänen; sydämemme, kätemme, päämme ja kaikki, mitä meillä on. Hän on kaikkien henkilöiden ja tavaroiden ehdoton ja täydellinen omistaja. Armo ei muuta Jumalan omistusoikeutta. (1 Kor 4:7)

Antamisen ilo
Jumalan luonteenpiirre on antaminen. Hän antoi ainoan poikansa - kuinka Hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin Hänen kanssansa. (Room 8:32) Olemme uudestisyntymisen kautta tulleet osalliseksi Jumalan luonnosta. (2 Piet 1 :4) Antamisen halu on sydämissämme. Suurinta iloa voimme kokea antaessamme.

Tallenna taivaan tilille
Meidän tulisi olla riippumattomia tämän maailman rahajärjestelmistä ja vaihtelevista suhdanteista. Antaminen Jumalan valtakunnan työhön, Hänen osoittamallaan tavalla, on kuin tallentamista taivaalliselle pankkitilille, josta voit saada tarpeisiisi vastauksen.

Jumala näkee lahjasi
Jeesus sanoi köyhästä leskestä, että hän laittoi enemmän kuin muut, ei määrällisesti, mutta laadullisesti kylläkin. (Luuk 21:1-4) Hän antoi uskossa luottaen, että Jumala täyttää hänen tarpeensa. Vielä tänäkin päivänä Herra näkee, miten hoidamme meille uskottuja talousvaroja.

Säännöllisyys kasvattaa
Ota tavaksesi määrätietoisesti harjoittaa uskoasi antamisen kautta. Täsmällisyys raha-asioissa on aina välttämätöntä. Kymmenykset maksetaan, kun taas vapaaehtoinen uhrilahja annetaan. Kymmenysten maksaminen on rehellisyyden varassa, vapaaehtoinen uhri on anteliaisuuden varassa. (1 Kor 15:2)

Jumala haluaa siunata
Vanhan liiton ihmiset kokivat runsaita taloudellisia siunauksia. Olemme osallisia paremmasta liitosta. (Hebr 7:22) Kristuksessa meille tarjotaan yltäkylläistä elämää niin hengellisesti kuin aineellisestikin (3 Joh 2) Jumala täyttää kaikki sinun tarpeesi RIKKAUTENSA, ei palkkasi, mukaan. Se on Herran siunaus, joka rikkaaksi tekee. Anna Jumalan siunata Sinua ylenpalttisesti!

Ota vastaan Jumalan haaste ja kokeile Hänen suunnitelmaansa seuraavat 12 kuukautta. Kokeile täysin rehellisesti - yhden vuoden ajan. Ennustan, että se tulee olemaan uskossaoloaikasi onnellisin vuosi ja että sen jälkeen tulet varmasti jatkamaan kymmenysten, uhrien ja antien tiellä, niin kauan kuin elät! Ja kaiken lisäksi et jää sivustaseuraajaksi herätyksessä, joka pyyhkii ylitse koko maan!

Jeesus sanoi: " Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. "

Miksi Raamattukouluja?

Juha Kotisaari

“Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää” (Matt. 28:19-20).

Jeesuksen palvelutehtävä maan päällä keskittyi kolmelle alueelle. Hän saarnasi evankeliumia, hän opetti ja hän paransi ihmisiä. Kolmen vuoden ajan opetuslapset seurasivat Jeesusta ja oppivat häneltä Jumalan valtakunnan periaatteet. Jeesus antoi tietoisesti runsaasti ajastaan näille miehille, jotka hän oli valinnut, opettaakseen ja varustaakseen heitä tuleviin tehtäviinsä.

Tätä samaa periaatetta jatkoi Paavali palvelutyössään. Timoteukselle hän kirjoitti: “Minkä olet kuullut minulta ja minkä monet ovat todistaneet, usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita muitakin opettamaan” (2. Tim. 2:2). Apostolien teoissa kerrotaan kuinka Korinttossa ollessaan hän “..erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa. Ja sitä kesti kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan!” (Apt. 19:9-10).

Evankeliumi on julistettava kaikille ja siksi evankeliumin julistajien määrän on moninkertaistuttava. Lähetysstrategisesti on nähty se, että kansalliset työntekijät saavuttavat aina parhaiten oman kansansa jäsenet. Siksi lähetystehtävän loppuunsaattamiseksi on ehdottoman tärkeää nostaa, kouluttaa ja varustaa työntekijöitä jokaisen kansan keskelle.

Raamattukoulut ovat avainasemassa tässä tehtävässä. Raamattukoulujen perustaminen ja ylläpito tuo jatkuvan mahdollisuuden uusien työntekijöiden nousemiselle evankeliumin julistustehtävään. Kokeneet Herran palvelijat voivat jakaa omasta pääomastaan uudelle sukupolvelle. He eivät jaa ainoastaan oppia vaan myös kokemusta ja sen kautta tullutta viisautta. Tämä on äärettömän arvokas ja hedelmällinen tapa tavoittaa uusia kansoja ja kansanryhmiä Jeesuksen evankeliumilla.

EKM on antanut paljon tuestaan myös kansallisten raamattukoulujen tukemiseksi ja ylläpitämiseksi. Koulut Thaimaassa, Indonesiassa ja Keniassa ovat avaintekijöitä myös tulevaisuutta varten. Uusien sukupolvien on saatava myös kuulla Herran sana. Lähetystehtävä ei ole vielä loppuunsaatettu. Vieläkin Jeesuksen sanat ovat yhtä ajankohtaiset: “Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa” (Matt. 9:37-38). •

Mikä on armon sanoman hedelmä?

Åge M. Åleskjaer

Evankeliumit osoittavat, miten Jeesus julisti armon sanomaa jopa ennen kuin armon hinta oli maksettu ristillä. Hän ei voinut olla paljastamatta sitä, mikä olisi saatavilla Uuden Liiton kautta. Ne, jotka olivat halukkaita kuuntelemaan Hänen sanomaansa, pelastuivat.

Jeesus tiesi, että Uusi Liitto perustuisi Hänen vereensä ja lunastukseensa ristillä, joten Hän antoi ihmisille esimakua tulevasta – olihan Hän kaikesta huolimatta Jumalan Karitsa, joka ottaisi pois maailman kaikki synnit.

Uudessa Liitossa pätee tämä: "Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä" (Hebr. 8:12).

"Heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista" (Hebr. 10:17). Tästä muistuu mieleeni eräs lastenlaulu lapsuuteni seurakunnasta: "Hän on heittänyt kaikki syntini selkänsä taa. Hän ei koskaan näe niitä enää; Hän ei koskaan näe niitä enää! Niin kaukana kuin itä lännestä on, niin kaukana ne minusta on. Hän ei koskaan näe niitä enää…"

Tämä on voimallinen evankeliumi, joka vapauttaa vangitut – ikuisiksi ajoiksi!

Katsokaamme Jeesuksen elämästä ja palvelutehtävästä muutamaa tapahtumaa, jotka ehkä voivat avata vähän silmiämme. Ensimmäinen on Luukkaan evankeliumista 7:36-50.

Hän oli elänyt syntisesti…
Jeesus saarnasi armosta muutaman aivan mahtavan saarnan. Hänen sanomansa on ajatuksia herättävä niille, jotka väittävät, että armon opetus antaa meille vapauden elää synnissä. Jeesus itse osoitti, miten väärä sellainen ajatus oli. Itse asiassa asia on täysin päinvastoin!

Tämä on kiehtova kertomus naisesta, joka vieraili erään fariseuksen kodissa. Nainen eli syntistä elämää. Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen kotiinsa, oli järkyttynyt siitä, että Jeesus salli naisen pestä hänen jalkansa kyynelillään, kuivata ne hiuksillaan ja voidella ne kallisarvoisella hajuvedellä.

Mietittyään ja järkeiltyään asiaa sisimmässään tuo fariseus, Simon nimeltään, teki sen johtopäätöksen, että jos Jeesus olisi profeetta, Hän kyllä tietäisi millainen nainen Häneen nyt koski. Jeesus tarttuu ongelman ytimeen, jolloin Simon todella ymmärtää, että Jeesus on profeetta; Jeesushan lukee Simonin ajatukset!

Tosiasiassa tämä nainen ymmärsi, mitä armo on, kun fariseus taas eli vieläkin omista uskonnollisista rituaaleista ja teoista muodostuvassa kylmässä ja kapeassa käytävässään. Jeesus käytti nyt tilannetta hyväkseen julistaakseen hänelle evankeliumia. Miksi Jeesus salli tämän syntisen naisen ihailevan häntä? Siksi, että nainen oli vastaanottanut armon ja ymmärtänyt anteeksiantamuksen täydellisyyden. Siksi hän palvoi Jeesusta kyynelillään ja kallisarvoisella hajuvedellä!

Jeesus selventää vielä sanomaansa Simonille kertomuksella kahdesta velallisesta. Toinen oli velkaa 500 denaria ja toinen 50. Hyvät uutiset ovat, että "…Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi."

Tämä on evankeliumin yksinkertainen sanoma! "Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi" (Luuk. 7:42). Tämä on kertomus jokaisesta ihmisestä. Koko maailma oli velassa Jumalan edessä, kukaan ei voinut pelastua omien tekojensa kautta. Suuret ja pienet syntiset ovat täysin riippuvaisia Armosta!

Kuuntelepa Paavalin sanoja: "Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niin kuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!" (Room. 4:4-8)

Jumala veti viivan velkamme päälle, koska Jeesus maksoi sen! Jeesus maksoi ristillä hinnan koko maailman synneistä.

Ristin voimallinen seuraus on, että "…nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä" (Hebr. 9:26). "Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään" (Hebr. 10:14). Tämä on niin voimallista, että sen ymmärtämiseen ja sulattamiseen menee jonkin aikaa.

Monta saarnaa – sama sanoma
Jeesus saarnasi tästä aiheesta monta saarnaa. Johanneksen evankeliumissa 8:7-11 Raamattu kertoo, miten Jeesus antoi anteeksi toiselle syntiselle naiselle, jonka fariseukset ja kirjanoppineet toivat hänen luokseen. He sanoivat: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä."

"Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?". Fariseukset tiesivät, että Jeesus osoittaisi laupeutta, joten he yrittivät saada hänet kysymällä kiikkiin. Voitko nähdä, että kirjanoppineiden esittämät syytökset Jeesukselle olivat hyvin samankaltaisia niiden syytösten kanssa, joita eräät raamatunopettajat esittävät puhuessaan armonopetusta vastaan? Jo tämän pitäisi havahduttaa meidät kaikki hereille!

Koska kertomus Johanneksen evankeliumista on niin tunnettu, menemme suoraan sanoman ytimeen. Jeesuksen sanoma on: "En minäkään sinua tuomitse!" Tässä on voima ja koko evankeliumin sydän!

Kadotustuomion virka
Tuomio ja syyllisyys on lain seurausta. Koska me emme ole täydellisiä, lain vaatimukset saavat meidät tuntemaan itsemme syyllisiksi. Siksi "kirjaimen virkaa" kutsutaan "kadotustuomion viraksi". Se virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, oli kuoleman virka (2 Kor. 3:6-9).

Tämä on selvää: kuoleman virka oli Kymmenen Käskyä!

Ainut osa laista, joka oli kirjoitettu kiviin, oli Kymmenen Käskyä. Tämä on hyvin tärkeä asia ymmärtää, koska jotkut väittävät että vapaus laista tarkoittaa vain vapautta seremoniaalisista laeista. Paavalin toinen kirje Korinttolaisille 3:6-9 ilmoittaa kuitenkin selvästi, että Kymmenen Käskyä ovat kuoleman ja kirjaimen virkaa. Näin ollen koko raamatunkohdan ajatus on se, että meillä ei ole kadotustuomion virkaa, koska palvelemme uutta liittoa!

Vanhurskauden virka
Uusi Liitto on "vanhurskauden virka"; Jeesuksen Kristuksen vanhurskaus. Evankeliumi ilmoittaa vanhurskauden tulevan uskon kautta. "Hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen." (Room. 3:26)

Jeesus antaa meille esimakua sanomalla: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee" (Joh. 8:11). Kun nainen vapautettiin kaikesta syyllisyydestä, hän vapautui samalla siitä elämästä, jota hän eli!

Tämä on totuus, joka vapauttaa meidät! Joka tekee syntiä, on synnin orja. Jos Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi (Joh. 8:32-36)! Siksi vapaus alkaa siitä ymmärryksestä, että näemme että kaikki tuomio on tullut päätökseensä Jeesuksen täydellisen uhrin kautta. "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat" (Room. 8:1)

Tuhlaajapoika
Luukas 15 on erinomainen luku tämän ajatuksen selvittämiseksi paremmin. Jeesus kertoi saarnassaan kolme vertausta siitä ilosta, mikä taivaassa on jokaisesta syntisestä, joka tekee parannuksen.

Vertaus tuhlaajapojasta tuo selvästi esiin tätä sanomaa. Isä ei ole tuomitseva poikaa kohtaan; ainut tuomio ja syyllisyys, jonka poika tuntee, on hänestä itsestään. Hän syyttää itseään siitä elämästä, jota hän on elänyt, kun Isä puolestaan haluaa osoittaa vain anteeksiantoa, iloa ja rakkautta (Luuk. 15:20-24).

Tämä on harmoniassa sen opetuksen kanssa, mikä löytyy 1 Johanneksen kirjeestä 3: 19-23, missä Sana opettaa, että sydämemme voi syyttää meitä tehdessämme vääriä asioita, ja tämä voi estää meitä lähestymästä luottamuksella Jumalaa rukouksessa. Siksi on tärkeää, että evankeliumin valo puhdistaa omantuntomme ja että olemme oikeilla raiteilla elämässämme. Todellinen ydin siinä, mitä tahdon tässä artikkelissa sanoa, on se, että "jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki."

Toisin sanoen: Jumala ei koskaan tuomitse meitä, koska hän ei enää muista syntejämme. Hän ei pidä niistä mitään lukua. Jeesuksen uhrattua itsensä me olemme kaikki kerralla puhdistettuja, eikä syntiuhreja edestämme enää tarvita. Hän otti synnin pois uhrinsa kautta. Voimallisin asia tässä on se, ettei tämä koske ainoastaan meitä kristittyjä, vaan koko maailmaa (2 Kor. 5:19)!

Johannes kirjoittaa tästä ja sanoo, ettei meidän tulisi tehdä syntiä. "Mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien" (1 Joh. 2:1-2)

Antaako tämä meille verukkeen tehdä syntiä? Ehdottomasti ei! Pysyttele nyt mukana, niin tulet pian näkemään, miksi ei. Tulossa on aivan mahtava loppuhuipennus; Jumalan Armon Evankeliumin tulos.

Mitä naiselle Luukkaan evankeliumissa 7:42-47 tapahtui? Tässä näemme, mikä Armon hedelmä on: suuri rakkaus, vapaus synnistä ja paljon iloa.

Koska hän oli saanut paljon Armoa, hän rakasti Jeesusta enemmän kuin kukaan toinen. Hänen kokemuksensa armosta teki hänestä Jeesuksen suurimman ihailijan. Hän ihaili Jeesusta aidosti kyynelillään ja kallisarvoisella hajuvedellä. Se tapa, jolla fariseus suurisanaisesti vastaanotti Jeesuksen, ja miten monet omavanhurskaat kristityt meidän päivinämme palvovat Jumalaa, ei lyö vertoja niille, jotka ovat saaneet maistaa Armoa Armon päälle.

Mikä oli tuloksena, kun nainen Johanneksen evankeliumissa luvussa 8 koki, ettei Jeesus häntä tuominnut? Hän, ja kaikki muutkin tiesivät, että hän oli epäonnistunut – ja vielä suuresti. Kuitenkin hän kohtasi Armon. Siksi tällä kertomuksella on onnellinen loppu: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee" (Joh 8:11).

Vapaus syntielämästä tulee sen jälkeen, kun olemme saaneet kokea täydellisen vapauden tuomiosta. Siksi ei ole totta, jos sanotaan, että sanoma Armosta antaa ihmisille vapauden tehdä syntiä. Totuus on päinvastainen: Armo vapauttaa syntisestä elämästä!

Mikä on sanoma Luukkaan evankeliumissa luvussa 15? Halusiko tuhlaajapoika takaisin elämänsä sikojen joukossa sen jälkeen, kun hänen Isänsä oli vastaanottanut hänet niin kuninkaallisesti?

Ei ja vielä kerran ei!
Hän osallistui riemulliseen juhlaan ja nautti oikeuksistaan talon poikana. Oli juhla, iloa, musiikkia ja tanssia, mutta vanhempi poika seisoi ulkopuolella. Hän oli lain orja ja väitti, ettei ollut kotona asuessaan "milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt". Surullista mutta totta; hän kieltäytyi osallistumasta juhlintaan!

Sanoma Armosta on tie vapauteen ja iloon ja syy siihen, että kertomuksella on todella onnellinen loppu!

Millaisia ihmisiä Jumala käyttää?

David Sterling

Jumala rakastaa käyttää heikkoja ihmisiä. Hän on itse asiassa erikoistunut käyttämään epäonnistuneita ihmisiä, jotka ovat onnistuneet sotkemaan asiansa ja ovat maailman silmissä heikkoja. "Kaikki Jumalan jättiläiset ovat kerran olleet heikkoja ihmisiä." Mooseksen heikkous oli hänen kiivas luontonsa. Se sai hänet murhaamaan egyptiläisen orjapiiskurin, lyömään kalliota, jolle hänen olisi pitänyt puhua, ja lyömään säpäleiksi kivitaulut, joihin kymmenen käskyä oli kirjoitettu. Kuitenkin näistä luonteen heikkouksista huolimatta Jumala muutti Mooseksen "nöyrimmäksi ihmiseksi maanpäällä."

Gideonin heikkous oli huono itsetunto ja syvä turvattomuuden tunne. Mutta hänet Jumala muutti "sotaurhoksi." Aabrahamin suurin heikkous oli pelko. Ei vain kerran, vaan kahdesti, hän väitti vaimoaan sisarekseen pelastaakseen oman nahkansa. Mutta Jumala muutti hänet "niiden isäksi, jotka uskovat." Impulsiivisesta, heikkotahtoisesta Pietarista tuli "kallio" ja avionrikkoja-Daavidista tuli "Jumalan sydämen mukainen mies." Johanneksesta, joka oli yksi Ukkosenjylinän ylimielisistä pojista, tuli "Rakkauden Apostoli." Listaa voisi jatkaa ja jatkaa.

Jumala on erikoistunut muuttamaan heikkoudet vahvuuksiksi. Hän käyttää ihmisiä, joita maailma ei pitäisi soveliaina. Hän haluaa ottaa myös sinun suurimman heikkoutesi ja muuttaa sen.

JUMALAA EI VOI RAJOITTAA!
Jokaisella on omat heikkoutensa. Itse asiassa meissä on kokonainen joukko vikoja ja epätäydellisyyksiä: fyysisiä, älyllisiä ja emotionaalisia. Saatamme myös elää hallitsemattomissa olosuhteissa, jotka heikentävät meitä, kuten taloudellisissa tai ihmissuhteisiin liittyvissä rajoituksissa. Usein pyrimme kieltämään heikkoutemme. Puolustamme niitä, keksimme niille tekosyitä, piilottelemme niitä ja harmittelemme niitä. Tämä kaikki vain estää Jumalaa käyttämästä niitä haluamallaan tavalla.

Jumala näkee heikkoutemme aivan eri tavalla. Kuvittelemme, että Jumala haluaa käyttää vain vahvuuksiamme, mutta Hän haluaa käyttää myös heikkouksiamme omaksi kunniakseen. Kun ajattelemme omia rajoituksiamme, meillä on kiusaus ajatella: "Jumala ei voi ikinä käyttää minua." Mutta Jumalaa eivät koskaan rajoita meidän rajoituksemme. Itse asiassa Hän nauttii saadessaan asettaa voimansa aivan tavallisiin astioihin. Totuus on, että me voimme hyvin helposti rajoittaa Jumalan voimaa yrittämällä piilotella heikkouksiamme. Hän on todellinen asiantuntija siinä, miten tilanteet käännetään päälaelleen ja miten inhimilliset tappiot muutetaan voitoiksi.

Omavoimaisuus ei ole koskaan tehnyt vaikutusta Jumalaan. Itse asiassa näyttää siltä, että Jumala ylenkatsoo niitä, jotka ovat päteviä ja kykeneviä omissa silmissään, ja tuntee vetoa niitä kohtaan, jotka ovat heikkoja ja ovat valmiit myöntämään sen. Jos Jumala käyttäisi vain täydellisiä ihmisiä, mitään ei saataisi koskaan aikaan, koska kukaan meistä ei ole virheetön tai kelvollinen palvelemaan Häntä. Kansainvälinen lähetystyöntekijä Lester Sumral sanoi aikoinaan: "Jokaisella Jumalan ihmisellä on savijalat." Tavallisten saviastioiden tavoin olemme hauraita ja epätäydellisiä ja helposti särkyviä. Mutta Jumala käyttää meitä, mikäli sallimme Hänen toimia heikkouksiemme kautta.

VILKAISEPA HISTORIAAN!
Ei tarvitse kuin luoda pikainen silmäys ihmisiin, joita Jumala on käyttänyt viime vuosisadan aikana nähdäksemme, että inhimillinen heikkous ei rajoita Jumalaa. Kansainvälisellä evankelistalla Billy Grahamilla oli vaikea puhevika lapsena, mutta se ei estänyt Jumalaa kutsumasta ja varustamasta häntä. Kaikki tiedämme, mitä sen jälkeen tapahtui! Parantajaevankelista Kathryn Kuhlman eli läpi onnettoman avioliiton ja koki hylkäämisen ja häpeän, mutta Jumala käänsi asiat ympäri, ja hänestä tuli parantumisen kanava tuhansille sairaille ja kärsiville ihmisille. Uskon opettaja Kenneth Hagin oli vakavasti sairas ja vuoteeseen sidottuna nuorena. Isä jätti perheen hänen ollessaan lapsi, ja äiti kärsi erittäin vakavasta masennuksesta, mutta Jumala nosti hänet "uskon ääneksi" kokonaiselle uskovien sukupolvelle karismaattisessa liikkeessä. Uskon apostoli Smith Wigglesworth oli lukutaidoton, oppimaton putkimies ilman inhimillisiä edellytyksiä, mutta se ei estänyt Jumalaa käyttämästä häntä voimallisesti. Hänen lukuisia puheitaan luetaan vielä tänäkin päivänä hengellisistä kirjoista. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, miten Jumala voi kääntää toivottoman tilanteen ympäri – ja käyttää ihmisiä, joita maailma pitäisi kelvottomina.

JUMALAN ARMO KORVAA HEIKKOUTEMME
Kun ihminen tajuaa oman heikkoutensa, se estää häntä tulemasta ylimieliseksi. Jumala usein liittää kuin kylkiäiseksi suuren heikkouden suureen vahvuuteen elämässämme pitääkseen itsekeskeisyytemme kurissa. Omat heikkoutemme myös auttavat meitä hyväksymään muita, kun taas inhimilliset vahvuudet saavat aikaan riippumattomuutta. Riippumattomuus puolestaan johtaa kärsimättömyyteen toisten heikkouksia kohtaan ja vaikeuteen sietää niitä. Ennen kaikkea heikkoutemme lisäävät kykyämme osoittaa laupeutta muita kohtaan ja ymmärtää heitä. Olemme paljon herkemmin myötätuntoisia ja huomaavaisia muita heikkoja ihmisiä kohtaan.

Joskus ne elämämme alueet, jotka eniten hävettävät ja nolostuttavat meitä ja joita yritämme eniten piilotella, ovat juuri niitä työkaluja, joita Jumala käyttää voimallisimmin eheyttääkseen ja parantaakseen muita. Todellinen palvelutehtävä alkaa haavoittuvuudesta. Mitä alemmas laskemme omia suojavarustuksiamme ja riisumme naamareitamme ja kerromme kipuiluistamme, sitä suuremmin Jumala voi käyttää meitä muiden palvelemiseen. Tämän vuoksi Jumala haluaa käyttää heikkouksiamme, ei vain vahvuuksiamme.

Jos ihmiset näkevät vain vahvuutemme, he lannistuvat ja ajattelevat: "No, kyllä hän siihen pystyy, mutta minä en ikinä kykene samaan." Mutta kun ihmiset näkevät, miten Jumala käyttää meitä huolimatta heikkouksistamme, se rohkaisee heitä ajattelemaan: "Ehkäpä Jumala voi sittenkin käyttää myös minua!" Jumala antaa armonsa nöyrille, niille jotka eivät sitä ansaitse – Hänen armonsa juuri on Hänen voimansa. Hänen armonsa enemmän kuin korvaa meidän heikkoutemme.

Olkaamme rohkealla mielellä! Jumala käyttää tavallisia ihmisiä hyvin tavallisista olosuhteista. Meidän heikkoutemme tai menneisyytemme ei lannista Jumalaa. Hän näkee heikkoutemme aivan toisesta näkökulmasta. Hänen tiensä ja Hänen ajatuksensa ovat paljon, paljon korkeammat kuin meidän. Tervetuloa kerhoon! Kaikki Jumalan uskonsankarit Raamatussa aloittivat nollapisteestä! Se mikä on ihmiselle mahdotonta, on mahdollista Jumalan kanssa!

Mistä vaihtoehtoisessa lääketieteessä oikein on kysymys?

Pekka Lahtinen

Sairauksiin haetaan apua maailmassa virallisesta lääketieteestä eli koululääketieteestä sekä vaihtoehtoisesta lääketieteestä. Vaihtoehtoinen lääketiede on tullut parin vuosikymmenen sisällä varsin suosituksi yksinkertaisesti sen johdosta, että koululääketieteestä apua ei ole löytynyt tai apuun on liittynyt ikäviä sivuvaikutuksia. Panteistinen maailmankuva on usein ominaista vaihtoehtolääketieteelle, joka siis näkee kaikkialla jumaluutta. Ihminen nähdään pienenä maailmankaikkeutena, joka heijastaa suuren maailmankaikkeuden tapahtumia. Sairaudet johtuvat energiavirtauksista ja näiden tukoksista maailmankaikkeudessa ja ihmisessä.

Tarkastelkaamme tarkemmin muutamaa vaihtoehtohoitoa, joiden kautta vihollinen toimii valkeuden enkeliksi naamioituneena:

Akupunktio perustuu kiinalaiseen lääketieteeseen. Se on kuitenkin levinnyt myös lääkärien keskuuteen, ja Suomessakin on akupunktiolääkäriyhdistyksellä useita satoja jäseniä. Akupunktion taustalla on kiinalainen uskonto, taolaisuus, jonka mukaan Tao –niminen luonnonvoima on luonut maailman. Tao ilmenee kahtena voimana = Yin ja Yang, joiden virtauksia ja määrää säädellään akupunktioneuloilla ja akupainannalla. Samoin säädellään kosmoksesta tulevaa, ihmisen läpi virtaavaa energiaa eli Chi’tä. Akupunktioneulojen käyttö on ilmeisesti perua muinaisilta shamaaneilta, jotka ajoivat ulos demoneja neulanpistoilla. Vaikka monet akupunktiolääkärit eivät hyväksy akupunktion taustafilosofiaa, ei ole pystytty selkeästi tieteellisesti todistamaan, mihin akupunktion vaikutus perustuu. Akupunktiopisteitä ja kanavia eli meridiaaneja, joilla pisteet sijaitsevat, ei ole myöskään varmasti onnistuttu löytämään. Erilaisia mielipiteitä ja väittelyä asian johdosta kylläkin on lääkärienkin keskuudessa. Henkimaailman kontaktien kautta, jotka Raamattu jyrkästi kieltää (5. Moos. 18:11), on saatu kehotuksia käyttää akupunktiota. Monet elävässä uskossa olevat ovat tulleet sairaammiksi akupunktiohoidosta.Shiatsu on hierontamuoto, joka perustuu akupunktiokanavien paineluun, ja se on täten verrattavissa akupunktiohoitoihin.

Homeopatia on varsin yleinen vaihtoehtohoito, jossa käytetään voimakkaasti laimennettuja eli potensoituja valmisteita käynnistämään kehon omia parantavia voimia. Kun laimennus viedään tarpeeksi pitkälle, ei alkuperäisestä aineesta ole jäljellä molekyyliäkään. Kuitenkin homeopatian mukaan mitä voimakkaampi laimennus on, sitä tehokkaammin lääke vaikuttaa.

Koululääketiede on pääsääntöisesti sitä mieltä, että homeopatian vaikutus perustuu potilaan uskoon lääkkeeseen, joten sama vaikutus saataisiin placebolla eli tehottomalla sokeripillerillä. Homeopatian on kuitenkin todettu vaikuttavan myös eläimiin, joten placebovaikutus ei tule kysymykseen. Tieteellistä yksimielisyyttä ei ole olemassa siitä, mihin homeopatian vaikutus perustuu. Homeopatian kehitti 1700-luvun lopulla saksalainen lääkäri Samuel Hahnemann. Lääkärintoimensa ohella hän oli myös spiritisti sekä vapaamuurari. Hahnemann on todennut eräässä kirjeessään, että korkeimmat kaikkivaltiaan voimat ovat inspiroineet ja ohjanneet häntä homeopatian perusteoksen, Organonin, kirjoittamisessa. Koska Hahnemann oli spiritisti, hän luonnollisesti sai neuvot pimeyden henkivalloilta. On olemassa lisäksi tapauksia, joissa henkivallat itse ovat määränneet homeopaattisia lääkkeitä puhuessaan meedioiden välityksellä. Eräs homeopatiaa käyttänyt lääkäri on todennut, että perheissä, joissa käytetään homeopatiaa, esiintyy paljon depressiota.

Kiropraktiikka perustuu ”sijoiltaan menneiden” selkänikamien paikoilleen asettamiseen. Jokainen tärkeä elin on edustettuna selkärangan nikamissa. Esimerkiksi kuurous ja munuaisvika voidaan parantaa laittamalla niitä vastaava selkänikama paikoilleen, ja näin energioiden virtausesteet poistuvat. Kiropraktiikan kehitti magneettiparantaja D.D. Palmer 1800-luvun loppupuolella. Palmer oli toiminut aikaisemmin myös henkiparantajana. Hän oli kiinnostunut salatieteistä ja harrasti spiritismiä. Palmer ja hänen poikansa ovat sanoneet, että heillä on ollut ”jumalallinen opas” tai ”sisäinen kaveri”, joka on osoittanut tien rajattomaan viisauteen ja kiropraktiikan keksimiseen. Ei ole pystytty osoittamaan, että teoria sijoiltaan menneistä selkänikamista sairauksien aiheuttajana pitäisi paikkansa, eikä sairauksien hoito selkänikamia paikoilleen asettamalla ole suositeltavaa. Kiropraktikkojen antamaa tavallista hierontaa ja käsittelyä voidaan kuitenkin pitää sopivana ja turvallisena hoitona.

Vyöhyketerapia on hoitomuoto, jonka mukaan jokaisella elimellä on oma refleksialueensa jalkapohjassa. Jalkapohjia hieromalla ja painelemalla voidaan tehdä diagnoosi ja hoitaa sairaita kehon osia. Refleksologiassa eli koko kehon vyöhyketerapiassa käsiteltäviä alueita on jalkapohjien lisäksi myös muualla kehossa.Vyöhyketerapia perustuu yli 5000 vuotta vanhaan kiinalaisten ja intiaanien kansanlääkintään. Sillä on samat juuret kuin akupunktiolla. Mitään anatomisia hermoyhteyksiä jalkapohjan ja sisäelinten välillä ei ole löydetty. Eräs uskova henkilö sai vyöhyketerapeutilta myös energiansiirtoa. Seuraavana päivänä hänen oli vaikea keskittyä Raamatun lukemiseen.

Radiestesia–nimitystä käytetään taikavarvun ja heilurin käytöstä. Näitä menetelmiä käytetään ”vesisuonten” etsintään, diagnoosin tekoon ja lääkeyrttien valintaan. Pidin itse aikaisemmin vesisuonten etsimistä harmittomana toimenpiteenä. Kun eräs nyt jo edesmennyt tuttavani vesisuonten löytämiskyvyn lisäksi sai myös henkiparannuslahjan, tiesin mistä oli kysymys. Keski-Euroopassa eräs henkilö piti heilurin käyttöä Jumalan lahjana. Hänen epäilyksensä alkoivat kuitenkin herätä ja hän alkoi lopulta rukoilla tosissaan Jumalaa pyytäen ottamaan lahjan pois, mikäli Hän ei liikuttanut heiluria. Tämän seurauksena heiluri pysähtyi eikä reagoinut enää maan ”magneettikenttiin”. Raamattu kieltää taikavarvun käytön: ”Minun kansani kysyy puultansa, ja sen sauva sille vastaa; sillä haureuden henki on eksyttäväinen…” (Hoosea 4:12).

Meditaatiota markkinoidaan rentoutumistekniikkana. Lukuisat tapaukset kuitenkin todistavat, että meditaatio on itämaisen uskonnon harjoittamisen muoto, jonka kautta uhri antautuu demonivoimille.

Henkiparannus, josta käytetään myös nimityksiä käsilläparannus, energiasiirto, reikihoito, kosmisen energian välitys, Luojan parantavan voiman välitys jne., on parannusmuoto, jossa potilas joutuu suoraan kosketuksiin demonivoimien kanssa. Tulee muistaa, että Jumalan Pyhä Henki ei koskaan paranna ihmisiä minkään terapian ”kunniaksi”, vaan parantaminen liittyy aina Jumalan Sanan levittämiseen ja Jeesuksen korottamiseen.

Hypnoosi on terapia, jossa luodaan ajatustyhjiö, jonka kautta pimeyden henkivallat vaikuttavat. Esimerkkinä voidaan mainita levitaatio eli ilmassa leijuminen sekä kokemukset ”edellisestä elämästä”. Jälkimmäisellä on yritetty todistaa mm. jälleensyntymisoppia. Eräs tamperelainen hypnoterapeutti kertoi aikoinaan julkisuudessa, että hän on myös meedio ja pystyy kommunikoimaan vainajien kanssa.

Valheista vapauteen
Olin itse aikoinaan varsin sairas kärsien allergioista. En sietänyt mitään kemiallisia hajuja ja jouduin lukemaan aikakauslehtiäkin painomusteen hajun takia lasilevyn läpi. Koululääketieteestä en apua saanut ja koska erilaiset hajuyliherkkyydet olivat vaikeasti todettavia, sain lopulta osakseni vihjailua, että ehkä ongelma onkin korvieni välissä. Näin päädyin kokeilemaan monia erilaisia vaihtoehtolääketieteen hoitoja.
Vaikka en saanut hoidoista apua, aloin myös opiskelemaan kiinalaista lääketiedettä ja homeopatiaa toivoen, että ehkä apu vaivoihini löytyisi myöhemmin. Kävin jopa henkiparannuskursseilla mielessäni ajatus, että näin minusta tulisi laaja-alainen vaihtoehtolääketieteen ammattilainen. En kuitenkaan oppinut henkiparannuksen taitoa, mistä jälkeenpäin olen ollut Jumalalle hyvin kiitollinen.

Perehtyessäni erilaisiin hoitoihin ja alan kirjallisuuteen käsitykseni hengellisistä asioista alkoivat muuttua. Koska en ollut uskossa, ahmin opetusta henkimaailman asioista ja jälleensyntymisestä suurina ja salaisina viisauksina. Varsin pian uskoin, että Raamatun opetukset ovat vanhanaikaisia ja vääriä. Sisäistin myös valheen, että Raamatusta olisi poistettu jälleensyntymisoppi. Olin henkisen kasvun tiellä eikä mikään voinut estää minua vaelluksellani kohti yhä suurempia viisauksia!

Vaimoni siskot ja anoppini olivat tuolloin kuitenkin uudestisyntyneitä uskovaisia. Matkustimme heidän luokseen Australiaan joulukuussa 1990. Vaikka uskomukseni olivat heidän tiedossaan, en saanut osakseni syytöksiä vaan lempeää opetusta erilaisten vihollisen toimintaa kuvaavien videoiden muodossa. Meidän puolestamme varmaan myös rukoiltiin paljon, vaikka emme sitä huomanneetkaan. Pian ymmärsin, että se, mitä olin pitänyt henkisenä kasvuna, olikin ollut jyrkkää alamäkeä. Olin joutunut vihollisen valheiden eksyttämäksi.

Niinpä sitten eräänä iltana pyysimme vaimoni kanssa Jeesusta sydämeemme ja saimme kokea uudestisyntymisen ihmeen. Jälleensyntyminen olikin valhetta, mutta uudestisyntyminen oli todellisuutta. Jeesus vapautti minut lopulta vihollisen eksytyksistä!

Apu Jumalalta ja Hänen luomistaan lääkkeistä
Kaikki vaihtoehdot eivät kuitenkaan ole vihollisesta. Jumala on myös luonut meille erilaisia aineita ja elementtejä, joilla on voimakkaasti parantavia vaikutuksia. Ne eivät ole vihollisen mieleen ja siksi niistä ei kovin paljon puhuta. Kerron niistä kirjassani Luojan Lääkkeet.

Kun sairaus yllättää, uskovina meidän tulee luonnollisesti rukoilla, koska meillä on yhteys parantajaan eli Jeesukseen. ”Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi” (Jaak. 5:15).

Pekka Lahtisen menestyskirjoja Helmi Median verkkokaupasta > www.helmimedia.com

Mitä Raamattu sanoo Jumalan valtakunnan tukemisesta?

Anki Sandvik

Me olemme Jumalan lahjojen ja rikkauksien taloudenhoitajia. Kylväessämme Jumalan valtakunnan työlle toivomme aina luonnollisesti, että varat käytetään parhaalla mahdollisella tavalla. Raamatussa on joitakin periaatteita ja suuntaviivoja, joista muutama tässä:

Anna lahjasi ennen kaikkea Jumalalle, vaikka se kohdistuukin tiettyyn palvelustehtävään, seurakuntaan tai organisaatioon. Matt. 6:20 sanoo, että meidän tulisi “koota aarteita taivaaseen...” Sinun lahjallasi on iankaikkinen arvo, ja lahjasi on Herran edessä kallisarvoinen. Snl. 3:9 lukee, että voimme kunnioittaa Herraa varoillamme. Ne, jotka lahjoituksen saavat, ovat vastuussa Jumalan edessä siitä, miten varat käytetään.
Antaminen liittyy sydämeesi. Matt. 6:21. Kun sydämissämme on Jumalan rakkaus ja hätä, tahdomme nähdä ihmisten pelastuvan, tulevan siunatuiksi ja kasvavan uskossaan. Antamisessa on kyse etuoikeutetusta elämäntyylistä.

Anna Jumalan Hengen ja Jumalan Sanan johdattaa sinua. Älä koskaan anna pakosta tai surkeillen (2. Kor. 9:7). Älä myöskään katso vain ulkoisia olosuhteita kuten esim. määrää, vaan myös laatua. Joskus Jumalan Henki voi johdattaa meitä antamaan sellaiseen työhön, joka ulkonaisesti vaikuttaa pieneltä eikä kanna niin paljon hedelmää. Kyseessä voi esimerkiksi olla pioneeri uudella paikkakunnalla tai pitkäntähtäimen työ, jonka hedelmät näkyvät vasta vuosien kuluttua. Hyvä tunnusmerkki siitä, että jokin Jumalan valtakunnan työ toimii Jumalan näyn mukaan löytyy Paavalin sanoista Fil. 4:12-13, ts. palvelustehtävä on halukas tottelemaan Jumalaa olosuhteista huolimatta.

Kenelle sitten tulisi antaa? Anna kymmenyksesi paikallisseurakunnallesi. Sen lisäksi voit antaa uhreja ja lahjoja lähetystyölle (Saarn. 11:1), Israelille (1. Moos. 12:3) ja köyhille (Snl. 14:31). Siunaa Herran palvelijoita. Työtoveruus taloudellisesti on valtava siunaus sekä antajalle että vastaanottajalle.

Jumala ei tule aiheuttamaan sinulle pettymystä. Hänen periaatteensa kylvämisestä ja niittämisestä toimivat tänäänkin (niin kauan kuin maa pysyy 1. Moos. 8:22 mukaan). Antaessasi Jumalan valtakuntaan elämässäsi säilyy sisääntuleva virta. Jumala tahtoo sinun elävän juuri sellaista jännittävää ja siunattua elämää. Snl. 11:25 sanoo: ”...joka muita virvoittaa, se itse kostuu.” 2. Kor 9:10-11 voimme lukea, että Jumala antaa kylväjälle siemenen (kanava toisille), leivän ruuaksi (omat tarpeesi täyttyvät), ja kaikki tämä saa aikaan kiitosta Jumalalle! •

Mitä Raamattu sanoo kunnioituksesta?

Anki Sandvik 10/2011

Kunnioituksen osoittaminen on yksi keskeinen asia Raamatussa. Jumala on rakkaus, ja agape-rakkaudelle on ominaista kaiken luodun kunnioittaminen. Paholainen puolestaan toimii täysin päinvastaisesti halveksien ja pilkaten.

Kaikilla ihmisillä on tarve kokea kunnioitusta. Jumala itse kohtelee meitä kunnioittaen ja Hän toivoisi meidänkin antavan samojen ominaisuuksien näkyä elämässämme. Jumalan lapsina meillä on Isän luonne, joten meissä jo on kyky osoittaa kunnioitusta.

Jumala kunnioittaa ihmistä monin eri tavoin. Jumala osoittaa kunnioitusta antamalla jokaiselle ihmiselle vapaan tahdon. Pakottaminen ei ole Jumalalle ominaista. Saamme valita, ketä tahdomme seurata, ja miten tahdomme elämäämme elää. Hyvyydessään Hän tahtoo auttaa meitä ja ehdottaa valitsemaan elämän (5. Moos. 30:19). Jumala osoittaa kunnioitusta myös siten, ettei Hän katso henkilöön. Jumala kunnioittaa kaikkia yhtä paljon (Apt. 10:34, Room. 2:11, Ef. 6:9).

Jumala osoittaa kunnioitusta antamalla parhaimpansa, oman Poikansa ja Sanansa. Lupausten uskollinen pitäminen on myös kunnioituksen osoittamista. Hän kunnioittaa myös säätämiään liittoja; veriliittoa ja avioliittoa.

Miten me voimme kunnioittaa Jumalaa ja ihmisiä?
Jumalalle voi osoittaa kunnioitusta monin eri tavoin. Yksi tapa on luottaa Hänen Sanaansa ja olla Hänelle koko sydämestä antautunut. Jesajan kirjassa 29:13 puhutaan siitä, että Jumalaa voi  kunnioittaa huulilla sydämen pysyessä kaukana Jumalasta. Kunnioittaminen tarkoittaa sitä, että annamme Hänelle huomiomme esimerkiksi ylistyksen aikana tai kuunnellen tarkkaavaisesti, mitä Herra tahtoo julistuksen kautta sanoa.

Johanneksen evankeliumista 13:20 voimme lukea, että kunnioitamme Isää, jos vastaanotamme Hänen lähettiläänsä kunnioittaen. Jeesusta ei kunnioitettu hänen kotikaupungissaan (Mark. 6:3-5). Hänet nähtiin vain ihmisenä. Tämän tuloksena ainoastaan harva parantui, vaikka Jumala olisi toivonut kaikkien kokevan parantumisen. 1 Sam. 2:30 lukee, että Jumala kunnioittaa niitä, jotka Häntä kunnioittavat. Kunnioituksemme vaikuttaa siihen, miten paljon Jumala voi tehdä esimerkiksi jumalanpalveluksen aikana.

Matteuksen evankeliumista 8:7 voimme lukea roomalaisesta upseerista, joka kunnioitti Jeesusta. Vaikka tämä mies olikin miehitysjoukon päällystöä, eikä juutalaisista ajateltu niissä piireissä kovin korkeasti, hän silti osoitti Jeesukselle kunnioitusta. Hän ymmärsi, kuka Jeesus oli, minkä tuloksena palvelija parani.

Matteuksen evankeliumissa 10:40-42 lukee, että antaessamme vettä yhdelle ”näistä pienistä”, saamme palkan. Jumala arvostaa meitä osoittaessamme kunnioitusta.  Raamattu kehottaa myös arvostamaan ja kunnioittamaan johtajia (1. Tess. 5:12, 5:17-18, Ef. 6:5-7), vanhempia (Ef. 6:1-3), aviopuolisoa (1. Piet. 3) ja 1. Pietarin kirjeen 2:17 mukaan kaikkia ihmisiä!

Voimme joka päivä osoittaa kunnioitusta elämän eri alueilla. Liikenteessä noudattamalla liikennesääntöjä, kouluissa ja työpaikoilla, naapureillemme, kaupan kassalla ja esimerkiksi olemalla roskaamatta luontoa.

Jumala tahtoo meidän olevan ”astioita jaloa käyttöä varten” (2. Tim. 2:20). Kunnioituksen puute lisääntyy nyky-yhteiskunnassamme. Osoittakaamme siksi maailmalle, kuka Jumala on, rakastamalla ja kunnioittamalla toisiamme! •

Mitä Raamattu sanoo sydämestä?

Anki Sandvik | Kirjoitettu 06/2011

Raamatussa puhutaan sydämestä – ihmisen tai Jumalan sydämestä – eri yhteyksissä yli 700 kertaa. Hebreaksi sana merkitsee sisintä tai salattua. Meihin ihmisiin tekee usein vaikutuksen ihmisen ulkoiset ominaisuudet kuten ulkonäkö, karisma tai erilaiset kyvyt. Jumala taas katsoo ensi kädessä sydämeen (1. Sam. 16:6-7). Ennen kaikkea muuta, meidän on varjeltava sydämemme, sillä sieltä elämä lähtee (Snl. 4:20-23).  

Raamatun mukaan ihmisen todellisen luonteen ja motiivit juuri sydän tuo esiin. Luukaksen evankeliumissa 12:34 Jeesus sanoo: ”Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.” Valintamme siis osoittavat, mitä sisimmässämme on ja mikä on ensimmäisellä sijalla elämässämme.

Miten pelastus on vaikuttanut sydämiimme?
Pelastuksen kautta Kristus asuu uskon kautta sydämissämme (Ef. 3:17). Hän on antanut meille Hengen vakuudeksi sydämiimme (2. Kor. 1:22) ja Jumalan rauha varjelee sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa (Fil. 4:7). Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta (Room. 5:5), ja siksi voimme rakastaa toisiamme puhtaasta sydämestä (1. Piet. 1:22). Rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiimme on mahdollista Jumalan sydämiimme asettaman agaperakkauden kautta. Tämä on tosiasia, vaikka tunnetasolla emme aina niin kokisikaan!
 
Paavali mainitsee kirjeessään Filippiläisille 1:7 Filippin seurakunnan olevan hänen sydämessään. Samalla tavalla meidän sydämemme voi kurottautua lähimmäistemme puoleen – sekä sisarten ja veljien puoleen Herrassa että niiden puoleen, jotka eivät vielä ole vastaanottaneet pelastusta.

Millainen sydän meillä tulisi olla?
Koska sydän käsittää myös tahtomme ja toiveemme, voimme itse vaikuttaa sydämeemme, ts. luonteeseemme, motiiveihimme ja siihen elämään, joka meistä virtaa. Raamatusta voimme selkeästi nähdä, mitä Jumala tahtoo sydämessämme olevan.

Matt. 11:29 Jeesus sanoo: ”oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä”. Nöyryyden vastakohta on ylpeys, ominaisuus, josta Jumala ei lainkaan pidä, vaan itse asiassa jopa vihaa. Sana kehoittaa meitä pukeutumaan keskinäiseen nöyryyteen, ja nöyryyden kautta saamme armon Herralta  (1. Piet. 5:5-6).  

Yksi nöyryyden määritelmä on Kristuksen kaltainen ja Jumalasta riippuvainen elämä. Tällaisen riippuvuussuhteen voimme nähdä Jeesuksen elämässä esim. Joh. 5:19, missä Jeesus sanoo, ettei voi tehdä itsestänsä mitään, vaan ainoastaan sen, minkä näkee Isän tekevän. Toinen esimerkki Jeesuksen nöyrästä sydämestä on Filippiläiskirjeessä 2:8, missä puhutaan Jeesuksen nöyrtymisestä Jumalan tahtoon ja katsomaan ihmiskunnan parasta oman, itsekkään, helpon ja kivuttoman tien sijaan.

Sekä Hebr. 10:22 että Kol. 3:22 mainitsevat vilpittömän ja totisen sydämen. Jumala pitää siitä, että tulemme Hänen luokseen avoimella sydämellä niin myötä- kuin vastamäessäkin.  Hän on aina halukas auttamaan meitä, mikä ikinä sydäntämme painaakaan. Joh. 14:1 kehoittaa sydämiämme uskomaan (luottamaan) Jumalaan, sillä Hän on sekä kykenevä että halukas ottamaan kaikki murheemme ja antamaan ratkaisun kaikkiin ongelmiimme! •

Lue lisää kirjasta Sydän.

Omakohtainen armon kokeminen muuttaa sanomamme ja johtajuutemme

Tom Lipkin

Luukkaan 15. luvussa on kertomus tuhlaajapojasta.  Olet varmaan kuullut tuon kertomuksen. Tarkastelemme sitä nyt johtajuuden näkökulmasta.

Olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että isä (joka edustaa taivaallista Isäämme) teki kaiken oikein. Hän on ylivoimaisesti paras johtaja. Hän osasi puhua poikiensa elämään ja suhtautua heihin rakastavasti, anteeksiantavasti ja rohkaisevasti.

Hän ei tuominnut kumpaakaan poikaansa. Nuoremman pojan ongelma oli se, että maailma veti häntä puoleensa. Vanhemman pojan ongelma oli hänen taipumuksensa olla omavanhurskas ja hänen tuomitseva asenteensa toisia kohtaan. Inhimillisesti saattaisimme ajatella, että vanhempi veli olisi voinut olla hyvä johtaja. Hän näytti omistautuneen tehtävälleen. Ainakin hän yritti noudattaa sääntöjä mahdollisimman hyvin. Hän tahtoi toimia oikein ja tehdä vaikutuksen isäänsä. Hän piti itseään moraalisesti moitteettomana. Olisiko hänestä kuitenkaan tullut hyvä johtaja? Hyvä pastori? Meidän ei pidä tuomita vanhempaa veljeä liian ankarasti—hän tosin teki virheitä—minäkin olen tehnyt niitä!

Yritys tehdä vaikutus Jumalaan
Vanhemman veljen tavoin me hyvin helposti perustamme elämämme suorittamiselle. Jos olemme epävarmoja, meillä on taipumus verrata itseämme toisiin. Meistä voi tuntua, että olemme parempia tai huonompia kuin naapuriseurakunta. Yritämme tehdä vaikutuksen Jumalaan, aivan kuin Hän ei jo tuntisi meitä. Johtajana tai pastorina toimimisesta tulee taakka, eikä se enää ole lahja, josta iloitsemme. Minä tein tällaisia virheitä. Toimin monessa asiassa aivan samalla tavalla kuin vanhempi veli.

Jumala puhui sydämelleni Heprealaiskirjeen 4. luvun kautta. Käsitin, että johtajan elämässä on vain yksi asia, jota tulee tavoitella. Ymmärsin, että minun piti vain astua Jumalan lepoon ja levätä omista teoistani. Vaikka itse olin evankeliumin saarnaaja, minun pitää itse sisäistää evankeliumin hyvä sanoma! En sano, että tein kaiken väärin, mutta ilmeisesti Jumala yritti saada minut jälleen keskittymään armon lahjaan.

Sisäinen muutos
Palataan Luukkaan kertomukseen kahdesta pojasta. Olisiko nuoremmasta veljestä tullut hyvä pastori? Se ei käy ilmi kertomuksesta, mutta isän armosta ja laupeudesta tuli selvästikin hänelle omakohtainen kokemus. Kaiken tapahtuneen jälkeen hän ei koskaan puhuisi isän armosta teoriana. Armo tulisi aina olemaan elimellinen osa hänen koko olemustaan! Uskon, että vanhempi veli tarvitsi tämän kokemuksen isän armosta aivan yhtä paljon kuin nuorempi veli. Ilman sisäistä muutosta vanhemmasta veljestä olisi helposti tullut vaativa, suorituskeskeinen johtaja, jolta ei olisi liiennyt paljon armoa seuraajilleen tai työtovereilleen!
Ymmärrän nyt, että Jumalan ansaitsemattoman armon lahjan ymmärtäminen on jokaisen kristityn johtajan perusedellytys. Kuinka me johtajat voisimme auttaa toisia löytämään armon, ellemme itse ole kokeneet Jumalan armoa? Vanhemmalla veljellä oli vain ulkonainen hyvä käytös. Hän kykeni välittämään vain sitä samaa toisille. Nuorempi veli käsitti jotakin Isän varauksettoman rakkauden syvyyksistä. Tästä tuli evankeliumi, jota hän saattoi jakaa toisille. ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”—kuinka totta tämä onkaan!

Miksi Jeesuksen armoa painotetaan niin paljon uudessa liitossa? Miksi evankeliumia sanotaan yksinkertaisesti ”armon evankeliumiksi”? Yksi syy on se, että armo ja suorittamiseen perustuva uskonto ovat toistensa vastakohtia. Ihmismielen ei ollut helppo hyväksyä muutosta, kun aika oli täyttynyt ja evankeliumi korvasi uskonnolliset perinteet. Jumala tahtoi, että Hänen armon sanomansa olisi selvä ja kirkas, niin että kaikki voisivat käsittää ja ymmärtää sen. Jumala tahtoi myös, että sanansaattajat itse omaksuisivat armon omaan elämäänsä. Tiedämme, että apostoli Pietari teki monenlaisia virheitä. Vielä sen jälkeen, kun Jumala oli käyttänyt häntä väkevästi, hän palasi vanhaan uskonnolliseen ajattelutapaansa (ks. Gal. 2. luku). Hän alkoi pelätä juutalaisia. Kuitenkaan Jumalan armo ei koskaan jättänyt häntä, eikä hän taistellut Jumalan armoa vastaan ymmärrettyään tehneensä virheitä.Jos Jumalan armo riitti palauttamaan Pietarin oikealle tielle, etkö usko, että Hänen armonsa riittää myös sinulle ja minulle?

Jos armo riitti apostoli Paavalille (joka vainosi seurakuntaa), onko Jumalalla vähemmän armoa meille? Näemme selvästi, että Paavali oli hyvin tietoinen armosta, jota hän itse tarvitsi. Ymmärrämme, että armo ei ollut pelkkä ”puheenaihe” tai jotakin, mitä hän tarvitsi ainoastaan pelastuakseen, vaan kaiken sen hyvän lähde, mikä ilmeni hänen elämässään.

Näemme, että alkuseurakunnan johtajat olivat itse kokeneet Jeesuksen armon. Jumalan sydämellä palavat asiat olivat tulleet henkilökohtaisten pyrkimysten tilalle. Uskon, että Jumala tekee samaa meidän sydämissämme!

Johanneksen evankeliumista ymmärrämme, että Jeesus tuli antaakseen meille armoa armon lisäksi. Amplified-käännös sanoo: ”Sillä Hänen täyteydestään (yltäkylläisyydestään) [meillä kaikilla oli osuus ja sillä meidät kaikki varustettiin] me kaikki olemme saaneet armon toisensa jälkeen ja hengellisen siunauksen toisensa jälkeen ja vieläpä suosion toisensa jälkeen ja lahjan toisen lahjan päälle [kasattuna]” (Joh. 1:16).

Tämän raamatunkohdan perusteella ymmärrän, että Jumalan ansaitsematon armo on ainoa perustus, jonka varassa voin seisoa kohdatessani haasteita elämässä ja palvelutyössä. Tämä kohta sanoo selvästi, että armo, hengelliset siunaukset, suosio ja lahjat tulevat aina olemaan meidän. Minä voin kieltäytyä ottamasta vastaan sen, mitä tämä kohta lupaa, mutta minä en voi koskaan tehdä tyhjäksi Jumalan sydäntä ja lupausta. Aikaisemmin kyselin usein. ”Täytänköhän minä Jumalan mittapuun ja odotukset?” Nyt ymmärrän, että Jumala on tarkoittanut edellä mainitun raamatunjakeen minulle henkilökohtaisesti.

Puhuessamme suosiosta ymmärrämme, että Jeesus vaelsi koko elämänsä ajan taivaallisen Isänsä suosion alaisuudessa. Sama Jeesus elää sinussa ja minussa. Ymmärsin, että minulla oli Jumalan suosio Jeesuksen tähden, ei oman suoritukseni tähden pastorina tai sananjulistajana. Jumalan armo ei tietenkään tarkoita, että kaikki on helppoa. Apostolien tekojen 14. luvussa Paavali näytti ihmisten silmissä jumalalta. Seuraavassa jakeessa samat ihmiset kivittivät Paavalia! Huomaamme, että Jumalan suosio on paljon parempi kuin ihmisten hyvin vaihteleva suosio.

Olosuhteistamme huolimatta ymmärrämme Jumalan armon riittävän meille aina, että selviytyisimme. Aikaisemmin minä olin aina riippuvainen siitä, ”kuinka tunsin voitelun”. On toki hyvä ”tuntea” voitelu, mutta on parempi tietää, että Jumala ei koskaan jätä minua. Hepr. 13:5:n lupauksella ei ole mitään tekemistä minun tunteitteni kanssa. Yksikään Kolminaisuuden osapuolista ei koskaan jätä sinua. Isän varaukseton rakkaus on aina kanssasi. Jeesuksen läsnäolo on siellä, missä sinä olet! Ja sinulle taataan aina Pyhän Hengen apu ja voitelu!

Onko evankeliumi Jumalan voima myös Suomessa?

Tom Lipkin

Kuvittele edessäsi rikinkatkuinen saarna ja pelästynyt kuulijakunta, joka kokee itsensä syntiseksi, tuomituksi ja olonsa epämukavaksi.

Kyllä. Joskus saarna voi todella saada ihmisen pelkäämään, murehtimaan, kokemaan itsensä alempiarvoiseksi ja tuomituksi.

Saarna on kuitenkin yksi ihanimmista Jumalan seurakunnalle antamista työvälineistä. Se voi myös luoda uskoa, toivoa ja rakkautta. Saarnalla voi olla vapauttava ja virkistävä vaikutus ja se saa sydämen ikään kuin "kuplimaan".

Ensimmäiset opetuslapset käyttivät saarnaa, sanan julistusta, esitellessään ihmisille Jeesuksen. Ennen kuin Jeesus nousi taivaaseen, hän antoi opetuslapsille käskyn saarnata kaikille ihmisille. Jeesus lupasi itse vahvistaa evankeliumin, kunhan opetuslapset vain julistivat (Mark. 16:20). Ajattele, minkälaisen ulottuvuuden Jumala on saarnaamiseen asettanut! Hän lupasi itse vahvistaa julistetun Sanan.

Apostolien tekojen saarnat keskittyivät Jumalan rakkauteen kaikkia ihmisiä kohtaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Saarnattiin yksinkertaisesti evankeliumin ydintä; sitä että Jeesus on Jumalan lahja, ja mitä ihmiselle merkitsi vastaanottaa ja uskoa Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Yksinkertaisen evankeliumin kautta Jumala vahvisti Sanansa parantamalla sairaita.

Ei silloin saarnattu etusormi pystyssä kaikista ihmisten "vioista". Ei saarnattu tuomitsevasti ja syyttävästi. Ihmisten päälle ei asetettu taakkoja vaatimalla heiltä asioita. Paavali ei saarnannut siitä, miten "kauheaa" ateenalaisten epäjumalanpalvelus oli tai miten "kamala" elämäntapa korinttolaisilla oli. Eikä Filippuskaan saarnannut tuomiota Samarian ylle sen sekauskontojen tähden. Ei. Opetuslapset saarnasivat yksinkertaisesti Kristusta. Julistettiin Jumalan armosta, joka oli jokaisen halukkaan saatavilla. Julistettiin Jumalan mielihyvästä, joka tulee ihmisen ylle hänen vastaanottaessaan Jeesuksen armon. Kaikki keskittyi Jeesukseen. Omat teot eivät millään tavalla tehneet Jumalaan vaikutusta.

Nämä perustotuudet eivät ole koskaan muuttuneet. Aina on kuitenkin ollut taipumus saarnata jotain muuta kuin evankeliumia. Saarnoissa asetamme niin helposti katseemme itseemme ja kaikkeen siihen, mitä meidän pitäisi tehdä "saadaksemme herätyksen". Tuloksena on monta kertaa vain masentuminen. Emme mielestämme rukoile tarpeeksi, lue raamattua tarpeeksi, koe tarpeeksi hätää ihmisistä jne. Sanomme kuin Paavali kirjeessään roomalaisille: "Minä viheliäinen ihminen.." Tässä masentuneessa tilassa ajattelemme lisäksi evankelioivamme aivan liian vähän ja syyllisyys saa meistä vieläkin vahvemman otteen.

Yhtäkkiä – ilman, että edes oikein olemme ymmärtäneetkään, lakihenkisyys on varastanut meiltä paljon siitä vapaudesta ja ilosta, jonka Jumala on jokaiselle uskovalle antanut. On aika jälleen löytää evankeliumi! Jeesus tuli ottamaan pois kuormia, ei asettamaan päällemme uusia kuormia. Tästä saarnassa juuri on kysymys. Sen tehtävä on maalata ihmisten eteen kuva Jeesuksesta ja opettaa siitä, mitä hän arjessamme merkitsee.

Siksi Paavali sanoo: "Voi minua ellen evankeliumia julista!" Hän näki kaikki ihmiset edessään "ristiinnaulittuina Kristuksessa" ja hän tahtoi esitellä kaikki ihmiset Jumalan edessä "täydellisinä Kristuksessa". Paavali oli hyvin tietoinen siitä, ettei kenelläkään ollut omaa pyhyyttä. Jopa pyhitys on Jumalan lahja Jeesuksen Kristuksen kautta (1 Kor. 1:30). Jos painopiste pyhityksestä julistettaessa on "meissä" sen sijaan, että se olisi Kristuksessa, sillä on taipumus aina luoda syyllisyyttä elämän sijaan.

Kun evankeliumia julistetaan, ihmiset nostetaan ylös syyllisyydestä ja tappiosta. Jeesus sanoo syntiselle naiselle Johanneksen evankeliumissa 8: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee." Silloin synnin voima murtui. Kun synnin voima oli murrettu, Jeesus vapautti hänet elämään. Jeesus on samanlainen tänään. Saarnan ja opetuksen kautta syyllisyys ja alemmuuden tunne katoavat. Synnin valta murtuu. Saarna luo toivoa ja uskoa, ja saa jälleen kokea Jeesuksen ihanan rakkauden. Ehkä itsekin olet joskus joutunut syyllisyyden suohon. Anna Pyhän Hengen auttaa sinua. Hänen tehtävänsä ei ole osoittaa sinun epäonnistumisiasi vaan, että sinä epäonnistumisista ja virheistäsi huolimatta olet valtavan kallisarvoinen, rakastettu ja vanhurskautettu Kristuksessa. Ainoastaan Jumalan armo voi murtaa synnin voiman. Armo ei ainoastaan poista syntiä ja syyllisyyttä; myös suorituspaineet, itsekeskeisyys, taipumus verrata itseään muihin ja riittämättömyyden tunne katoavat.

Jeesus on kaikin tavoin esimerkkimme. Ensimmäisiä sanoja, joita Jeesuksen puheista kirjoitettiin oli: "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!" Mitä parannuksen tekeminen on? Se on sitä, että käännymme pois omista yrityksistämme teoillamme tai muulla tavoin miellyttää Jumalaa. Olivatpa nämä teot miten hyviä tahansa, niitä kutsutaan kuolleiksi teoiksi. Sen sijaan meidät on kutsuttu kulkemaan uskon tietä. Se merkitsee sitä, että ymmärrämme kaiken kokemamme hyvän olevan Jumalan lahja meille ja osa hänen ihanaa armoaan. Kaikessa Jeesus osoitti, että ihmisen oli mahdoton lähestyä Jumalaa, jos perustana oli vain "vähänkin" omavanhurskautta. Kaikki siunaukset tuli vastaanottaa yksinomaan lahjoina.

Totta kai Raamattu puhuu asioista, jotka ovat oikein ja väärin. Kyllä Raamatusta voimme löytää paljon elämänviisautta ja hyviä neuvoja. Mutta ei Raamattu ole ainoastaan moraalikirja. Kaikissa uskonnoissa on tietty moraali. Raamatussa on Ensimmäisestä Mooseksen Kirjasta Ilmestyskirjaan saakka oikeastaan vain kyse yhdestä henkilöstä, Jeesuksesta Kristuksesta (Luuk. 24:27). Kaiken saarnaamisen tehtävä on korottaa Jeesusta. Silloin Jeesus itse tulee vahvistamaan evankeliumin. Monet ajattelevat Jeesuksen tekevän helpommin ihmeitä Afrikassa tai Aasiassa. Mutta Jeesus tekee ihmeitä missä tahansa hänen evankeliumiaan julistetaan! Missä "joku" vastaanottaa uskossa. Ei Jeesus syrji Suomea. Tarvitaan vain joku joka julistaa, joku joka kuuntelee, ja Jeesus vahvistaa evankeliuminsa ihmein. Sinä voit olla se "joku", joka julistaa tai se "joku", joka vastaanottaa.

Evankeliumin julistaminen ei merkitse sitä, että kaikkien saarnojen tulisi olla kuin pääsiäissaarnoja. Evankeliumin ydin on kuitenkin kaiken julistuksen lähtökohta.

EKM - ja monet muut kanssamme - tahtoo julistaa tätä yksinkertaista evankeliumia, jonka Jeesus itse vahvistaa. Emme koskaan tahdo painaa ihmisiä alas, vaan aina nostaa. Tahdomme rohkaista pastoreita ja johtajia itse julistamaan evankeliumia, jota ihmeet ja merkit seuraavat.

Tahdomme julistaa tätä Jeesusta, joka on muslimien, buddhalaisten, hindujen ja kaikkien ihmisten ainut toivo. Tahdomme antaa evankeliumin johtajille ja poliitikoille. Tahdomme antaa sen juutalaisille ja arabeille. Tahdomme antaa sen kaikille ihmisille, kaikkiin maihin. Kiitos, että niin monet teistä tahdotte tehdä sen meidän kanssamme.

Onko Jumala skitsofreeninen?

David Sterling

Nämä ovat radikaaleja ja voimallisia väitteitä, joita ei kuitenkaan välttämättä kuulla edes niin kutsutuissa kristillisissä piireissä. Ajattelepa aivan tavallista julistusta, jollaista usein kuullaan tämän päivän seurakunnissa koskien Jumalan luonnetta. Usein annetaan kuva vihaisesta Jumalasta, joka on heti valmis nappaamaan meidät kiinni pienimmästäkin rikkeestä. Hän tarkkailee alati vaellustamme nyt kun meistä on tullut hänen lapsiaan. Hän ei taatusti vastaa rukouksiimme, jos olemme tehneet syntiä, ja hän pidättää meiltä kaikki siunaukset, mikäli emme täytä hänen kriteereitään. On mahdotonta odottaa saavansa kokea Jumalan suosiota ilman, että oma elämä on täysin nuhteeton. Tällaiset ajatusmallit Jumalan luonteesta ovat harhaanjohtavia, ja ne estävät meitä nauttimasta läheistä suhdetta hänen kanssaan. Suorittaminen, joka perustuu lakihenkiseen uskonnollisuuteen, on mahdollisesti suurin este läheisen yhteyden kokemiselle Taivaallisen Isämme kanssa.
 
Miksi sitten Herra kuvataan näin ankarana?  Kuinka ovat vilpittömät ihmiset voineet tulla tällaisiin johtopäätöksiin koskien Jumalan luontoa?  Miten on mahdollista, että Jumalan ajatellaan palkitsevan meidät meidän suoritustemme perusteella? Yksi vastaus voi olla, että ei ole ymmärretty harmoniaa, joka vallitsee Vanhan ja Uuden testamentin välillä. Koska emme ole ymmärtäneet Jeesuksen lunastustyön suuruutta, emme ole myöskään kyenneet näkemään Jumalan todellista luontoa. Ihmisten sekoittaessa Uuden ja Vanhan liiton keskenään on Jumalan tahto ihmiskuntaa kohtaan jäänyt epäselväksi.  

Vanhassa testamentissa Herra vuodatti vihansa ja tuomionsa usein hyvin tuhoisalla tavalla. Raamatussa on useita esimerkkejä siitä, kuinka Jumala tuomitsi synnin ja vuodatti vihansa kansojen ja ihmisten ylle.

Hyvin varhaisessa vaiheessa ihmiskunnan historiassa Nooan aikaisessa vedenpaisumuksessa koko ihmiskunta tuomittiin ja tuhottiin kahdeksaa henkeä lukuun ottamatta.

Tiedämme Sodoman ja Gomorran tuhon, joihin myös Jeesus viittasi opetuksessaan.

Kuoleman enkeli tappoi jokaisen esikoisen ja tuotti joukkokuoleman Egyptissä yhden illan aikana.
Toinen enkeli tappoi 185 000 assyrialaista sotilasta yhdessä yössä.

Kapinalliset johtajat tuhottiin Israelin heimojen keskuudessa varoittavana esimerkkinä toisille.

Listaa voisi jatkaa edelleen. Ei ole epäilystäkään siitä, että Jumala on pyhä Jumala, joka todella vihaa syntiä ja vaatii oikeutta. Kyllä, Jumala oli Vanhassa testamentissa joskus todella vihainen! On monia esimerkkejä Jumalan kiivaista ja välittömistä tuomioista. Apostoli Paavali kirjoitti, että kaikki, mitä aiemmin on kirjoitettu, on kirjoitettu meille esimerkiksi (1. Kor. 10:11).

JEESUKSEN TULO MUUTTI KAIKEN!
Toisaalta me näemme Raamatussa myös sellaisen kuvan Jumalasta, jonka Jeesus maalasi tekojensa ja opetuksensa kautta. Jeesus sanoi, että kuka ikinä on nähnyt hänet, on nähnyt Isän. Hän osoitti armoa pahimmallekin syntiselle ja oli nopea antamaan anteeksi ja uudistamaan ihmisten elämän. Hän seurusteli publikaanien ja porttojen kanssa, ja hän rakasti niitä, jotka eivät olleet rakastettavia. Hänen kuolemansa meidän syntiemme tähden todisti ilman mitään epäilystä, että hän tuli maailmaan pelastamaan maailman, ei tuomitsemaan sitä. Jeesuksen tulo muutti asiat täydellisesti! Jeesuksen täydellinen uhri Golgatalla, joka annettiin kerran kaikkien puolesta, muutti asiat perin pohjin! Vanha lain liitto, jolla oli hallussaan kuoleman virka, on nyt poissa! Me elämme nyt aivan eri ajassa ja aivan uuden liiton jäseninä!

Kuinka tämä kaikki käy yksiin Vanhan testamentin Jumalan ankaruuden ja kovuuden kanssa? Onko Jumala muuttunut? Onko Jumala skitsofreeninen? Rakastaako hän meitä toisinaan ja toisinaan taas vihaa? Kuinka voimme luottaa Jumalaan, jonka mielialat tuntuvat muuttuvan alituisesti toisesta äärimmäisyydestä toiseen?

Tämän kaltaiset kysymykset osoittavat juuri sen ongelman, jonka tähden monet ihmiset ovat joutuneet elämään epävarmuudessa ja pelossa. Opetus, jota monissa seurakunnissa julistetaan, on saattanut useat vilpittömät ihmiset sekaannukseen. Näihin kysymyksiin on kuitenkin olemassa selkeä vastaus, ja sekä Vanhan testamentin vihan Jumalan että Uuden testamentin laupeuden Jumalan välillä vallitsee harmonia.  JUMALA EI OLE SKITSOFREENINEN!  Raamatussa on selvästi ilmoitettu Jumalan todellinen luonto, ja se on RAKKAUS! 1. Joh. 4:8 sanotaan “Jumala on rakkaus.” Hän ei rakasta vain silloin tällöin – RAKKAUS on Jumalan luonto! RAKKAUS on muuttumaton osa häntä. Jeesus osoittaa meille kaikkein selkeimmin Jumalan todellisen luonnon.

Pyhä Jumala laittoi meidän ja koko maailman synnin Jeesuksen päälle ja rankaisi häntä meidän sijastamme. Jeesus otti meidän paikkamme, ja hän täytti kokonaan pyhän Jumalan vaatimukset. Risti, jolla Jeesus uhrattiin Jumalan tahrattomana Karitsana, on muuttanut ikuisiksi ajoiksi suhteen ihmiskunnan ja Jumalan välillä. On ero siinä, miten Jumala toimi ihmisten kanssa Vanhan liiton aikana ja siinä, miten hän toimii ihmisten kanssa Uuden liiton aikana. Jeesuksen maksama hinta meidän synneistämme on muuttanut ikuisiksi ajoiksi meidän suhteemme Isään.  

Jumala ei ole muuttunut, mutta hän täytti omat pyhät vaatimuksensa oikeudesta rankaisemalla Jeesusta meidän edestämme. Se ei ollut osamaksu, joka vaatii meiltä lisäksi pyhyyttä ja uskonnollista suorittamista – hinta, joka maksettiin, oli täydellinen ja lopullinen, eikä se jätä meille mitään muuta tehtävää kuin sen, että uskomme ja otamme sen vastaan. Ei ole kertakaikkiaan mitään, mitä me voisimme tehdä muuttaaksemme Jumalan rakkautta meitä kohtaan!

ENNEN ja JÄLKEEN RISTIÄ
Ennen Jeesuksen uhria Jumalan ankarat tuomiot kohtasivat usein ihmiskuntaa. Ennen kuin Jeesus täytti Jumalan pyhät vaatimukset ja kuoli meidän puolestamme, oli Jumalan pakko rankaista syntiä. Se ei kuitenkaan tapahtunut sen tähden, että Jumala olisi tahtonut rankaista. Hänen rakkautensa on aina ollut läsnä. Hän on aina ollut laupeuden ja rakkauden Jumala. Kuitenkin ihmiskunnan kapinasta ja synnistä oli maksettava hinta, ja ennen Jeesuksen uhria synti oli aina rankaistava.
 
Isä Jumala hylkäsi poikansa Jeesuksen, jotta sinä ja minä emme koskaan joutuisi kokemaan Jumalan hylkäämistä. Kaikki se, mitä sinä ja minä olisimme joutuneet kärsimään miljoonien ja taas miljoonien vuosien ajan iankaikkisuudessa – tuskan, kivun, ja mikä pahinta, iankaikkisen kadotuksen Jumalan läsnäolosta – kaiken sen Jeesus kärsi meidän sijastamme!

Ennen Jeesuksen tuloa maan päälle Jumalan viha kohtasi ihmiskuntaa heidän syntiensä tähden. Vanhan testamentin laki oli vihan virka. Ihmisten synnit luettiin heitä vastaan.  (Room. 4:15, 2. Kor. 3:7, 9). Mutta Jeesuksen tultua Jumala ei enää lukenut ihmisten syntejä heitä vastaan. Tapahtui aivan kuin apostoli Paavali julistaa 2 Kor. 5:19, 21: ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.”

SOTA ON PÄÄTTYNYT!
Sana “sovitus” puhuu rauhan solmimisesta. Jumala ei enää pitänyt meitä tilivelvollisina. Sen sijaan, hän siirsi meidän syntimme Jeesukselle, Jeesus joutui tilille meidän synneistämme. Jeesuksesta tuli se, mitä me olimme, jotta meistä voisi tulla se, mitä hän oli – Jumalan vanhurskaus. Jumala ei ole enää sodassa ihmiskunnan kanssa, koska Jeesuksen uhri on päättänyt sodan – nyt me elämme rauhassa Jumalan kanssa Jeesuksen kuoleman kautta (Room. 5:1).

Ylistys Jumalalle – hän ei anna sinulle sitä, mitä sinä ansaitset, vaan sen sijaan hän antaa sinulle sen, mitä Jeesus ansaitsee! Jeesus on kantanut kaiken Jumalan vihan, ja me elämme nyt Uudessa liitossa Jumalan armon ja suosio aikakaudessa. Jumala ei ole vihainen, eikä hän odota tilaisuutta voidakseen vuodattaa vihansa sinun päällesi sinun tehdessäsi virheitä.

Jumala rakastaa sinua, vaikka et ole täydellinen.  Hän ei rakasta sinua sinun suoritustesi tähden vaan hän rakastaa sinua Jeesuksen uhrin tähden. Juurru ja ole lujasti perustunut Jumalan rakkauteen ja armoon! Samastu täysin Uuteen liittoon, ja nauti kaikista sen eduista uutena luomuksena Kristuksessa. Uskovan normaali olotila on elää ilman tuomiota, häpeää ja alemmuutta! Olet hyväksytty ja rakastettu sen tähden, mitä Jeesus on tehnyt – omat suorituksesi eivät vaikuta siihen millään tavalla. Se, mitä Jeesus on tehnyt, riittää, ja Jeesus itse on enemmän kuin kylliksi! Jumala on täysin tyytyväinen Jeesukseen  –  sinä voit myös olla täysin tyytyväinen siihen, mitä hän on tehnyt!

Onko taistelu jo voitettu?

Tom Lipkin

Kaikkina aikoina uskovat ovat puhuneet hengellisestä taistelusta. Paavali puhuu myös uskon jalosta taistelusta. Efesolaiskirjeessä hän kirjoittaa henkivalloista, jotka ovat todellisia.

Kyllä, me olemme kaikki tavalla tai toisella hengellisessä taistelussa, mutta ehkä emme sillä tavalla kuin ajattelemme. Jotkut ajattelevat, että Jumala ja enkelit ovat toisella puolella ja paholainen demoneineen vastustajana. Ajatellaan intensiivistä taistelua, jossa molemmat osapuolet välillä voittavat ja välillä häviävät. Ystäväni, sen taistelun Jeesus on jo voittanut kauan sitten! Katsotaan Paavalin kirjeestä galatalaisille, mistä tässä taistelussa oikeastaan on kysymys.

Galatian seurakunnat olivat syntyneet Paavalin lähetysmatkojen tuloksena. Monissa kaupungeissa oli nähty ihanaa herätystä. Useat olivat tulleet uskoon, ja Jumala oli tehnyt suuria ihmeitä heidän keskuudessaan (Gal. 3:5). Uskovien ilo ja into oli suurta. Heidän halukkuudellaan antaa ja auttaa muita ei tuntunut olevan rajoja (Gal. 4:15). Mutta vain muutaman vuoden kuluttu tuo ilo oli lentänyt kuin taivaan tuuliin. Mitä oli tapahtunut?

Paavali kirjoittaa heidän luisuneen pois evankeliumista. He olivat taipuneet niiden ihmisten painostuksen alle, jotka sanoivat: ”Kyllä armo on hyvä asia, mutta sitä täytyy tasapainottaa lailla.” Tai: ”Kyllä evankeliumi on ilmaista, mutta voidaksesi todella olla Jumalan käytössä sinun täytyy maksaa hinta”. Oli alettu julistaa Jumalan mielisuosiosta, jonka saisi sekä armon että omien tekojen kautta. Uusi ja vanha liitto sekoitettiin keskenään, armo ja laki. Näin oli luisuttu pois evankeliumista ja samalla myös evankeliumin siunauksista.

Tässä kohtaa Raamattu on hyvin selkeä. Siunatuksi ei voi tulla sekä Jumalan armon että omien ponnistelujen kautta. Silloin armo ei olisi armoa. Kun Jeesus kuoli ristillä ja tehtiin synniksi, sillä synnillä ei ollut mitään tekemistä Jeesuksen henkilökohtaisen vaelluksen kanssa. Vaelluksessaan Jeesus oli ilman syntiä. Samalla tavalla ei sinun vanhurskaudellasi uskovana ole mitään tekemistä omien tekojesi tai ponnistelujesi kanssa. Tekosi ovat täysin erossa vanhurskaudestasi. Vau! Siksi kaikki on armosta, ja siksi Paavali on niin suora sanoessaan, että jos joku lisää evankeliumiin jotain muuta, kuin mitä hän julisti, se ihminen ei julista evankeliumia ollenkaan!

Galatalaiskirjeen toisessa luvussa Paavali nuhtelee ystäväänsä Pietaria oikein kunnolla. Melkeinpä liiankin ankarasti, mutta tämä johtui evankeliumia vääristävistä voimista. Myös Pietari oli antanut periksi niille voimille. Kyllä Pietari oli ihana persoona ja hän oli saanut olla mukana näkemässä ihania asioita sekä yhdessä Jeesuksen kanssa (kuten voit evankeliumeista lukea) että edempänä Apostolien teoissa. Häntä pidettiin yhtenä alkuseurakunnan pilareista (Gal.2:9). Kuitenkin jotain meni pieleen. Hän oli antanut periksi niille, jotka uudelleen tahtoivat tuoda lakihenkisyyden seurakuntaan. Myös julistajat voivat luisua pois todellisesta tehtävästään julistaa yksinkertaista, selkeää ja vapauttavaa evankeliumia.

Onneksi Jumala ei syyttänyt Pietaria. Eikä Hän syytä meitäkään. Monet ovat olleet samassa taistelussa, missä lakihenkisyys ja omat teot yrittävät hiipiä sisään. Pastorina olen joskus joutunut siihen ansaan, että olen yrittänyt osoittaa hengellisyyttäni toisille. Joskus olen luullut, että Jumala rakastaa minua enemmän, jos ”osoittaudun todella uskolliseksi”. Siinä tapauksessa hänen rakkautensa minua kohtaan olisi riippuvainen teoistani. Elämästäni tulisi lakia armon sijaan.  Mutta Pietarin tavoin olen jälleen saanut löytää armon! Armon kautta tulee ilo ja rauha. Tämä on se hengellinen taistelu. Sinulla on vihollinen, joka yrittää estää sinua näkemästä, että kaikki on ilmaiseksi saatavilla sinulle Kristuksessa (2. Kor. 4). Jeesus on jo maksanut hinnan. Ei ole muuta ”hengellistä hintaa” maksettavana kuin se, minkä Jeesus jo on maksanut. Silloin evankeliumista tulee hyvät uutiset kaikille ihmisille. Tämän nähdessäsi sinussa syntyy halu kertoa Jeesuksesta toisille.

Hebrealaiskirjeessä 4 meitä kehotetaan astumaan Jumalan lepoon. Vain siinä levossa voit vastaanottaa Jeesuksen voiton. Voitokkaassa kristillisessä elämässä täytyt Jeesuksesta, et ”henkivaltoja vastaan taistelemisesta”. Kun Raamattu sanoo, että kaikki henkivallat on voitettu ja riisuttu aseista, tarkoittaako Raamattu silloin kaikkia henkivaltoja? Aivan varmasti tarkoitetaan KAIKKIA! Sinun voitettavanasi ei ole yksinkertaisesti yhtään enempää henkivaltoja. Jeesuksen voitto ristillä oli täydellinen voitto.

Ei sinun enää tarvitse taistella saadaksesi ”enemmän voitelua”. Jeesuksessa olet jo saanut sen. Ei sinun tarvitse taistella ”kaikkia henkivaltoja vastaan” kaupungissasi – ne on jo voitettu. Ei sinun tarvitse taistella saadaksesi Jumalan tekemään jotain, hän on jo antanut sinulle kaiken Kristuksessa. Kun Jumala teki ihmeitä Galatiassa, ihmeet tapahtuivat juuri uskoon tulleiden joukossa. Heillä oli ehkä vielä heikkouksia elämässään. Kaikkihan oli heille uutta. Ihmeet ja merkit eivät todellakaan olleet palkintoa heidän ”pyhityksestään”, vaan ne olivat lahjoja. Juuri niin on myös silloin, kun vaimoni antaa minulle syntymäpäivälahjan. Hän olisi kiusaantunut, jos tahtoisin maksaa siitä. Eihän se silloin olisi lahja. Jumalan siunauksetkin virtaavat vain, jos vastaanotamme ne lahjana, jota emme millään tavalla ansaitse.

Ystäväni, vastaanota ja nauti Jeesuksen voitosta meidän edestämme. Löydä uudelleen Jeesuksen ja Hänen armonsa ja evankeliuminsa ihanuus!

Opetuslapseuttamisen kadonnut taito

David Sterling | Kirjoitettu 06/2011

Jeesus tuli pelastamaan maailman ja kuoli siitä syystä, mutta tiellään ristille Hän keskitti elämäntyönsä muutaman opetuslapsen tekemiseen. Kautta maallisen vaelluksensa Jeesus jatkuvasti haastoi häntä seuranneet epävakaat väkijoukot sitoutumaan tulemaan Hänen opetuslapsikseen. Niitä, jotka sitoutuivat seuraamaan Häntä uskollisesti, opetettiin vuorostaan opastamaan muita, kunnes lisääntymisprosessin kautta taivasten valtakunnan evankeliumi saavuttaisi maailman ääret. Maallisen vaelluksensa aikana Jeesus esitti radikaalin suunnitelman saavuttaa maailma sanomallaan. Hän käynnisti ohjelman, joka koskettaisi jokaista kansakuntaa pelastussanomalla.

Jeesus toisti usein ja rohkeasti ehdot, mitä tarkoittaa olla todellinen opetuslapsi. Hän ei jättänyt kenellekään epäselväksi, että henkilökohtainen päätös seurata tätä Mestaria olisi kallis ja vaativa. Jeesus esitti selkeästi perusehdot, jotka ovat tarpeen Hänen seuraamiselleen sekä Pelastajana että Herrana. Ilman yhtään kompromissia Hän opetti seuraajiaan, että jokaisen, joka kutsuu itseään aidoksi opetuslapseksi, on otettava ristinsä joka päivä, kiellettävä itsensä ja sitouduttava yksin Jumalan valtakunnan edistämiseen. Aito, radikaali kristinusko eroaa paljon nykyajan keskiluokkaisesta hyvinvointi-kristillisyydestä.

Opetuslapseus vai petolliset korvikkeet?
Jokainen uusi Jeesukseen uskova ansaitsee tilaisuuden henkilökohtaiseen hoivaan ja kehitykseen. Kaikki uudet uskovat voivat saavuttaa täydet mahdollisuutensa Jumalan edessä, jos heillä on siihen tilaisuus. Kuitenkin hyvin harvat uskovat sitoutuvat sijoittamaan aikaansa uusien uskovien tukemiseen. Sen sijaan monet petolliset korvikkeet ovat ottaneet aidon opetuslapseuden paikan. Ohessa joitakin vääristyneistä vaihtoehdoista, jotka ovat ottaneet opetuslapseuden paikan kristillisessä kentässä ja esiintyvät useimmin tämän päivän läntisessä kirkossa.

1) On tapahtunut vakava petos, kun kristitty omaksuu kuluttajan roolin opetuslapseksi antautumisen sijasta. Kuluttajana tämä uskova on kiinnostuneempi jännittävien kokemusten etsimisestä kuin opetuslapseksi tulemisesta. Hän ryhtyy asiakkaaksi, jonka tarpeet on tyydytettävä. Hän shoppailee etsien sopivia tilaisuuksia, seminaareja ja hengellisiä ”tarjouksia”,  jotka tyydyttävät hänen kuluttajan nälkänsä. Tämä asenne estää kristittyä kasvamasta hengelliseksi aikuiseksi. Aito opetuslapsi ymmärtää, että hänet on kutsuttu olemaan hedelmällinen tuottaja eikä passiivinen kuluttaja. Terve kasvu vaatii aikaa ja kyyneleitä – ei ole välitöntä kypsyyttä. Kuinka paljon tyydyttävämpää onkaan olla aito Jeesuksen opetuslapsi – toisia palveleva, tyydytetty ja kiitollinen!

2) On ilmennyt suuri hengellinen puute, jos seurakunnan jäsenestä tulee kriittinen tarkkailija nöyrän opetuslapsen sijasta. Tämä uskova on kuin sivustakatsoja, joka tarkkailee ohi kulkevaa joukkoa. Silloin hengellisen ylpeyden vaara on hyvin todellinen. Sivustakatsojana tämä uskova tutkii kaikkea ”ylhäältä” etäisyyden päästä sen sijaan, että ottaisi osaa sydämestään. Hän katselee kuinka toiset palvelevat ja toimivat. Hän valitsee ja määrittelee, mitkä pastorit ovat voideltuja ja mitkä seurakunnat eläviä tai kuolleita. Hän päättää, missä ja milloin Pyhä Henki on läsnä ja koskettaa Jumalan kansaa. Hänen kriittinen mielensä etäännyttää hänet paikallisseurakunnasta ja uskovien yhteisöstä. Hän ei koe iloa, joka syntyy toisten palvelemisesta toisten sitoutuneiden uskovien kanssa. Kuinka tämä eroaakaan Uuden Testamentin rakastavista ja välittävistä opetuslapsista, jotka ovat aidosti kiinnostuneita auttamaan toisia juurtumaan Jumalan Sanaan paikallisseurakunnan yhteydessä.

3) Tervettä kehitystä ei ole tapahtunut, jos uskova ryhtyy vapaamatkustajaksi sitoutuneen opetuslapsen sijasta. Tästä uskovasta tulee hengellinen turisti, joka etsii uutta ja jatkuvasti vaihtelevaa maisemaa. Hän matkustaa ympäriinsä tutkien eri seurakuntia ja konferensseja katsellen viehättäviä maisemia vailla aikomustakaan ottaa vastuuta. Hän on hengellinen katulapsi vailla suuntaa elämässään. Hän yrittää ratsastaa jokaisessa uudessa karismaattisessa ”karusellissa” maksamatta laskuja. Hän antaa muiden, jotka ovat velvollisuudentuntoisempia ja vakavamielisempiä, kantaa taakkoja ja tehdä kaiken työn. Tämä on niin kaukana Jeesuksen todellisesta seuraamisesta. Kuinka paljon tyydyttävämpää onkaan olla evankeliumityöntekijä, joka edistää Jumalan valtakuntaa ja kantaa hedelmää, joka kirkastaa Jeesuksen nimeä. Aito hengellinen kypsyys ilmenee, kun uskova alkaa palvella paikallisseurakunnassa ja osoittaa kiinnostusta muiden hyvinvointiin.
4) Jotain on vakavasti pielessä kristityn kasvuprosessissa, jos hän on enemmän teoreetikko kuin toimiva opetuslapsi. Tämän tyypin kristityllä on vahvoja mielipiteitä kaikesta auringon alla. Hän tutkii kaikkia ajankohtaisia kristillisiä kirjoja. Hän kuuntelee viimeisimpiä uusia opetuksia ja vierailee kaikissa herätyskeskuksissa. Hän on ehkä viettänyt tunteja internetissä ”tutkien” Pyhän Hengen viimeisimpiä liikkeitä ja analysoiden eri Jumalan palvelijoita. Hän on todellinen asiantuntija  –  teoriassa!  Hän on opiskellut erilaisia kirkkokuntia, herätysliikkeitä ja hengellisiä trendejä. Hän on täysin pätevä asiantuntija  –  mutta vain teoriassa!  Todellisuudessa hän on kyvytön sitoutumaan täysin olemaan tuottava opetuslapsi, koska hän tietää liikaa  –  teoriassa.  Tämä on hengellisesti säälittävä tila ja täysin irrallaan Jumalan tarkoitusperistä. Todellinen uskova ei koskaan tyydy tietämään asioita teoriassa  –  hän kaipaa päästä mukaan, ja on valmis ja halukas palvelemaan. Jeesus ei koskaan kutsunut seuraajiaan olemaan ”teoreetikkoja” vaan aktiivisia, kuuliaisia opetuslapsia.

Tehkää opetuslapsia!
Pyhä Henki korostaa näinä aikoina tarvetta välittää uusista uskovista, jotta täyttyisi Jeesuksen käsky tehdä opetuslapsia. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus käski suoraan seuraajiaan tekemään kaikista kansoista opetuslapsiaan. Tämä prosessi alkaa siitä hetkestä, kun henkilö vastaanottaa pelastuksen ja hänestä kasvaa opetuslapsi ja palvelija. Valitettavasti harvat kristityt näyttävät ymmärtävän, mitä tämä merkitsee, ainakin kun on kyse päivittäisestä elämästä. Opetuslasten tekeminen on lähes kadonnut taito nykypäivän seurakunnissa. •

Pyhitetty armosta

Åge M. Åleskjaer

KUN IHMISET KUULEVAT olevansa vapaita laista, seuraa muutama erittäin tärkeä kysymys: Voidaksemme elää hedelmällistä ja hyvää kristillistä elämää, mitä sääntöjä tulisi noudattaa? Tarvitaanko sellaisia? Tähän Sana antaa joitain hyvin tärkeitä vastauksia!  

VAELLA HÄNESSÄ
Lue itseksesi: ”Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niin kuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen. Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää” (Kol. 2:6 - 10).

Elämän vaelluksen tärkein asia on, että keskipisteemme on Hänessä, Jeesuksessa Kristuksessa. Pelastuksen ja pyhityksen tie on sama. Jeesus on tie molempiin. Ensimmäisiä kristittyjä kutsuttiin kansaksi, joka ”sillä tiellä vaelsi”. Tuo tie on Jeesus Kristus. Hän on tie Isän luo, mutta Hän on myös tie, jota me kuljemme! Tarkemmin sanottuna: me vaellamme Hänessä, me olemme Hänessä ja Hän on meissä.

KRISTUS ON ELÄMÄMME
Kun Kristus on elämämme, voimme vaeltaa uuteen luomukseen perustuen, uudistua oikeaan tietoon ja muuttua Hänen kuvakseen, joka meidät on luonut (Kol 3:4 - 10). Tämä on kaikkien apostoli Paavalin kehoituksien ja nuhteluiden perusta. Kaikissa kirjeissään Paavali painottaa sitä tosiasiaa, että vaelluksemme avain on uusi luomus. Uudessa luomuksessa sydän on täynnä Jumalan rakkautta, ja voimme siksi vaeltaa Kristuksen laissa, rakkauden laissa. Paavali selvittää monen esimerkin kautta, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Esimerkiksi se, että meidän ei tulisi valehdella, tehdä aviorikosta tai olla vihaisia. Se, että niin monet kristityt ovat koko ajan vihaisia, on provosoiva ajatus.

Minulle tulee monia vihaisia kirjeitä ihmisiltä, jotka sanovat noudattavansa lakia. Ratkaisu kuumalle temperamentille on ymmärtää, että olemme riisuneet pois vanhan ihmisen ja pukeutuneet uuteen, kuten Ef. 4:20-24 julistaa. Juuri tässä yhteydessä Paavali kirjoittaa: ”Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä. Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa” (Ef. 4:25 - 27).
Ratkaisu on yksinkertaisesti uudessa luomuksessa. Uudella luomuksella on uusi luonto. Elämme elämää, joka olisi mahdotonta ilman Kristusta meissä.

Paavalin osoittama ongelma on siinä, että jotkut ihmiset eivät saa kiinni tästä perustavaa laatua olevasta ajatuksesta, että uusi elämä ja uusi luomus ovat avaimia oikeaan elämään. Sen sijaan otetaan Paavalin kehotukset ja tehdään niistä taas uusi sääntökokoelma. Tekemällä niin on jo jouduttu pois keskipisteestä, Jeesuksesta Kristuksesta, rististä, uudesta luomuksesta ja Hengen hedelmästä. Paavali kirjoittaa tästä näin: ”Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: ’Älä tartu, älä maista, älä koske!’” (Kol. 2:20 - 21).
Se tarve, joka joillakin kristityillä on saada uusia sääntökokoelmia, johdattaa itsestään pois Kristuksen elämästä. Hän tahtoo, että elämme Hänestä, vaellamme Hänessä, olemme riippuvaisia Jumalan Hengestä arkielämässämme samoin kuin erityisissä tilanteissa. Kun tarvetta tulee, Hän tulee osoittamaan meille, mitä meidän tulee tehdä tai sanoa. Avain on kehittää yhteyttä Pyhän Hengen kanssa. Jos elämme Hengestä, emme tule tekemään lihan tekoja.

RISTIN VOIMA
Pyhitykseen on olemassa joitakin hyvin voimallisia avaimia. Olen jo osoittanut sinulle yhden avaimen, mikä on Hänessä vaeltaminen.

Elinehto elämälle Kristuksessa on Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa. Sana rististä on Jumalan voima. On surullista, että jotkut julistajat ja teologit tahtovat vähentää ristin merkitystä. Mutta me julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Hän kantaa edelleenkin ristin jälkiä ruumiissaan! Jeesus poisti kaikki synnit, sairaudet ja kaiken syyllisyyden ristillä.  

Vanha ihmisemme ristiinnaulittiin Hänen kanssaan. Siksi Paavali opettaa, että todellinen pyhitys onnistuu ristin voiman kautta: ”Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa” (Kol. 3:3). ”Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta…” (Kol. 3:5).

“Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen... (Kol. 3:8 - 10). Näetkö sen? Hän liittää kehoituksensa uuteen luomukseen ja selittää yksinkertaisella tavalla, mitä se todellisuudessa merkitsee. Hän sanoo myös, että se tulee toimimaan ainoastaan niiden kohdalla, jotka ovat uudestisyntyneet (Gal. 6:15).

KRISTUS ON PYHITYKSEMME
Ettei kukaan kerskaisi itsestään inhimillisessä ylpeydessä, on Jumala on pitänyt huolta siitä, että Jeesus Kristus on ainut täydellinen tie! On surullista, että ylpeys ja ylimielisyys leviää niistä kristityistä, jotka eivät ole ymmärtäneet, että ”Kristus on pyhityksemme”. Kun jotkut kristityt puhuvat pyhyydestä, he tekevät sen kuten fariseukset ja lainopettajat Jeesuksen aikaan. Sen kaltaisessa ”pyhityksessä” ei ole minkäänlaista Kristuksen tuoksua, vaan samankaltainen tuoksu kuin niissä, jotka halusivat kivittää syntisen.  

1 Korinttolaiskirjeessä 1:30 - 31 on kallisarvoinen ilmestys: ”Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niin kuin kirjoitettu on: ’Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra.’” Kristus on pyhityksemme sen tähden, että olemme Hänessä! Ei pyhitys ole olotila tai kokemus. Eikä se ole myöskään kristityn vaelluksen kypsyyden taso - pyhyys on persoona! Se päivä, jona tämän ymmärrämme, on yksi elämämme tärkeimmistä päivistä. Joku kysyy sitten: ”Oletan, että tämän täytyy näkyä elämässämme ja käyttäytymisessämme, Åge? Vastaus on: Luonnollisesti. Mutta miten se tapahtuu? Sen kautta, että Kristus kasvaa meissä! Hän, joka on pyhityksemme, asuu meissä. Pyhityksestä tulee näkyvä Hänen kauttaan, joka meissä kasvaa, ja se on koko elämän kestävä prosessi.

Avain ja salaisuus on: ”Kristus teissä, kirkkauden toivo” (Kol. 1:27). Prosessi on tämä: ”Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä” (1. Tess. 5:23 - 24) Se on siis sitä, että koko henkemme, sielumme ja ruumiimme on täynnä Kristuksen elämää.

ARMO KASVATTAA MEITÄ
Pyhitys on armon työtä. Armo on ilmainen, ansaitsematon suosio ja iloinen yllätys.
Tässä on sanoma, joka antaa armon sanomalle oikean keskipisteen ja jota niin monet ovat haluttomia kuulemaan: ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa” (Tiit. 2:11 - 12).

Sama armo, joka meidät pelastaa, opettaa meitä elämään jumalisesti tässä maailmassa. Tämä tekee tyhjäksi kaikkien niiden vastaväitteet, jotka väittävät armon julistuksen johtavan maailmallisuuteen ja surkeaan elämään. Sana sanoo itseasiassa täysin päinvastoin, ja sillä tulisi olla enemmän auktoriteettia kuin meidän mielipiteillämme tai peloillamme.

Armo opettaa meitä! Mikä ihana opettaja. Armo onnistuu siinä, missä laki ”kasvattajana” vanhassa liitossa epäonnistui (Gal. 3:24 - 25). Laki vain kiusasi ja lisäsi synnin määrää, mutta armo johdattaa Hengen hedelmiin elämässämme. Sen, mikä oli laille mahdotonta, sen Jumala teki! (Lue Room. 8:1 - 4)

HENKI PYHITTÄÄ
Jäljellä on vielä yksi avain pyhään elämään: Pyhä Henki asuu meissä, ja siksi Hengen hedelmä tuottaa meissä tätä elämää.  ”Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen” (2. Tess. 2:13).

Ei laki pyhitä, vaan Henki!
Pietari ilmaisee asian samoilla sanoilla 1. Piet. 1:2: ”...jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut...”. Tämän tulisi olla päivänselvää meille kaikille: me emme pyhity lain, vaan Hengen kautta! Uudessa liitossa olemme Hengen palvelijoita - emme kirjaimen (2. Kor. 3:6-8).
Henki on siis nyt ottanut haltuunsa kaikki toiminnot! Henki todistaa synnin, ei laki. Henki uudestisynnyttää, Henki korottaa Jeesuksen, varustaa ja pyhittää meidät! Elämme Hengen liitossa, emme kirjaimen. Palvelemme Hengen uudessa elämässä, emme kirjaimen vanhassa. Tässä on suuri ero!

Pyhän Hengen työn kautta tapahtuva pyhitys saa aikaan sen, että Hengen hedelmät tulevat esiin. Jumalan rakkaus tulee Hengen kautta sydämiimme (Room. 5:5), ja seurauksena on rakkautta, iloa ja rauhaa - hedelmää, joka syntyy uudesta elämästä. Jeesus antaa elämää; tämä elämä tuottaa hedelmää. Kaikki tämä tapahtuu Jumalan Hengen kautta. Niin yksinkertaista se on. Se on tehokasta ja syvää ja kunnioittaa Jeesusta Kristusta kaikessa.  Vaella Hänessä!

Raamattu vai ihmisviisaus - kumpi on totta?

David Sterling

En lainkaan hämmästyisi, jos valpas lukija ihmettelee, mitä tekemistä tällä aiheella on jokapäiväisen kristillisen elämän ja lähetystyön kanssa. Olen hyvin tietoinen siitä, että tässä artikkelissa käsittelemäni aihe saattaa aiheuttaa väärin ymmärrystä. Ymmärrän, että lukuisat muut pastorit ja jumalanpalvelijat kamppailevat näiden samojen kysymysten kanssa. Uskon kuitenkin myös, ettei voi olla mitenkään vaarallista objektiivisesti tarkastella uskonnollisia käytäntöjä, kulttuurillisia perinteitä ja ihmisen filosofioita Raamatussa ilmoitetun Jumalan totuuden valossa. Me joko uskomme tai emme usko Jumalan kirjoitetun ilmoituksen - Raamatun - auktoriteettiin ja riittävyyteen. Jumalan ikuisen Sanan ilmoittama totuus tuo lopulta vapauden, vaikka se voi alkuun aiheuttaa kipua ja ärtymystä. Hyvin harvoin lääke maistuu heti alkuun hyvältä – mutta lopputuloksena voi olla helpotus ja paraneminen. Rohkaisen sinua itse miettimään näitä asioita ja tekemään omat johtopäätöksesi.

Jumalallinen ilmestys vai inhimillinen viisaus
Psykologian juuret ovat muinaisissa filosofeissa kuten Sokrateessa, Aristoteleessa ja Platonissa. Jo hyvin vähäinen perehtyminen näiden miesten opetukseen ja ajatuksiin paljastaa, ettei yksikään näistä miehistä palvellut todellista, elävää Jumalaa. Kukaan heistä ei johdattanut ihmisiä pelastukseen, kukaan heistä ei auttanut ihmisiä elävään suhteeseen elävän Jumalan, taivaan ja maan Luojan, kanssa. Parhaimmillaankin he uskoivat jumalaan, joka ei puutu ihmisten asioihin, ja pahimmillaan he palvoivat moninaisia pakanajumalia. Ei ole uskottavaa olettaa, että nämä miehet kirjoittivat Jumalan Pyhän Hengen innoittamina. Moderni psykologia tuli tunnetuksi Sigmund Freudin toimesta 1800-luvun loppupuolella. Ei tarvitse olla psykologian opiskelija huomatakseen, että Freud ei ollut jumalinen mies. Tällä miehellä oli vakavia henkilökohtaisia ongelmia, minkä jopa hänen uskollisimmat seuraajansakin myönsivät. Me emme voi pitää häntä luotettavana, jumalisena esimerkkinä, jota seurata ja kiittää.

Alkuperä ilmaisee kaiken!
Koko kysymys psykologian  todellisesta alkuperästä  voidaan tiivistää näihin Jeesuksen Kristuksen sanoihin: ”Jos juuri on huono, niin puun täytyy olla huono.” Jeesus sanoi tämän hyvin selvästi Matt. 7:17-18:ssa: ”Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.”

Psykologian juuri on epäilemättä surkean huono, ja sen vuoksi sen tuottama hedelmä ei voi olla hyvä. Laho puu ei voi tuottaa terveitä hedelmiä! On hämmästyttävää, kuinka paljon moderni psykologia on vaikuttanut kaikkeen tämän päivän ajatteluun, ja kuinka se on hyväksytty yhteiskunnassamme ja varsinkin seurakunnassa ilman avointa, kriittistä, rehellistä arviointia. Jeesus ei lähestynyt ihmisiä tällä tavalla kohdatessaan heidät. Hän ei sekoittanut pakanallisia, filosofisia ajatuksia jumalalliseen ilmestykseen. Mielenkiintoista kyllä, Jeesus ja apostolit näyttivät paremmin pystyvän johdattamaan ihmiset sekaannuksesta selkeyteen, tunne-elämän hämmennyksestä sopusointuun. He kykenivät täyttämään kohtaamiensa ihmisten syvimmät tarpeet Pyhän Hengen voiman ja Jumalan Sanan auktoriteetin avulla. He eivät sekoittaneet ihmisen humanistisia ideoita ja Jumalan iankaikkista Sanaa keskenään. He eivät kylväneet keskenään ristiriitaisia siemeniä haavoittuneiden ihmisten sydämiin. Kristittyjen uskovien ei tarvitse lähteä hakemaan maailmalta apua tunne-elämänsä tarpeisiin. Heidän ei tarvitse syödä lahon puun hedelmää. Aitojen uskovien edellytetään kertovan tarpeistaan Jeesukselle – Hän on särkyneiden sydänten Parantaja. Hän on luvannut täyttää joka ikisen tunne-elämän ja hengellisen tarpeen. Jeesus itse nimitti siunattua Pyhää Henkeä ”Neuvonantajaksi” – ja Hän on totisesti kaikkien ”sielujenhoitajien” paras neuvonantaja!

Ei voida sekoittaa
Kristinuskolla ja psykologialla on jotakin yhteistä: molemmat sanovat, että tekomme ovat sisäisten prosessien tulosta. Mutta kuvaillessaan, mitä nuo prosessit ovat ja miten muuttaa niitä, kristinusko ja psykologia lähestyvät asiaa vastakkaisilta suunnilta. Sana ”psykologia” ilmaisee jo itsessään jumalanvastaisen asenteen. Sana ”psykologia” tulee kreikan sanasta ”psycho”, joka johdetaan kreikan ”sielua” tarkoittavasta sanasta ”psyche”. Psykologia ei katso ihmisen sielua syvemmälle löytääkseen vastauksia. Se jättää täysin huomiotta hengellisen ulottuvuuden: meidän henkemme, Jumalan Hengen ja demonihenget. Psykologialla ei ole yleensä käsitystä siitä, mitä Raamattu sanoo ”sydämen salaiseksi ihmiseksi”, viitatessaan uuteen, uudestisyntyneeseen ihmisen henkeen, joka on Pyhän Hengen temppeli uskovassa. Mikään ”vastaus”, joka ei ota huomioon hengellistä ulottuvuutta, ei mene ongelman ytimeen.

Seuraavassa vain muutama esimerkki joistakin psykologian suuntauksista, jotka ovat ristiriidassa aidon, raamatullisen kristillisyyden kanssa  (niitä on todennäköisesti paljon enemmänkin).

1. Psykologia sanoo, että me olemme ympäristömme, taustamme ja olosuhteidemme tuotteita. Kyllä, tottakai ympäristö vaikuttaa jossakin määrin ajatuksiisi ja käyttäytymiseesi. On kuitenkin aivan väärin sanoa, että henkilö on sellainen kuin on, sen vuoksi mitä hänelle on tapahtunut. Jos se olisi totta, niin jokaisella, joka on käynyt läpi samat kielteiset kokemukset, olisi samat ongelmat elämässään. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa!  Meidän on aina mahdollista valita, haluammeko katkeroitua vai muuttua parempaan suuntaan. Meitä ei ole tuomittu jäämään aikaisempien kokemusten uhreiksi. Huolimatta siitä, mitä elämässämme on aiemmin tapahtunut, me voimme tehdä vastuullisia ja suuntaa korjaavia valintoja. Me voimme uudestisyntyä ja tulla aivan uusiksi ihmisiksi Kristuksen voimasta. Voimme kokea Jumalan voimaa, joka muuttaa ja parantaa ”toivottomimmatkin uhrit”. Psykologia ei sitä tarjoa. Se on voimaton muuttamaan syntistä sisältä käsin!

2. Humanistinen mielenlaatu uskoo, että ihmisluonto on pohjimmiltaan hyvä ja että ihmisillä on vastaukset sisäisiin ongelmiinsa. On pelkkää hölynpölyä uskoa, että ihminen ratkaisee kaikki yhteiskunnan hirvittävät ongelmat, kun hän kehittyy ja saavuttaa korkeamman hyvyyden ja suvaitsevaisuuden tason! Tämä on räikeässä ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa, joka painokkaasti sanoo: ”Kukaan ei ole hyvä, nuhteeton tai viaton – kaikki ovat poikenneet pois ja menneet omaa tietään” (Room. 3:10-12). Ehkä humanismin suurin eksytys on valheellinen uskomus ”ihmiskunnan hyvyyteen”. Jeesus itse sanoi, että ”kukaan ei ole hyvä paitsi Jumala”. Humanistinen ajattelu ei tietenkään pysty käsittämään vaatimusta, että ihminen on vastuussa teoistaan pyhälle Jumalalle. Jumalan Sanan eittämätön totuus kumoaa ihmisen käsitykset. Mutta Jumala tarjoaa armonsa nöyrille ja toivon toivottomille!

3. Itsetunto (omanarvontunto) on tärkeä arvo humanistisessa psykologiassa. Häpeän, syyllisyyden ja tietämättömyyden uskotaan johtuvan vanhanaikaisesta ”uskonnosta”, joka rajoittaa ihmisen vapautta ja saa aikaan arvottomuuden tunteita. Koko käsite synnistä ja ihmisen vastuusta Jumalan edessä torjutaan. Ihmisen suurin ongelma ei ole ”itsetunnon” puute, joka aiheuttaa syyllisyyttä, häpeää ja arvottomuudentunteita. Se on silkkaa totuuden kiertämistä! Ihmiskunnan suurin ongelma on ihmisten kapina Jumalaa vastaan ja ihmiskunnan ylpeä riippumattomuus ja itsekeskeisyys. Ihmiskuntaa vaivaa sairaus nimeltä ”synti”, joka voidaan ratkaista ainoastaan Jumalan säätämällä tavalla. Mikään määrä ”itsetuntoa” ei koskaan paranna ”synnin sairautta”. Vain Jumalan Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, uhrikuolema riitti poistamaan ihmisen ”syntiongelman”. Ihmisen mittaamatonta arvoa ei voida määrittää mitenkään muuten kuin Jumalan pelastussuunnitelman perusteella. Ilman Jeesuksen uhrikuolemaa on mahdotonta ymmärtää ihmisen todellista arvoa. Vain Luoja itse voi määritellä luotunsa todellisen arvon ja palauttaa tuon arvon hänelle.

Uskon vakaasti, että humanistinen psykologia heikentää aitoa kristillisyyttä ja että nämä erot tulee osoittaa. Humanistiset filosofiat ovat saastuttaneet todelliset, raamatulliset vakaumukset, ja psykologia on hiipinyt lähes kaikille elämämme alueille, eivätkä useimmat meistä edes tiedä sitä. Tuloksena on kaaos!

On aika palata klassiseen kristilliseen uskoon – aika palata Luojamme ja Hänen sielunhoitomenetelmiensä luo! Nyt on aika palauttaa Jumalan Sana lopulliseksi auktoriteetiksi sekalaisten, filosofisten eksytysten tilalle. Nyt enemmän kuin koskaan ihmisen historiassa on aika rohkeasti julistaa – että Jeesus Kristus on ainoa, joka voi täyttää ihmissydämen tyhjyyden ja parantaa särkyneet sydämet! •

Sota on ohi

David Sterling

Tässä maailmassa on paljon tragedioita. Jokainen ihminen on kokenut henkilökohtaisia vaikeuksia, jotka kohtaavat meitä kaikkia tässä elämässä – kukaan ei välty niiltä. Näiden hyvin henkilökohtaisten tragedioiden lisäksi maailmaa ovat kohdanneet mittasuhteiltaan valtavat tsunamit, maanjäristykset ja pyörremyrskyt. Viestintävälineet varmistavat sen, että me pystymme näkemään nämä tuhoisat katastrofit reaaliajassa televisiosta omassa kodissamme. Kaikki nämä tapahtumat tulevat kauhistuttavan todellisiksi silmiemme edessä. Voimme melkein kuvitella olevamme näiden onnettomuuksien tapahtumapaikoilla. Monet ihmiset ovat pyörällä päästään ja yrittävät saada tolkkua kaikesta – miksi kaikkea tällaista tapahtuu?

Valitettavasti monista kristityistä johtajista ei ole ollut paljoakaan apua, kun heiltä kysytään, miksi kaikkia näitä ahdistavia onnettomuuksia tapahtuu sekä kokonaisille kansoille että yksilöihmisille. Tavanomainen vastaus on, että nämä kansalliset onnettomuudet ja henkilökohtaiset tragediat ovat Jumalan tuomio synneistämme. Meille kerrotaan, että Jumala vuodattaa vihansa kansakunnille niiden synnillisen tilan tähden ja että nämä tuomiot ovat itse asiassa jollakin vääristyneellä tavalla ”Jumalan hyvyyttä, joka vetää parannukseen” (Room. 2:4). Meitä pyydetään uskomaan, että jollakin mystisellä ja salaperäisyyteen verhoutuneella tavalla nämä tuhoisat tapahtumat ovat oikeastaan Jumalan hyvyyttä, jonka tarkoituksena on vetää ihmisiä sisälle pelastukseen. Meille vakuutetaan, että ”Jumalan tiet ovat niin salaperäisiä”.  Sellainen selitys ei kuitenkaan lohduta kärsiviä ihmisiä – ja se on erittäin vastenmielinen! Jumala ei aiheuta sekaannusta, eivätkä nämä suuret onnettomuudet ole alkuisin Hänestä – ja on erittäin loukkaavaa syyttää Häntä tällaisista pimeyden teoista!

Radikaali muutos historiassa
Jeesuksen tulemus on ikuisiksi ajoiksi muuttanut Jumalan suhtautumisen ihmiskuntaa kohtaan! Jeesuksen puuttuminen historian kulkuun ja ilmestyminen maan päälle sai vihdoin aikaan ”rauhan Jumalan ja ihmiskunnan välille”. Vanhassa testamentissa on kyllä esimerkkejä siitä, että Jumala tuomitsi ihmiskunnan synnin katastrofaalisilla tavoilla. Näemme todellakin, että Jumala vuodatti vihansa niin kansakuntien kuin yksilöihmisten päälle – mutta Jeesuksen risti ja Hänen kertakaikkinen uhrinsa ovat ikuisiksi ajoiksi muuttaneet Jumalan suhtautumisen koko ihmiskuntaa kohtaan. Jumalan suurin tuomitseva teko on se, kun Hän vuodatti kaiken vihansa koko ihmiskunnan synneistä rakkaan Poikansa Jeesuksen päälle. Tämä oli Jumalan viimeinen tuomitseva teko tällä armotalouskaudella – jota oikeutetusti kutsutaan ”Jumalan armon talouskaudeksi”. Tämä lopullinen, kaiken kattava synnin tuomitseminen tyydytti ainaiseksi Jumalan pyhät vaatimukset. Sen jälkeen Jumala ei ole tuominnut syntejämme (2. Kor. 5:19). Hän ei enää lue ihmisille heidän syntejään – Hän ei enää kohdista vihaansa syntiseen. Jumala ei ole vihainen meille – Hän ei ole edes pahalla tuulella! Jumalan näkökulmasta sota on todella ohi!

Rauha maan päällä?
”Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ’Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” (ja maassa rauha ja hyvä tahto ihmisiä kohtaan, Kuningas Jaakon käännös, Luuk. 2:13-14).

Tämä raamatunkohta on meille hyvin tuttu, ja kuitenkin on paljon väärinymmärrystä siitä, mitä siinä oikeastaan sanotaan. Jotkut käännökset sanovat ”rauha ja hyvä tahto ihmisten kesken” tai ”rauha ihmisille, joilla on hyvä tahto”. Periaatteessa tämän kohdan on tulkittu sanovan, että Jeesus toi maan päälle rauhan ihmisten kesken. Ajatellaan, että Jeesus toisi rauhan ihmisten kesken ja ihmisillä itsellään olisi hyvä tahto toisiaan kohtaan. Mutta eivät enkelit sitä kuuluttaneet – kaukana siitä! Jos sellainen tulkinta pitäisi paikkansa, silloin Jeesuksen omat profeetalliset sanat Matt. 10:34-36:ssa olisivat ristiriidassa tämän kanssa. Hän sanoi: ”Älkää luuko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut ’nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa.”

Muistan, että minun oli nuorena sananjulistajana vaikea ymmärtää tätä ”joulutekstiä”, joka puhuu rauhasta ja hyvästä tahdosta, koska aivan ilmeisestikään Jeesus ei tuonut rauhaa maan päälle. Jeesuksen tulemuksen jälkeen ei ole ollut rauhaa kansojen eikä ihmisten kesken. Hän ei onnistunut saamaan ihmisiä elämään rauhassa keskenään – eikä se ollut Hänen ensisijainen päämääränsä. Jeesus sanoi sangen painokkaasti, ettei Häntä ollut lähetetty tuomaan rauhaa ihmisten kesken maan päälle. Rauha, josta enkelit ylistivät Jumalaa, on rauha Jumalan ja ihmisten VÄLILLÄ. He julistivat Jumalan syntiin kohdistaman sodan päättymistä! Nyt vallitsee rauha Jumalan ja ihmisten välillä. Ihmiskunta ei enää ole ”sotatilassa” Jumalan kanssa. Sota on ohi – Jumala on sovittanut koko ihmiskunnan kanssaan Kristuksessa (2. Kor. 5:18-19). Paavali julistaa rohkeasti, että ”hän, Jeesus, on meidän rauhamme” (Ef. 2:14). Vain Jeesus, Rauhan Ruhtinas, voi saada aikaan rauhan pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen välillä – saamalla aikaan sovituksen kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Jumala ei siis ole vihainen Suomelle eikä Hän ole vihainen USA:lle – on eksytystä väittää toisin!

Paavalin evankeliumi
Sana ”sovitus” puhuu rauhan tekemisestä. Jumala ei enää pitänyt meitä vastuussa synneistämme. Hän päinvastoin sälytti syntimme Jeesuksen päälle, lukien meidän syntimme Jeesuksen syyksi. Jeesus tuli siksi, mitä me olimme, jotta me voisimme tulla siksi, mitä Hän oli – Jumalan vanhurskaudeksi (2. Kor. 5:21).

Jeesus oli kuin ukkosenjohdatin, joka veti koko tuomion itseensä. Samalla tavalla kuin ukkosenjohdatin vetää äärettömän voimakkaat sähköpurkaukset itseensä – Jeesus veti Jumalan vihan omaan ruumiiseensa ristillä. Hän ei vain kantanut syntejämme, Hänet itse asiassa tehtiin synniksi (2. Kor. 5:21). Hänet tehtiin myös kiroukseksi meidän sijastamme – Hän oli joka suhteessa sijaiskärsijämme. Jeesus oli Vanhan testamentin syntipukin täyttymys. Hän vieläpä otti jokaisen syntisen mukaansa ristille – ja Jumalan mielessä myös sinä, syntinen, kuolit Hänen kanssaan! (Gal. 3:13; 2:20). Tätä sanotaan aivan oikein ”Paavalin evankeliumiksi”.

Maailmassa oleva kirous, kaikkine ahdistuksineen ja tragedioineen, tuli maailmaan ihmisen tottelemattomuuden seurauksena. Se tuli syntiinlankeemuksen myötä. Jumala ei ole vastuussa onnettomuuksista ja pimeyden teoista, joita me teemme. Saatana on se, joka aiheuttaa kärsimyksen maailmassamme. Tässä ajassa koko maailma on edelleen pahan vallassa (1. Joh. 5:18). Tällä hetkellä koko luomakunta huokaa synnytystuskissa odottaen vapautusta (Room. 8:22).

Tuleva vihan päivä
Raamattu ilmoittaa, että Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan (Room. 1:18). Meille kerrotaan, että tulee aika, jolloin Jumala tuomitsee maailman kansakunnat. Tulee aika, jolloin Jumalan vihan maljat vuodatetaan (Ilm. 15:7). Tuo tietty ”vihan päivä” on tulevaisuudessa, ja Hän on luvannut pelastaa seurakuntansa tulevalta tuomion päivältä. Me emme vielä ole tuossa historian ajankohdassa. On elintärkeää, että me uskovina emme tulkitse väärin Jumalan eri armotalouskausia ja aikoja suhteessa ihmiskuntaan. Jumala ei tällä hetkellä vuodata vihanpuuskia ihmisiä kohtaan eikä tuomitse kansakuntia.

Jatkuva synnin harjoittaminen on suoranaista typeryyttä!  Se avaa oven Saatanalle päästä sisälle elämääsi (Room. 6:18). Jos sinä todellakin avaat oven, joudut kärsimään synnin luonnolliset seuraukset, mutta ei Jumalan tuomion tähden. Se on oman typeryytesi ja vastuuttomuutesi seurausta.

Suuresti rakastettu veli ja sisar – Jumala on täysin tyytyväinen Jeesuksen uhriin. Ristin tähden Jumalan armo on tullut tuomion tilalle. Uudestisyntyneenä Jumalan lapsena Kristuksessa sinä olet saanut armon ja laupeuden tuomion sijaan. Älä anna sen järkyttää itseäsi, mitä ympärilläsi tapahtuu.

Nosta pääsi! Ole rohkealla mielellä! Hän, joka on sinut kutsunut, on uskollinen ja ehdottoman luotettava. Säilyköön koko sinun henkesi, sielusi ja ruumiisi nuhteettomana ja varjeltuna meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Muista ennen kaikkea – JUMALA ON HYVÄ JUMALA!

Suomi tarvitsee evankeliumin vallankumouksen!

David Sterling

Monet ihmiset kuuluvat siihen “uskonnollisten kristittyjen” joukkoon, joka ei ole koskaan kuullut todellista evankeliumia. He ovat hyväksyneet kristinuskon sellaisenaan, mutta eivät ole koskaan ymmärtäneet, mitä evankeliumi todellisuudessa on. He uskovat, että kristinusko on vielä yksi uskonto muiden joukossa - uusi sekoitus sääntöjä, asioita, joita voi tehdä tai ei voi tehdä. He luulevat ansaitsevansa tien Jumalan luo tekemällä parhaansa ja siten saavuttavansa ja säilyttävänsä pelastuksen. Se ei ole todellista evankeliumia. Se ei todellakaan ole Hyviä Uutisia.

Sekään, että ihminen vastaanottaa Jeesuksen Pelastajakseen ja sen jälkeen pyrkii elämään tiettyjen sääntöjen mukaan tai vaihtaa tiettyjä elämisen sääntöjä toisiin, ei ole hyviä uutisia! Miksi? Sen tähden, että näin tehdessämme ponnistelemme edelleen itse. Pyrimme täyttämään tietyt standardit ja tottelemaan tiettyjä sääntöjä. Paholainen tulee varmasti pitämään huolen siitä, etteivät ponnistelumme koskaan ole tarpeeksi hyviä. Hän on asiantuntija osoittamaan meille riittämättömyytemme, epätäydellisyytemme ja kyvyttömyytemme. Hän on veljien syyttäjä ja hyvä siinä (Ilm. 12:10).

Totuus, joka tekee evankeliumista ”melkein-liian-hyvää-ollakseen-totta -uutiset” on se, että Jumala hyväksyy meidät täysin Jeesuksen työn kautta, ilman omaa ansiotamme. Pelastus ja ylitsevuotava elämä, jonka Jeesus tuli antamaan meille, ei ole riippuvainen omista ponnistuksistamme. Jumalan ihmeelliset siunaukset eivät riipu siitä, kuinka hyvin onnistumme kristittyinä. Emme myöskään saa rukouksiimme vastausta hyvyytemme tai virheettömyytemme tähden. Ilmestys Jumalan ihanasta armosta vapauttaa meidät ajattelutavasta, joka perustuu omiin ponnistuksiimme – vapaudumme lakihenkisestä ja stressintäyteisestä elämästä. Jumala siunaa ja huolehtii meistä sen tähden, mitä Jeesus jo on edestämme tehnyt - ei omien ponnistustemme tähden! Pelastus perustuu Jumalan uskollisuuteen, ei meidän! (Ef. 2:8-9).

Roomalaiskirjeessä sanotaan, että evankeliumi on Jumalan voima. Evankeliumi synnyttää ihmisiin Jumalan elämää. Evankeliumi-sanasta on usein muodostunut uskonnollinen termi ja se on menettänyt merkitystään. Monet ihmiset yhdistävät ”evankeliumin” uskontoon ja erityisesti kristinuskoon. Mutta ”evankeliumi” tarkoittaa kirjaimellisesti ”hyviä uutisia.” Kreikankielinen sana ”euaggelionen” käännetään sanalla ”evankeliumi” 74 jakeessa Uudessa testamentissa, mutta se merkitsee todellisuudessa ”melkein-liian-hyvää-ollakseen-totta” -uutisia.

Aikamme ”kristillisessä kulttuurissa” evankeliumi yhdistetään usein sanoihin: ”Sinä olet syntinen. Jos et kadu, joudut helvettiin.” Kyllähän tuo on sinänsä totta. On olemassa taivas ja helvetti, Jumala ja paholainen. Me joudumme helvettiin, jos emme kadu ja ota vastaan pelastusta. Mutta vaikka tuo onkin totta, se ei ole hyviä uutisia. Se ei ole evankeliumia.
Armo on ainut tie syntien anteeksi saamiseksi. Iankaikkista elämää ei saavuteta hyvyyden tai hyvien tekojen kautta. Se saavutetaan vain Jumalan armosta - Hänen todellisen voimansa kautta, joka meidät vanhurskauttaa. Sisimpämme ei voi muuttua muuten, kuin tämän voimallisen armon kautta. Jumala ei pelasta ”hyviä” ihmisiä; Hän vanhurskauttaa jumalattoman (Room. 4:5).

Uskonnolliset ihmiset saavat tästä ongelmia. He sanovat: ”Odota hetki! Uskon, että meidän täytyy tehdä sitä ja tätä ollaksemme pyhiä Jumalan edessä.” Uskonto – vääränlainen uskonto, ihmisen käsitykset – opettavat, että oikea asema Jumalan edessä ja Hänen siunauksensa saavutetaan oman hyvyyden, omien saavutusten ja omien ponnistusten tuloksena. Se on anti-evankeliumia! Se on Jumalan armon evankeliumia ja hyviä uutisia vastaan siksi, että se asettaa pelastuksen ja Jumalan hyvyyden kokemisen meidän itsemme kannettavaksi, emmekä me voi sitä kantaa. Kukaan ei voi itseänsä pelastaa. Kukaan ei voi saavuttaa Jumalan siunauksia ja suosiota omien ponnistusten kautta. Kukaan ei voi tulla Jumalan läheisyyteen oman elämänsä perusteella. Tämä on suurelta osin väärää ”evankeliumia”, jota uskonto saarnaa tänään. Itse asiassa se on ”toista evankeliumia”, joka ei ole evankeliumia lainkaan (Gal. 1:7). Se on puhdistamatonta ja turmeltunutta evankeliumia. Siinä on kysymys vain siitä, mitä sinun täytyy tehdä. Se on siis HUONOJA UUTISIA ei HYVIÄ UUTISIA! (Gal. 1:6-7).

Evankeliumi ei ole vain uskoa pelastukseen, se kertoo myös, miten sen saavutamme. ”Jos käyttäydyt hyvin ja teet hyvää, tulet hyväksytyksi”, ei ole todellista evankeliumia. Huomaa mitä Paavali sanoi, kun hän puhui johtajille Efesossa: ”En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen” (Apt. 20:24).

Myös sana pelastus on usein ymmärretty väärin. Ei ole epätavallista kuulla kristittyjen uskovan, että pelastus on kerran tapahtuva asia, kokemus, jossa synnit saadaan anteeksi. On totta, että se on silmänräpäyksen kestävä hetki. Ihminen siirtyy kuolemasta elämään. Mutta ei se ole ainut asia, joka tuossa hetkessä tapahtuu. Se on epätäydellinen määritelmä. Pelastus ei ole rajoittunut ihmisen uudestisyntymisen kokemukseen.

Pelastus on kaikkea sitä, mitä Jeesus sovituksessa maksoi hengellään puolestamme. Kreikankielinen sana ”sozo”, käännetään Raamatussa sanalla ”pelastus”. Se tarkoittaa paljon enemmän kuin anteeksiantoa synneistä; se sisältää myös parantumisen, vapautumisen, rauhan ja menestyksen. Se on sana, joka sovittaa yhteen kaiken, mitä Jeesus teki puolestamme kuoleman, hautaamisen ja ylösnousemuksensa kautta.

Pelastus on kokonaisratkaisu, lahja, jonka hinta on maksettu kokonaan Jumalan armon kautta, ei omien tekojemme kautta. Kuitenkin saatana yrittää ohjata meitä pois valosta. Hän haluaa meidän uskovan, että meidän tulee itse ansaita Jumalan siunaukset. Hän haluaa meidän epäilevän Jumalan halukkuutta auttaa meitä. Kirkot ja seurakunnat vahvistavat tämän lakiin perustuvan käsityksen valitettavan usein.
Monet ihmiset uskovat, että Jumala siunaa heidän elämäänsä heidän omien aikaansaannostensa tähden. He uskovat, että Jumala siunaa heitä sen mukaisesti, miten hyvin he elävät kristityn elämää. Tämän väärän käsityksen Paavali halusi korjata kirjoittaessaan roomalaisille: ”Minä en häpeä evankeliumia!” Tällä hän tarkoitti: ”En häpeä puhua ihmisille Jumalan hyvyydestä, armosta ja huolenpidosta. Jumala rakastaa meitä huolimatta siitä, keitä olemme ja mitä olemme tehneet. Pelastus on annettu – parantuminen ja vapautuminen on jo maksettu – meidän osamme on vain vastaanottaa. Nämä ovat ”hyviä uutisia!”

Todellinen evankeliumi – ”melkein-liian-hyvää-ollakseen-totta -uutiset” - on se, että Jumala on Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta valmistanut meille kaiken tarvitsemamme. Se on sitä, että me olemme jo sovitetut, lunastetut ja pyhitetyt Jeesuksen uhrin kautta, kerran kaikkien edestä. Jumalan armon hyviä uutisia on se, että saamme syntimme anteeksi, parantumisen kehoomme, vapautuksen saatanan pauloista ja vielä enemmän. Tämä on evankeliumia!

Tarvitsetko parantumista? Evankeliumissa on voima parantumiseen. Tarvitsetko talouteesi ihmettä? Evankeliumissa on voima taloudelliseen hyvinvointiin. Tarvitsetko enemmän voimaa elääksesi voittoisaa elämää? Evankeliumi on Jumalan voima. Tarvitsetko vapautusta demonien vaikutusvallasta, masennuksesta, itsestäsi tai jostain muusta? Evankeliumissa on voima vapautumiseen.

Evankeliumissa ei ole kyse siitä, mitä Jumala ehkä voi tehdä tai mitä voidaan ajatella tapahtuvan. Evankeliumissa on kyse siitä, mitä on jo kerran kaikkien edestä ikuisiksi ajoiksi tapahtunut. Tämä evankeliumi ON Jumalan voima (Room. 1:16). Se on ”melkein liian hyvää ollakseen totta.”

Säilytä yhteys evankeliumin tähden

David Sterling

Minua on aina ihmetyttänyt ja kiehtonut ajatus siitä, miksi monet kultit ja muut harhautuneet uskonnolliset ääriryhmät menestyvät niin hyvin. Jotkut näistä ryhmistä julistavat sanomaa, jota on vielä vaikeampi uskoa, kuin raamatullista sanomaa evankeliumista. Silti ne kasvavat ja menestyvät. Miksi? Yksi syy on ainakin siinä, että ne uskovat lujaan työntekoon. Heidän oman sanomansa levittäminen ei ole niiden keskuudessa mikään vaihtoehto. Se on niiden tarkoituksen ja olemassaolon keskipiste.

Toinen syy, ja uskon sen olevan suorastaan pääsyy näiden kulttien menestykseen, on ehdoton, kompromissiton yhteys. Heillä on yhteinen näky, yhteinen päämäärä, yksi tarkoitus. Tästä syystä ne menestyvät niin hyvin! Tämän kaltainen yhteys viehättää monia ihmisiä - ihmisiä, jotka ovat väsyneet hengelliseen hämmennykseen ja epävarmuuteen, jota he ovat kohdanneet monissa seurakunnissa.

Valitettavasti se, mitä monet ihmiset kokevat useissa seurakunnissa, ei suinkaan ole päämäärän yksiselitteisyys tai Pyhän Hengen yhteys. Sen sijaan he kokevat epävarmuutta suhteessa päämäärään, epäselvyyttä suhteessa uskon perusasioihin ja epäyhtenäisyyttä, joka juontuu ristiriitaisista mielihaluista. Tässähän ei sinänsä ole mitään uutta - tällaista on ilmennyt jo Uuden testamentin ajoista lähtien. Siitä huolimatta se on vakava ongelma. Kristuksen työ estyy aina siellä, missä on hajaannusta ja yhteyden puutetta. Tästä syystä kirjoittaessaan moniongelmaiselle seurakunnalle Paavali puuttuu ensimmäiseksi kysymykseen yhteydestä.

Ensimmäisessä kirjeessään Korinttilaisille Paavali käsittelee yhteyttä, moraalittomuutta ja avioliittoa, kristillistä vapautta, Herran ehtoollista, hengellisiä lahjoja, kuolleiden ylösnousemusta ja rahaa. On merkittävää, että hän asettaa ensimmäiselle sijalle yhteyden. Paavali vetoaa seurakuntaan yhteyden puolesta. Hän näkee välttämättömäksi kehottaa ihmisiä yhteyteen keskenään. Tämä johtui siitä, että he olivat kadottaneet yhteytensä.

Yhteyden periaate seurakunnassa rakentuu sille tosiasialle, että olemme yhtä Kristuksen kanssa ja toinen toisemme kanssa. Yhteyden puutteemme toimii myös tehokkaana esteenä lähetystehtävässämme. Mikään seurakunta, jonka elämä heijastaa hajaannusta, ei vedä ihmisiä puoleensa. Sen sijaan ihmisiä viehättää paikka, jossa ihmisillä on yhteinen näky, jossa ihmiset ovat valmiita uhraamaan ja uhrautumaan näiden yhteisten päämäärien hyväksi. Tämän kaltainen yhteys vaatii vaalimista, se täytyy tietoisesti valita ja siihen tarkoituksellisesti sitoutua. Tällainen yhteys ei vain satu tapahtumaan.

Tehtävämme seurakunnassa ei ole vain tehdä oloamme mukavaksi. Seurakunta ei ole olemassa vain sitä varten, että se vastaa jokaiseen pikku tarpeeseen, joita me luulemme itsellämme olevan. Jumala on antanut meille korkeamman kutsumuksen. Olemme täällä julistaaksemme evankeliumia ja tavoittaaksemme toisia Jeesukselle Kristukselle. Tämä oli Paavalin ykkösasia. Niin sen tulisi olla myös meidän. Tämä on myös pääsyy, miksi meidän tulisi säilyttää yhteytemme. Meidän tulee olla yhtä, koska ihmiset tarvitsevat Herraa. Jeesushan sanoi, että jos me olemme yhtä, maailma uskoisi, että Isä on lähettänyt Poikansa. Yhteys on oleellinen asia evankeliumin julistuksessa.

On eräitä syitä, jotka ovat erityisen tavallisia yhteyden esteitä paikallisseurakunnassa. Ne voidaan tunnistaa ja käsitellä, jotta yhteys voisi säilyä ja kukoistaa.

l ) Väärät motiivit ja väärät asenteet estävät yhteyttä

Ihmiset, jotka tulevat seurakunnan jäsenyyteen väärin motiivein ja väärin asentein, aiheuttavat ennen pitkää ongelmia seurakunnan yhteydessä. Ihmiset, jotka tavoittelevat asemaa ja valtaa, voivat vakavasti vahingoittaa seurakunnan yhteyttä. Paikallisseurakunnat tarvitsevat ihmisiä, joilla on palvelijan sydän ja jotka ovat valmiita luopumaan omista henkilökohtaisista "työjärjestyksistään" suuremman ihmisjoukon hyväksi.

2) Aikaisemmat kielteiset kokemukset ja hylkäämisen henki ovat esteenä

Uskovat, jotka ovat kokeneet pettymyksiä ja laiminlyöntiä, helposti tuovat hylkäämisen tunteensa mukanaan uuteen seurakuntaan. Elleivät he rehellisesti käsittele aiempia ongelmiaan ja tee parannusta katkeruudestaan, he eivät kykene kokemaan todellista tyytyväisyyttä uudessa seurakunnassaan. Hylkääminen on monen ihmissuhteen eripuraisuuden taustalla ja se estää aidon yhteyden kristittyjen kesken.

3) Kapinallisuus ja esivallan halveksiminen rikkoo yhteyden

Eräs musertavimmista maailman hengen ilmentymistä kristittyjen keskuudessa on kapinallisuus ja kunnioituksen puute auktoriteetteja kohtaan. Tämä on mahdollisesti kaikkein vaarallisin este seurakunnan keskinäiselle yhteydelle. Uskovan elämässä ei pitäisi olla minkäänlaista sijaa kapinalliselle asenteelle. Kapina ja ylpeys olivat Luciferin synnit. Meidät on vapautettu pimeyden vallasta ja siirretty valkeuden valtakuntaan.

4) Hengellinen sekavuus vaikeuttaa yhteyden rakentamista.

Uskon perusasioiden ymmärtämisen puute estää ihmistä kokemasta todella tyydyttävää yhteyttä muitten kristittyjen kanssa. Lakihenkisyys ja perfektionismi tuhoavat ihmissuhteita ja tuottavat kriittisiä ihmisiä. Todellinen yhteys perustuu Jumalan armoon, jonka kautta uskovat voivat elää anteeksiantamuksessa ja toinen toisensa hyväksyen huolimatta monista pikku eroavaisuuksista.

5) Oman sielunmaailman tila häiritsee yhteyden kokemista

Tuomitseva ja kriittinen asennoituminen yhdistettynä kurittomaan suuhun tuhoaa yhteyden. Jumalan sana varoittaa kielestä, joka saastuttaa ja levittää myrkkyä. Kieltä tulisi käyttää rohkaisuun ja yhteyden rakentamiseen, ei sen tuhoamiseen. Sanat ovat uskovan voimallisin ase, jota hänen tulee suojella ja jolla hän voi auttaa yhteyden luomisessa paikallisseurakunnassa. Käyttäkäämme siis sanoja tuomaan esiin kiitollisuutta ja rakkautta omassa paikallisessa seurakuntaperheessämme.

Siunauksena eläminen on korkea kutsumus!

Ilmeisen paras paikka aloittaa on oma kotiseurakuntasi. Voit vaikuttaa ympärilläsi oleviin ihmisiin hyvin voimakkaasti olemalla seurakunnassasi luotettava ja myönteinen jäsen. Voit antaa kallisarvoista apua ja rohkaisua niille, jotka ovat epävarmoja, heikkoja tai kokevat sisäistä taistelua. Elä korkean kutsumuksesi mukaisesti ja kirkasta Jumalaa päättämällä olla siunauksena seurakunnassasi tästä päivästä eteenpäin. Mitä enemmän olet itse siunaus, sitä enemmän koet myös Jumalan ylenpalttista siunausta omassa elämässäsi!

Tartu Jumalan tarjoukseen - Ota lahja vastaan!

David Sterling

Tämä on valikoima hyvin tavallisia selityksiä, joilla ihmiset pyrkivät osoittamaan, että heillä on oikea asema Jumalan edessä ja että he ovat kelvollisia pääsemään taivaaseen. Kohtia on varmasti enemmänkin kuin tähän lyhyeen luetteloon mukaan otetut. Nämä ovat yleisimpiä selityksiä, joilla ihmiset tahtovat todistaa saavansa Jumalan hyväksynnän omilla uskonnollisilla teoillaan.

1. Tiettyyn seurakuntaan, kirkkokuntaan tai uskonnolliseen liikkeeseen kuuluminen ei saa Jumalaa osoittamaan mitään erityissuosiota sinulle. Seurakunnan jäsenyys ei takaa pääsyä Jumalan valtakuntaan.

2. Yritys noudattaa uskonnollisia sääntöjä ja säädöksiä, mukaan lukien Raamatun ”10 käskyä”, ei voi pelastaa sinua synneistäsi.

3. Rahalahjoitukset hyväntekeväisyyteen ja köyhille tai lahjojen antaminen uskonnollisille järjestöille eivät saa Jumalaa rakastamaan sinua enemmän. Nämä asiat eivät tee vaikutusta Jumalaan.

4. Minkäänlaiset rukoukset, syntien tunnustaminen tai huonoista tavoista luopuminen eivät hanki sinulle Jumalan armoa. Paastoaminen tai tietynlaisten ”puhtaiden” ruokien syöminen ei voi puhdistaa sieluasi ja omaatuntoasi synnistä.

5. Minkäänlainen kaste, lapsi- tai aikuiskaste, ei vanhurskauta sinua Jumalan edessä. Minkäänlainen vedellä tai öljyllä suoritettu vihkimisrituaali ei pese pois syntejäsi. Tähän kuuluvat kaikki konfirmaatiomenot ja kaikenlaiset eri uskontojen pyhittämisrituaalit.

6. Erityisten uskonnollisten kirjojen lukeminen, pyhien kirjoitusten ulkoa opetteleminen tai niin sanottujen pyhien tunnustusten toistaminen eivät tee sinua pyhäksi.

7. Ikonien, kuvien, ristien tai muiden uskonnollisten apuvälineiden käyttö lähestyessäsi Jumalaa on hyödytöntä. Myös erityisten vaatteiden tai ”pyhitettyjen” huonekalujen käyttö lähestyessäsi Jumalaa on tarpeetonta.

8. ”Pyhien” päivien, ”pyhien” juhlien tai erityisten ”pyhien” aikojen ja ajanjaksojen huomioiminen ei millään tavalla tee sinusta pyhempää. Tosiasiassa ei enää ole olemassa sellaista asiaa kuin ”pyhät” päivät tai ajanjaksot. Ainoastaan Jeesus on todellisesti pyhä!

9. Osallistuminen tietyn uskonnollisen sanoman levittämiseen tai todistaminen ja yritys käännyttää toisia samaan ”uskoon” ei hanki sinulle erityisasemaa Jumalan edessä. Edes antautuminen marttyyrikuolemaan ei takaa sinulle pääsyä Jumalan taivaaseen.

10. Köyhyysvala tai avioliitosta pidättyminen ei tuo sinulle Jumalan suosiota. Selibaattivalat eivät tee vähäisintäkään vaikutusta Jumalaan. Ei myöskään vaatimaton ja yksinkertainen elämä saa Jumalaa osoittamaan sinulle suurempaa suosiota.

11. Hyvien tekojen tekeminen ja hyvän moraalisen luonteen omaaminen eivät avaa sinulle taivaan ovia. Kukaan ei oman hyvyytensä takia pääse taivaaseen.

Mikään edellä mainituista selityksistä ei millään tavalla saa aikaan vanhurskautta tai varmista Jumalan suosiota ja hyväksyntää. Ne voivat antaa vaikutelman pyhyydestä ja korkeasta moraalista, mutta ne eivät ole osoitus todellisesta suhteesta elävään Jumalaan. Ne voivat tehdä vaikutuksen luonnolliseen mieleen, mutta ne eivät todista, että henkilö on julistettu vanhurskaaksi eli syyttömäksi pyhän Jumalan edessä. Uskonnolliset harjoitukset itsessään eivät ole todistus pelastuksesta ja anteeksiannosta - eivätkä ne saa aikaan pelastusta tai syntien anteeksiantamusta.

Ainoastaan Jeesuksen Kristuksen lopullisella ja täydellisellä sijais- ja syntiuhrilla koko ihmiskunnan puolesta on voima muuttaa ihmisen asema Jumalan edessä. Ainoastaan ”uhrikaritsan” vuodattamalla verellä oli kylliksi voimaa puhdistaa syntinen tämän synnistä ja syyllisyydestä.

Valitettavasti monet ihmiset kaikissa eri uskonnoissa, kristityt mukaan lukien, kulkevat ansioihin perustuvaa tietä Jumalan luo. Se tie ei koskaan anna pelastusta. Siinä tapauksessa kiitos kuuluisi meille, jotka ”ansaitsimme” tuon pelastuksen. Kun ikuinen elämä on yksin armosta, kiitos kuuluu ainoastaan Hänelle, joka hankki tämän ilmaisen lahjan.

Tämä ihmeellinen VANHURSKAUDEN LAHJA on niiden saatavilla, jotka panevat uskonsa Jeesukseen ja siihen, mitä Hän teki hyväksemme kuollessaan meidän sijaisenamme ristillä. Luottamalla Jeesuksen uhriin saat ottaa vastaan aivan uuden aseman Jumalan edessä. Sinut julistetaan ”laillisesti” syyttömäksi, vapaaksi syyllisyydestä ja hyväksytyksi! Sinulle annetaan myös motivoiva voima, joka muuttaa elämäntapasi. Sinä muutut sisältä, ja sydämen muutoksen seurauksena muuttuu myös käyttäytymisesi.

Jeesuksen kertakaikkinen ja lopullinen itsensä uhraaminen riittää tyydyttämään pyhän Jumalan vaatimukset! Jeesuksen teko oli täydellinen, Jumalaa tyydyttävä ja Hänelle riittävä -  olkoon se riittävä myös sinulle!  Tartu Jumalan vanhurskauden tarjoukseen uskomalla vanhurskauteen itse!

RUKOILE JA OTA VASTAAN TÄMÄ LAHJA!

Voit lausua tämän yksinkertaisen rukouksen, joka auttaa sinua uskomaan ja ottamaan vastaan Jumalan armon ja vanhurskauden lahjat. Sano tämä lyhyt rukous ääneen omalla suullasi.

Jumala, minä tunnustan, että olen syntinen ja etten voi lähestyä Sinua omien ponnistelujeni ja suoritukseni avulla. Tunnustan, että tarvitsen Sinun armosi ja anteeksiantosi. Uskon, että Jeesusta rangaistiin, niin että minä voisin saada anteeksi. Uskon, että Jeesus on kantanut syntini ja syyllisyyteni ja että Hän kärsi rangaistuksen, jonka minä ansaitsin. Uskon ja luotan siihen, että se, mitä Jeesus teki puolestani, riitti tyydyttämään Sinut ja riittää, niin että minä voin saada pelastuksen ja anteeksiannon. Vastaanotan nyt Sinun armosi ja vanhurskauden lahjasi Jeesuksen nimessä. Vastaanotan nyt pelastuksen lahjasi ja iankaikkisen elämän Jeesuksen nimessä. Sanon: ”Kiitos! Kiitos, Herra Jeesus, siitä, että Sinua rangaistiin, jotta minä saisin anteeksi!” En täysin ymmärrä, mutta minä uskon ja olen kiitollinen rakkaudestasi,
laupeudestasi ja anteeksiantamuksestasi. Kiitos, että olet vastaanottanut minut perheeseesi, ja valtakuntaasi.

Tom Lipkinin kaikki artikkelit

Uskalla elää | Tom Lipkin | Kirjoitettu 09/2010

Joosef - ajaton ja ajankohtainen kertomus | Tom Lipkin | Kirjoitettu 03/2010

Omakohtainen armon kokeminen muuttaa sanomamme ja johtajuutemme | Tom Lipkin | Kirjoitettu 05/2009

Onko taistelu jo voitettu? | Tom Lipkin | Kirjoitettu 09/2008

Kutsuttu sovituksen virkaan | Tom Lipkin | Kirjoitettu 12/2007

Onko evankeliumi Jumalan voima myös Suomessa? | Tom Lipkin | Kirjoitettu 03/2007

Uskalla elää

Tom Lipkin

Nuorena kristittynä luin jostakin sanonnan: ”Elämä on Jumalan lahja sinulle. Se, mitä elämälläsi teet, on sinun lahjasi Jumalalle.” Katsokaamme lähemmin ensiksi mainittua; elämäsi on Jumalan lahja sinulle. Aivan niin kuin vanhemmat iloitsevat lapsistaan näiden huokuessa innostusta, elämää ja iloa, myös meidän Isämme iloitsee nähdessään lastensa säteilevän tällaista elämää.

Uskalla olla oma itsesi
Totta kai elämässä on velvollisuuksia ja haasteita, mutta elämä itsessään on paljon enemmän! Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut, että teillä (myös Lähetysnäky-lehden lukijoilla) olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” Ollessani nuori uskossa  ”maailmaksi” kutsutusta tuli ikään kuin ”iso paha susi”, jota minun koko ajan tuli varoa. Sellaisella asenteella koin helposti ihmispelkoa. Yritin olla ”hengellinen”, mutta en ollut ymmärtänyt sen vapauden syvyyttä, johon Kristus oli minut kutsunut (Gal. 5:1).

Nyt ymmärrän paljon paremmin, että ”hengellisenä” ihmisenä eläminen on useimmiten vain sitä, että olemme oma itsemme. Kun kaikkine puutteinemme ja heikkouksinemmekin uskallamme olla oma itsemme, voimme paljon helpommin ymmärtää ja auttaa toisiamme. Ulkoinen käyttäytyminen ilman sisäistä elämää (vertaa fariseukset Jeesuksen aikana) ei vedä ketään Jumalan puoleen. Se, että uskaltaa olla inhimillinen, on myös tietyllä tavalla jumalallista. Riippumatta siitä, oletko ollut uskossa vähän vai kauan aikaa, elämäsi on Jumalan rakkauslahja sinulle. Uskalla elää tätä elämää!

Uskalla mennä eteenpäin
Elämässä on monia positiivisia haasteita. Lapselle ensimmäinen koulupäivä voi olla haaste. Kaikki uusi ja tuntematon tuntuu haasteelta. Uudessa on kuitenkin suuri siunaus. Lähetystyö on positiivinen haaste, jonka seuraukset ovat suureksi siunaukseksi. Lähetystyö on usein valintaa tehdä jotain, mitä ei ole koskaan aikaisemmin uskaltanut. Sama periaate toimii sinunkin elämässäsi. Uskalla vastaanottaa uusia haasteita. Uskalla tehdä sellasta, mitä et koskaan aikaisemmin ole tehnyt. Aivan niin kuin luonnollisen lapsen täytyy oppia uusia asioita, niin meidänkin. Jopa ”pienessä” haasteessa voi olla suuri siunaus. Älä koskaan pelkää käyttää niitä ”leivisköitä”, jotka Jumala on sinuun asettanut!

Uskalla – vaikka voisit epäonnistuakin
Jumala otti riskin luodessaan ihmisen. Ihmisen oli mahdollista langeta syntiin ja kääntää Jumalalle selkänsä. Juuri näin kävikin, mutta epäonnistuiko Jumala? Ei, aina Eedenin puutarhassa tapahtuneesta Aadamin epäonnistumisesta lähtien on Jumalalla ollut pelastussuunnitelma meidän puutteellisten kykyjemme tähden. Pietari ei ”epäonnistunut” alkaessaan vajota veden päällä kävellessään. Hän sai vain vielä yhden todistuksen Jumalan uskollisuudesta. Vaikka me emme aina kaikessa onnistukaan, ei Jumala koskaan tule epäonnistumaan uskollisuutensa osoittamisessa meitä kohtaan.

Uskalla nauttia elämästä
Eedenin puutarhassa oli Jumalan luomia puita, jotka olivat ”ihania nähdä” ja ”hyviä syödä”.  Kaikki tälläinen ”ihana ja hyvä” tulee Jumalan sydämestä. Koko taivas iloitsee, kun sinä uskallat iloita Jumalan hyvyydestä. Me kaikki tiedämme, ettei elämässä kaikki ole aina helppoa saatikka sitten nautinnollista. Tahdon sinun kuitenkin näkevän Jumalan sydämen sinua kohtaan. Jumala iloitsee, kun sinä yhdessä hänen kanssaan iloitset elämästä!

Ympärillämme olevista asioista suurin osa ei ole syntiä. Erilaiset harrastukset eivät ole syntiä. Jumala loi sinulle sielun, joka tarvitsee sekä virvoitusta että uudistusta. Kun sielusi voi hyvin, on myös henkesi (sydämesi) helpompi voida paremmin. Näin et polta itseäsi loppuun, vaan elämästäsi tulee löytöretki, joka antaa sinulle tarkoituksen ja sisällön. Muista – Jumala välittää koko sinun elämästäsi!

Uskalla uskoa, että elämälläsi on merkitystä
Koko Raamattu on täynnä ”tavallisia” ihmisiä, jotka jollain tavalla ovat kohdanneet Jumalan. Jumalan voi kohdata ”varovaisesti” kuten Nikodeemus tai ”radikaalilla” tavalla kuten Paavali.  Pääpaino on kuitenkin siinä, että Jumala tahtoo ilmestyä ”tavalliselle” ihmiselle. Apostolien teoissa 16 Paavali julisti joillekin naisille. Meistä nämä naiset olivat hyvin tavallisia, mutta Jumalalle he merkitsivät niin paljon, että voimme lukea heistä Raamatusta!

Useimmat meistä pitävät itseään ihan tavallisena ihmisenä. Silloin olemme niitä ihmisiä, jotka ovat tärkeitä Jumalalle. Uskalla uskoa, että sinun elämäsi merkitsee jotakin sekä ympärilläsi oleville ihmisille että Jumalalle. Meille EKM:ssä sinulla on merkitystä!

Vapaaksi lakihenkisyydestä

David Sterling

Oletko koskaan törmännyt sellaisiin ihmisiin, joiden seurassa tulee sellainen olo, ettei oikein pysty kunnolla hengittämään? Oletko joskus ollut hengellisessä tilaisuudessa, josta tekisi mieli juosta äkkiä ulos? Milloin viimeksi olet kuullut puheita, lukenut kirjoja tai lehtiartikkeleita, jotka puristavat uskonelämän sietämättömän ahtaaksi? Onko joku antanut sinulle joukon tiukkoja ja tarkkoja ohjeita, mitä saa tehdä ja mitä ei? Jos olet kokenut jotain mainitsemistani asioista, olet kohdannut niin sanottua lakihenkistä kristillisyyttä.

Lakihenkinen kristillisyys julistaa ehdottomia määräyksiä niissäkin asioissa, joissa Raamattu antaa omantunnon vapauden. Se tekee suhteellisista asioista ehdottomia ja sitoo näin ihmisten omattunnot.
Lakihenkinen uskonnollisuus on yksi vaarallisimmista ansoista, joita saatana tänä päivänä asettaa eteenpäin menevälle seurakunnalle. Se on tappavaa myrkkyä, joka voi tunkeutua jopa hyvin helposti vilpittömään ja antautuneeseen sydämeen. Lähes jokainen taistelee lakihenkisyyttä vastaan, ainakin jossain määrin, ja jokaisen taistelu voi olla erilainen. Useimmat tähän koukkuun joutuneista eivät edes tajua sitä.

Armon kautta kelvollinen!
Lakihenkinen julistus tekee uskovan riittämättömäksi, koska kukaan meistä ei voi lakia omin voimin täyttää. Jumalan laki on kyllä pyhä, vanhurskas ja hyvin tehokas. Mutta laki kääntää katseemme itseemme ja omaan kilvoitteluumme. Sen sijaan armo kääntää katseemme Kristukseen Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä. Armo tekee meistä riittäviä ja kelvollisia Kristuksessa. Armo ohjaa askeleemme valmiille tielle. On eri asia kulkea valmista tietä kuin raivata sitä tietä itselleen. Kristus on tien valmistanut, ja Hän itse on tie. Keskusteluissa ahdistuneiden uskovien kanssa tulee usein esille, että monet heistä raivaavat tietä itselleen. Se on todella hikistä puuhaa. Ihminen, joka pitäytyy sääntöjen noudattamiseen, kokee jatkuvaa turhautumista.

Sinun suhtautumisesi lakihenkisyyteen voi määrätä tulevaisuutesi. Lakihenkisyyttä sävyttää kieltojen ja vaatimusten raskas kuorma. Se henkii vierasta sanomaa: Jeesus ei sittenkään aivan riitä. Siksi lakihenkisyyttä tulee vastustaa lujasti terveellä ja puhtaalla evankeliumilla. Tavoitteemme tulisi olla päästä eroon kaikesta lakihenkisyyden vaikutuksesta ja lakihenkisyyden tuomista rasituksista. Seuraavassa luettelossa muutama varoittava esimerkki lakihenkisyyden vaikutuksista.

Henkilö, joka on lakihenkisyyden sitoma:

1) Tuntee olevansa lähempänä Jumalaa kuin muut tai että hänen elämänsä tai palvelutyönsä miellyttää Jumalaa enemmän kuin muiden. Tällainen ihminen ylpeilee hengellisestä kypsyydestään ja kurinalaisuudestaan, varsinkin muihin verrattuna. Todellinen hengellinen kypsyys tarkoittaa Kristukseen kasvamista. Kun alamme verrata itseämme toisiin, olemme selvästikin kadottaneet näkyvistämme todellisen päämäärän - Jeesuksen.

2) Laskee hengellisen elämänsä pisteitä. Tästä syystä uskovan elämästä tulee hyvin suorituskeskeinen. Niinpä tunnemme olevamme parempia, koska käymme useammin kokouksissa, luemme enemmän Raamattua, palvelemme Herraa enemmän jne. Nämä kaikki ovat jaloja pyrkimyksiä, mutta hengellisen kypsyyden todellinen mitta on se, että elämme hetkittäin lähellä Herraa emmekä keskity vain ulkonaisiin suorituksiin.

3) Näkee pikemminkin sen, mikä on vikana muissa ihmisissä, seurakunnissa jne. kuin sen, mitä hyvää niissä on. Arvostelu näyttää viisaalta, mutta se on yksi hengellisen ylpeyden syvimpiä muotoja. Aina arvostellessamme toista ihmistä julistamme omaa paremmuuttamme. Arvosteleminen ja tuomitseminen ei vaadi minkäänlaista voitelua, ja kuka tahansa pystyy vaivatta siihen.

4) On taipuvainen epäluuloisuuteen tai vastustamaan uusia liikkeitä, seurakuntia jne. Tämä on selvä oire kateudesta, joka on lakihenkisyyden eräs hedelmä. Tällainen uskonnollinen ylpeys vakuuttaa, että Jumala ei tee mitään uutta, ellei se tapahdu meidän kauttamme. Totuus kuitenkin on, että Herra ei kysy meiltä lupaa silloin, kun Hän toimii kansansa keskellä.

5) On yleensä taipuvainen torjumaan hengelliset ilmiöt, joita hän ei ymmärrä. Tämä on oire ylpeydestä ja kopeudesta, joka olettaa, että meidän mielipiteemme ovat samat kuin Jumalan. Oikea nöyryys pitää meidät oppivaisina ja avoimina, niin että kärsivällisesti odotamme hedelmää, emmekä heti langeta tuomiota. Tästä syystä meitä kehotetaan "koettelemaan kaikki, pitämään se, mikä hyvää on (ei sitä, mikä pahaa on)" (1 Tess. 5:21).

6) Rohkaistuu, kun hänen palvelutyönsä näyttää paremmalta kuin muiden. Tähän voisimme lisätä lannistumisen, kun tuntuu, että toiset näyttävät kasvavan nopeammin kuin me. Lakihenkisyys pyrkii aina keskittämään huomiomme tekoihin ja vertailuun sen sijaan, että me vain pysyisimme kiinni Kristuksessa.

7) Pitää usein tärkeimpänä tehtävänään repiä maahan se, minkä hän uskoo vääräksi. Sellaisen ihmisen palvelutyö johtaa enemmän hajottamiseen ja maahan repimiseen kuin pysyvän työn rakentamiseen ja hedelmän kantamiseen Jumalan valtakunnalle. Tällainen ihminen uskoo, että hänen tehtävänsä on "panna kuntoon" kaikki toiset. Hän käyttää vain vähän aikaa rakentaakseen ja rohkaistakseen Jumalan kansaa.

Vapauteen Kristus meidät vapautti
Saadakseen Jumalan kansan ansaan sielunvihollisemme saatana keksii hyvin salakavalia strategioita. Hän asettaa tiellemme petollisia ja tappavia ansoja. Hän toimii ovelasti ja viekkaasti. Hän pystyy naamioitumaan valkeuden enkeliksi. Meidän tulee tietenkin tutkia ennen kaikkea omaa sydäntämme (eikä toisten!) nähdäksemme, löytyykö sieltä merkkejä tästä myrkyllisestä hengestä. Ensisijainen vastuumme on pysyä itse vapaina sen vaikutuksesta.

Armo on luonteeltaan sellainen, että se virtaa aina alaspäin Jumalalta ihmiselle, Hänen valtaistuimeltaan meidän elämäämme. Armo ei etsi hyviä ihmisiä, jotka se voi hyväksyä, vaan se etsii ansiottomia, syyllisiä ja avuttomia ihmisiä, jotka se voi pelastaa ja asettaa uuteen asemaan Jumalan edessä.

Jumalan armo ei ole vain teologinen aihe tai oppi, jota voidaan ymmärtää tutkimalla sitä. Armo on voimakas, toimiva voima! Se on Jumalan rakkaus toiminnassa meidän ihmisten hyväksi. Hänen armonsa on Hänen apunsa, joka ilmenee elämässämme. Jokainen rukousvastaus, jokainen voitto ja läpimurto, jokainen parantuminen ja Jumalalta tullut siunaus on osoitus Hänen toimivasta armostaan.

Uusi liitto merkitsee meille pysyvää työsulkua vanhurskauden ansaitsemisen tiellä, koska kaikki vaadittava työ on jo suoritettu puolestamme. Jeesus on ainoa, joka on täyttänyt Jumalan lain kaikki vaatimukset. Jeesus on täynnä armoa, ja on ihana saada elää Hänen armossaan!

Vastuuvelvollisuus - Kuka ihmeessä sellaista tarvitsee?

David Sterling

Muistan hyvin selvästi, kun minulta kysyttiin ensimmäistä kertaa monta vuotta sitten: ”David, onko sinulla ketään, joka voi puhua sinun elämääsi ja neuvoa sinua? Onko joku tai jokin ryhmä, joka voi antaa sinulle palautetta, kun sitä todella tarvitset? Oletko sinä henkilökohtaisesti vastuussa jollekin taholle?” Tuohon aikaan tällaiset kysymykset tuntuivat pelottelulta ja epämiellyttäviltä. En ollut koskaan edes ajatellut, että olisi välttämätöntä olla ”tilivelvollinen” jollekin johtajien ryhmälle tai hallitukselle. Uskoin vilpittömästi, että riitti, kun olin ”tilivelvollinen” Jumalalle, koska Raamattu sanoo sangen selvästi: ”Niin on siis jokaisen meistä tehtävä Jumalalle tili itsestämme” (Room. 14:12). Kuka ihmeessä tarvitsee palautetta, jota hän ei ole pyytänyt? Kuka voisi mitenkään ajatella, että hänellä on oikeus puhua minun elämääni ja neuvoa minua? Tarvitseeko minun, johtajana, vastata toisille elämästäni ja työstäni?

Nämä olivat tietysti kypsymättömän ja kokemattoman nuoren uskovan kysymyksiä. Minä olen ensimmäisenä valmis myöntämään, ettei ole helppo löytää luotettavia ihmisiä, jotka rakastavat sinua kylliksi antaakseen sinulle rehellistä, puolueetonta palautetta. Eikä johtajana ole helppo tehdä parannusta itseriittoisesta riippumattomuudesta.

Aikapommi valmiina räjähtämään!
Jeesuksen Kristuksen seurakunnassa on erittäin tärkeää, että johtajat alistuvat vapaaehtoisesti olemaan tilivelvollisia – muuten johtaja on aikapommi, joka voi räjähtää milloin tahansa! Ja yleensä se hetki tulee, jolloin pommi räjähtää – aiheuttaen hävitystä ja tuhoa monille ja laajalti!
Jumala ei ole koskaan tarkoittanut, että hengellinen johtaja elää yksin epätodellisessa, itse luomassaan maailmassa. Jumala ei ole koskaan tarkoittanut, että kristitty johtaja on ”riippumaton” ja kaikkien muiden yläpuolella. Kukaan ihminen ei ole erillinen saareke – kaikki, mitä johtaja tekee, vaikuttaa muihin tavalla tai toisella. Tämä on kiistaton tosiasia!

Mainosten aivopesemiä
Seurakuntakurin heikkeneminen on ehkä asia, jossa tämän päivän seurakunnan epäonnistuminen näkyy selvimmin. Eikä tätä moraalista rappeutumista enää edes pidetä epätavallisena tai merkittävänä. Seurakuntakurin puuttuminen ei enää ole harvinaista – sitä ei tavallisesti edes huomata. Suvaitsevaisuus ja yleinen mielipide ovat korvanneet totuuden ja oikeamielisyyden.

Meistä on tullut mainonnan ja imagon luomisen ammattilaisia. Jumalan valtakunnassakin pyritään paljolla rahalla luomaan oikea ”tavaramerkki”, joka kerää työlle tukijoita ja vaikuttaa mahdollisimman moneen. Hyvin paljon panostetaan ”tuotteen” ulkomuotoon, jotta se olisi puoleensavetävä. Yksittäisen työmuodon tai seurakunnan ainutlaatuisuutta korostetaan valtavasti. Uutiskirjeet, nettisivut ja mainonta voivat helposti luoda valheellisen todellisuuden, joka kovin helposti pettää ja on harhaanjohtava. Mainonnan aivopesemän sukupolven keskellä puhtaan elämäntavan ja uskottavuuden säilyttäminen ei enää näytä tärkeältä. On paljon helpompi uskoa välkkyvään mainontaan kuin esittää kovia, totuutta penääviä kysymyksiä. Imago ja karisma ovat korvanneet luonteen ja totuudellisuuden. Tämä on nykypäivän todellisuutta.

Karismaattista epäjumalanpalvelusta
Liian monet kypsymättömät kristityt tuntuvat vaativan omia karismaattisia ”supertähtiä”, joiden kautta he voivat elää todeksi omaa kristillistä elämäänsä – samaan tapaan kuin maailman ihmiset, joilla on poptähtensä ja urheilusankarinsa. On joku, jota ihannoida, joku, johon samastua, joku, jota palvoa. Sitä sanotaan ”karismaattiseksi epäjumalanpalvelukseksi”, ja se on kauhistus Jumalalle!

Herkkäuskoiset kannattajat voivat vahvistaa johtajassa tunnetta, että hän on ainutlaatuisen tärkeä ja että hänellä on paljon vaikutusta. Silloin johtaja alkaa omassa mielessään uskoa, että hän on jollakin tavalla erityisen merkittävä. Internetin ja kristillisen TV:n myötä johtaja voi jopa alkaa uskoa omaan PR-toimintaansa ja propagandaansa. Tämä on kohtalokas suuntaus!

Ihmisen ei ole helppo suostua olemaan vastuuvelvollinen ja läpinäkyvä, sillä hän tahtoo luonnostaan pitää asiansa omana tietonaan. Tämän päivän länsimainen ”karismaattinen” seurakunta  on kokoelma individualistisia jäseniä, työmuotoja ja esiintyjiä, jotka ovat mahdollisimman vähän tilivelvollisia Jumalalle ja vielä vähemmän toinen toiselleen. Sekulaarinen maailma, jossa me myös toimimme, keskittyy nostamaan esiin idoleja ja elämää suurempia henkilöhahmoja, jotka eivät ole kenellekään vastuussa elämäntyylistään ja moraalisista arvoistaan. Yksilöihmiset pitävät kiinni yksityisyydestä ja moraalisesta itsemääräämisoikeudesta. Tämän päivän kristinuskon suurin kirous onkin ehkä itsekeskeinen individualismi, joka ei ole vastuuvelvollinen kenellekään – vaan toimii irrallisena, kontrolloimattomana ja itseensä luottaen.

Turva ja suoja!
Johtajilla tuntuu olevan luontainen vastenmielisyys tarkkailua ja tilivelvollisuutta kohtaan. Tri John Maxwell, arvostettu kirjailija ja opettaja johtajuuden alueella, on sanonut, että lukuisten hengellisten johtajien viimeaikaisiin moraalisiin lankeemuksiin on erityisesti vaikuttanut heidän haluttomuutensa suostua olemaan jatkuvasti vastuuvelvollisia tietyille ihmisille. Tämä läpinäkyvyyden ja tilivelvollisuuden puute avaa oven moraaliselle lankeemukselle.

Golfin ykköspelaaja Tiger Woods myönsi äsken julkisesti: ”Tiesin tekoni vääriksi, mutta en uskonut normaalien sääntöjen koskevan minua. Uskoin, että olin tehnyt tarpeeksi kovasti töitä koko elämäni ajan, että minulla oli oikeus nauttia kaikista houkutuksista ympärilläni. Rahan ja kuuluisuuden ansiosta minun ei tarvinnut mennä kauas löytääkseni niitä. On vaikeaa myöntää tarvitsevansa apua, mutta minä tarvitsen.” Woods sanoi.

Nukkehallitus?
Karismaattisissa työmuodoissa ja seurakunnissa on tänä päivänä hyvin yleistä, ettei pastorilla tai palvelutyön johtajalla ole mitään sisäistä johtajien ryhmää, jolle hän on tilivelvollinen. Enintään nimitetään ”myötäilijöistä” koostuva ”nukkehallitus”. Hallitusta tai johtajien ryhmää pidetään hankalana ja epämukavana. Ajatellaan, että alamaisuus ja tilivelvollisuus johtoryhmälle tai hallitukselle estäisi ”Jumalan miestä tai naista” toteuttamasta näkyään ja haittaisi Jumalan työtä. Asia on itse asiassa aivan päinvastoin: vastuuvelvollisuus moraalisen käyttäytymisen ja rahavarojen käytön suhteen on valtava suoja ja eduksi Jumalan valtakunnan työlle. Vastuuvelvollisuus on yksi rehellisen johtajuuden tuntomerkeistä. Se edistää luottamusta ja myötämielisyyttä johtajaa kohtaan. Se myös hälventää väärinkäsityksiä.

Me kaikki tarvitsemme ihmisiä, jotka voivat puhua elämäämme ja neuvoa meitä. Tarvitsemme ihmisiä, jotka rakastavat meitä kyllin paljon kertoakseen meille totuuden, vaikka se koskisi – se on tärkeää oman turvallisuutemme ja hyvinvointimme tähden. Yksikään pastori ei tule toimeen muista riippumattomana – vastuuvelvollisuus koskee jokaista ”Jumalan miestä tai naista”.

Jumalan hyvä suunnitelma
Vastuu -ja tilivelvollisuus johtajien kesken on tarkoitettu olemaan rakentavaa ja parantavaa. Sen tarkoitus ei koskaan ole haavoittaa ihmisiä ja jättää heitä turvattomiksi ja tuhoutuneiksi. Voi olla tuskallista kohdata omia virheitä, vääriä asenteita ja tekemisiä, mutta vastuuvelvollisuuden päämäärä on aina eheyttävä ja eteenpäin ohjaava.

Tiedän omasta kokemuksesta, että Jumalan suunnitelma minulle ei ole elää ilman ihmisiä, joiden edessä minun täytyy nöyrtyä, joille olen vapaaehtoisesti ”alamainen” ja jotka voivat seurata elämäntapaani ja neuvoa minua. Tämä on välttämätön turvallisuustoimenpide eikä hankala, rajoittava tekijä. Aito vastuuvelvollisuus on aidon yhteyden sivutuote, yhteyden, joka perustuu raamatulliselle vapaudelle ja jonka vaikuttimena on rakkaus, ei pelko.  Kuten apostoli Paavali sanoi ”Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.” Ef. 5:21. •